Onko täällä sijaisvanhempia tai perhepäivähoitajia?

Ihan mielenkiinnosta kyselen. Meillä on ollut miehen kanssa puhetta että jos jostain syystä ei tulisi biologisia lapsia enempää kuin tämä yksi (nyt yritetty kakkosta 8kk) niin harkittaisiin sijaisvanhemmuutta. Olen nyt netistä lueskellut tietoa asiasta ja sijaisvanhempien kokemuksia eikä sieltä mitään kovin rohkaisevaa ole löytynyt. Onko tosiaan niin että sijaisvanhemmista on huutava pula ja silti lasta joutuu odottamaan jopa vuosia? Ja miten tarkkaan syyniin sitä joutuukaan ennenkuin sijaisvanhemmuus jollekin myönnetään?

Meillä on tässä ollut taka-ajatuksena se, että lapsemme saisi sisaruksia ja että minä voisin jatkaa "uraani" kotiäitinä. Jos sijaisvanhemmuudesta ei tulisikaan mitään, voisin ehkä harkita perhepäivähoitajan työtä. Siitä olisi kiva kuulla kokemuksia myös. Ja millainen koulutus siihen on, miten pitkä ja miten paljon sitä voi suorittaa etätyönä tms? Pari puolituttua on kokeillut perhepäivähoitajan työtä ja molemmat ovat lopettaneet alkumetreillä kun se on kuulemma nykyään niin hankalaa. Mitähän siinä mahtaa olla takana? Liittyykö se vanhempien suurempiin odotuksiin hoitopaikalta vai ovatko lapset jotenkin vaikeahoitoisempia kuin ennen?

Kiitos jos viitsitte jakaa kokemuksianne!

 

\

Ihan mielenkiinnosta kyselen. Meillä on ollut miehen kanssa puhetta että jos jostain syystä ei tulisi biologisia lapsia enempää kuin tämä yksi (nyt yritetty kakkosta 8kk) niin harkittaisiin sijaisvanhemmuutta. Olen nyt netistä lueskellut tietoa asiasta ja sijaisvanhempien kokemuksia eikä sieltä mitään kovin rohkaisevaa ole löytynyt. Onko tosiaan niin että sijaisvanhemmista on huutava pula ja silti lasta joutuu odottamaan jopa vuosia? Ja miten tarkkaan syyniin sitä joutuukaan ennenkuin sijaisvanhemmuus jollekin myönnetään?

Meillä on tässä ollut taka-ajatuksena se, että lapsemme saisi sisaruksia ja että minä voisin jatkaa "uraani" kotiäitinä. Jos sijaisvanhemmuudesta ei tulisikaan mitään, voisin ehkä harkita perhepäivähoitajan työtä. Siitä olisi kiva kuulla kokemuksia myös. Ja millainen koulutus siihen on, miten pitkä ja miten paljon sitä voi suorittaa etätyönä tms? Pari puolituttua on kokeillut perhepäivähoitajan työtä ja molemmat ovat lopettaneet alkumetreillä kun se on kuulemma nykyään niin hankalaa. Mitähän siinä mahtaa olla takana? Liittyykö se vanhempien suurempiin odotuksiin hoitopaikalta vai ovatko lapset jotenkin vaikeahoitoisempia kuin ennen?

Kiitos jos viitsitte jakaa kokemuksianne!

Minä olen pph:na työskennellyt nyt muutaman vuoden ja opiskelen tässä samalla ammattitutkintoa.1 1/2 vuotta kestää koulu ja rankkaa on etätehtäviä,näyttökoeviikko,2x ilta- ja 1x la koulua,perheen ja ttyön sovittelu, mutta myös antoisaa.itsellä purrut oikea opiskelukärpänen.
Työpäivät on pitkiä ei lopu siihen että lapset lähtevät kotiin vaan siivousta ja kaupassa käyntiä, työnantaja järj. ainakin meillä luentoja joissa olisi suotavaa olla mukana yleensä viikonloppuisin,mutta oikean rytmin löytää pian. Vaikeita vanhempia on ollaanhan me erilaisia,mutta keskustelemalla,keskustelemalla löytyy yhteinen sävel. Paljolti riippuu itsestä minkaisen hoitopäivistä teet ja millainen persoonana olet miten tulet toimeen ihmisten kanssa yms. yms. Rikastumaan ei tällä ammatilla ei pääse ja työtä tehdään suurella sydämellä!!!
Sijaisvanhemmuudesta en tiedä,mutta tukiperhetoiminta kiinnostaa meitä ja paperit on viety ja odotellaan päätöstä =)

 

\

Minä olen pph:na työskennellyt nyt muutaman vuoden ja opiskelen tässä samalla ammattitutkintoa.1 1/2 vuotta kestää koulu ja rankkaa on etätehtäviä,näyttökoeviikko,2x ilta- ja 1x la koulua,perheen ja ttyön sovittelu, mutta myös antoisaa.itsellä purrut oikea opiskelukärpänen.
Työpäivät on pitkiä ei lopu siihen että lapset lähtevät kotiin vaan siivousta ja kaupassa käyntiä, työnantaja järj. ainakin meillä luentoja joissa olisi suotavaa olla mukana yleensä viikonloppuisin,mutta oikean rytmin löytää pian. Vaikeita vanhempia on ollaanhan me erilaisia,mutta keskustelemalla,keskustelemalla löytyy yhteinen sävel. Paljolti riippuu itsestä minkaisen hoitopäivistä teet ja millainen persoonana olet miten tulet toimeen ihmisten kanssa yms. yms. Rikastumaan ei tällä ammatilla ei pääse ja työtä tehdään suurella sydämellä!!!
Sijaisvanhemmuudesta en tiedä,mutta tukiperhetoiminta kiinnostaa meitä ja paperit on viety ja odotellaan päätöstä =)

Kiitos vastauksesta! Tuo tukiperhetoiminta on myös mielenkiintoista. Jotenkin sitä on äitiyden myötä herännyt halu auttaa ja hoitaa muitakin kuin omaa lasta. Ei varmaan mikään em vaihtoehdoista ole kultakaivos, mutta ei me sellaista olla etsimässäkään. Olisi vain hyvä löytää joku "syy" olla kotona mahdollisimman pitkään vielä hoitovapaa-ajan jälkeenkin ja hyvä olisi jos vähän rahaakin jostain saisi. Tärkeintä meille olisi, että oma lapsi saisi olla kotona. Suurin toive olisi kyllä ne biologiset sisarukset, mutta jokin varatie olisi hyvä olla siltä varalta että jos ei tärppääkään...