Onko täällä muita jotka kokee, että oma masennus on seurausta puolison hoitamattomasta masennuksesta?

Itse koen, että oma mt on alkanut rakoilla juuri puolison mielialavaihteluiden, vetäytymisen, agressioiden, arvaamattoman käytöksen seurauksena.
Puoliso ei halua syödä lääkkeitä, ei halua terapiaa (vaikka sitä on 2 taholta tarjottu). En tiedä jaksanko kauaa enää.
Jos meillä ei olisi vammaista pientä lasta olisin lähtenyt jo ajat sitten.

Nimim. ihan rikki ja poikki

 

Kyllä vaan!! Mies on jo vuosia ollut selkeesti masentunut;aina pahalla päällä, ei saa mitään aikaan jne. Joka aamu, päivä ja ilta mua masentaa kun se ei auta yhtään lasten kans tai muutenkaan. Joudun itse syömään mielialalääkkeitä koska mies masentaa muakin

 

Puolison mielenterveysongelma altistaa vahvasti masennukselle. Tästä on olemassa aika uusi suomalainen tutkimus.

Itse elin aikoinani 5 vuotta vakavasti masentuneen puolison kanssa avoliitossa, pahimmillaan masennus oli todellakin VAKAVAA, eli hän oli myös psykoottinen, eli kuvitteli asioita, ja paranoidi, eli uskoi muista ihmisistä ihmeellisiä asioita

Olin niin rikki, väsynyt ja matalalennossa tuon ajan loppupuolen, ehkä ensimmäistä kata vuotta lukuunottamata. Kävin Omaiset mielenterveyden tukena yhdistyksen ryhmätapaamisissa, se oli suljettu ryhmä, jossa samat ihmiset, jotka oli etukäteen haastateltu, kävivät ryhmäterapeutin kanssa läpi omaa elämäntilannettaan, kaikilla oli mielenterveydellisesti sairas puoliso. Tuo ryhmä auttoi pysymään pinnalla. Kävin lisäksi myös omassa terapiassa jaksaakseni tilanetta. Lopulta erosin puolisostani, kun olin tullut tien päähän jaksamisessa.

Tulin varmaksi siitä, etten halua elää sellaista elämää, joka olisi ollut puolisoni kanssa edessä. Hän oli jo niin kroonistunut masentunut jms.

Voimia kaikille. Toivotan voimia hakea ITSELLENNE apua. Se ei auta ketään, jos te brakaatte. Oma pää ensin, sitten miehen.

:hug:

 

täällä on myös kokemusta kyseisenkaltasesta tilanteesta :wave:

paskana olin. ja olen edelleen. erosta kaks vuotta. saa nähdä millon tästä suosta ylös päästään...

jaksamisia kaikille samassa tilanteessa oleville :hug:

 

Minulla aivan sama tilanne.Nyt huomaan että oma jaksaminen alkaa loppua.

 

Tuossa on Omaiset mielenterveyden tukena Suomen yhdistyksen nettisivut.

Sieltä löytyy tietoa eri puolilla Suomea olevista lähialueiden yhdistyksistä sekä keskustelupalsta.

Minulla on hyvää kokemusta Helsingin yhdistyksen tukitoiminnasta omaisille.

 

Tämä huolestuttaa minua. Pelkään, että imen miehestäni kaiken energian ja kaiken voiman. Pelkään, että hän uppooaa minun takiani. Ja todennäköisesti se estää häntä nyt toteuttamasta suunnitelmiaan, joka vie niin syvälle, etten minä pysty puolikuntoisena hänestä huolehtimaan. En pysty auttamaan häntä mitenkään missään missä hän nyt tarvitsee apua.

Joskus en vain ymmärrä mitä järkeä minun on tässä olla. Miksi mies haluaa olla kanssani, eikä lähteä pois??? Hänen pitäisi viedä lapset pois minulta, pakata kassit ja mennä! En ymmärrä miksi minun täytyy roikkua tässä kipeässä elämässä. Ja olen vielä tuollainen. Ihminen, joka pelkää lääkkeiden ottoa, kieltätyy niistä, ei suostu pysymään hoitosuhteessa, itkien sitä, että ei parannu. Ymmärrän tämän ja silti sinnikkäästi kuvittelen pääseväni yksin ylös. Kuten aiemminkin. Idiootti minä!

 

Meillä oli sama homma.
Mies oli 5vuotta masentunut ja sitten halusikin eroa kun ei jaksanut enään. :ashamed:
Sen sijaan minäkin masennuin ja hain apua ja se autto.
Mies ei etes halunnut ottaa apua vastaan. :/