Tiedän tunteen. Älä pode syyllisyyttä lapsen hoitoon laittamisesta.
Itelleni oli kova paikka laittaa 2v päiväkotiin, mutta omahoitajani sai mut ymmärtään, että se on oikee ratkasu, että saan itteni kuntoon.
Mulla siis vaikea masennus, joka uusii herkästi, jos en syö lääkkeitä.
Nyt syksyllä oli niin vaikee tilanne, että toivoin pääseväni sairaalaan, mutta en olis kestäny olla lapsesta erossa.
Jos äiti ei oo kunnossa, niin lapset huomaa sen kyllä äidin käytöksestä ja ilmeistä.
Lapset kärsii varmasti, jos päästät ittes todella pahaan kuntoon.
Mut ajoi tähän jamaan yh:si jääminen lapsen ollessa 4kk, tukiverkoston puuttuminen, erakoituminen, yksinäisyys, omanajan puute ym. huolet.
Nyt pyyhkii tosi hyvin, kun löyty sopiva lääkitys ja lapsen ollessa hoidossa kerkeen käymään salilla, rauhassa kaupoilla ja pyörittään arkee.
Ennen tosi sosiaalisena ihmisenä, oon nyt saanu kerättyä vanhoja kavereita pikkuhiljaa takas. Voisin jopa sanoo olevani tällähetkellä tosi onnellinen ja kiitollinen kavereille, jotka nyt ymmärtää syyn mun erakoitumiseen.