Onko tää yleistäkin?

Tänään vietin talvilomani toiseksi viimeistä päivää ja aamulla tein pitkän aamulenkin jolloin törmäsin naapurin kotiäitiin. Rupattelimme noin 5 minuuttia ja sillä välin hän oli ehtinyt manata elämästään suurinpiirtein kaiken (niinkuin aina kun näemme). Aina on kiire ja voi nääs,nääs,nääs kun ei meinaa jaksaa...
Sitten lähdimme muksujen kans keskustaan ja leikkipaikkaan jossa tapasimme sattumalta erään toisen kotiäidin. Samat puheenaiheet, kuinka on kaaosta ja väsyttää ja v*tuttaa kaikki, on kiire ja sitä & tätä.
En olisi asiaan reagoinut muuten mutta kaverini facebookissa yks ilta mainitsi kuinka häntä on alkanut ärsyttämään kotiäitien ainainen valitus. Onko tämä yleistäkin vai sattuiko nyt vaan särähtämään korvaan?
Tiedän kyllä erään kotiäidin joka aina vaan paasaa omista kiireistään mutta hän onkin tunkenut itsensä niin moneen soppaan mukaan vapaaehtoisesti etten ihmettele yhtään että väsyttääkin. Mut onko muillakin tämmöisiä kotiäitituttavia? Koska suoraan sanoen ainakaan työssäkäyvät äidit eivät mun tuttavapiirissä ainakaan valita kiireistään!

 

Joka ikinen mun ns. ammattivalittaja-tuttavista on kotiäiti.

En tiedä miksi. Mutta näin on.

 

Joka ikinen mun ns. ammattivalittaja-tuttavista on kotiäiti.

En tiedä miksi. Mutta näin on.

samaa mun kaverikin sanoi joka tästä asiasta facebookista yks ilta avautui. Ja sen jälkeen hänen seinälleen tuli mojova riita kun ilm. kalikka kolahti oikeisiin ihmisiin

 

Onhan heitä. Mutta luulen, että moni on vain turhautunut siihen kotona oloon, vaikka toista kovasti hymyssä suin väliin toitotetaakin! Menee vissiin vähän niinkö maku siitä ainaisesta kotona olosta.
Omasta kohdasta sanon, että monen vuoden kotiäityiden jälkeen kotona olo oli jo aika tylsää ja puuduttavaa. Mutta nyt töihin palattuani, tuntuu, että toimin kotitöissä suitsait sukkelaan, enkä jaksa edes turhia niistä narista ja ressata. Ja mikä parasta, viikossa on rytmi ma - pe ollaan töissä ja on tietty rytmi ja viikonloppu on vapaata ja sillä on aivan eri merkitys mitä kotiäiti vuosina =)

 

Onhan heitä. Mutta luulen, että moni on vain turhautunut siihen kotona oloon, vaikka toista kovasti hymyssä suin väliin toitotetaakin! Menee vissiin vähän niinkö maku siitä ainaisesta kotona olosta.
Omasta kohdasta sanon, että monen vuoden kotiäityiden jälkeen kotona olo oli jo aika tylsää ja puuduttavaa. Mutta nyt töihin palattuani, tuntuu, että toimin kotitöissä suitsait sukkelaan, enkä jaksa edes turhia niistä narista ja ressata. Ja mikä parasta, viikossa on rytmi ma - pe ollaan töissä ja on tietty rytmi ja viikonloppu on vapaata ja sillä on aivan eri merkitys mitä kotiäiti vuosina =)

Mä tykkäsin olla lasten kans kotona mutta tykkään olla työelämässäkin. On jotenkin paljon kivempaa olla kotona sit vapaapäivinä lasten kans kun ei oo heidän kans 24/7.

 

Ehkä kotiäideiksi jämähtää paljon niitäKIN, jotka kokevat työssäkäynnin liian raskaaksi eli eivät työelämän paineita kestä; mutta eivät kuitenkaan pohjimmiltaan haluaisi olla kotiäitinäkään. Se on vain pienempi paha.

 

Kivasti tätä aapeen (minunkin mielestäni oikeaa) väitettä tukee kun kaksplussan sivuakin katselee. Tälläkin hetkellä siellä keikkuu jos jonkinlaista valitusketjua, parhaimpana tuo "Nyt on pakko sanoa, että EN TODELLAKAAN JAKSA!!" joka on juurikin naulan kantaan tällainen ketju Luulin jo että joku tän ketjun lukija on tehnyt se vitsinä, mut eipä näköjään

 

Mies tuli töistä kotiin ja löysi kolme lastaan leikkimässä pihalla mudassa pyjamat yhä päällään. Tyhjiä ruokapakkauksia oli levitelty ympäri etupihaa. Vaimon auton ovi oli auki, samoin talon etuovi eikä koiraa näkynyt missään. Tullessaan ovelle mies näki vielä hurjemman sotkun. Jalkalamppu oli kaadettu, matto oli rypyssä seinää vasten. Etummaisen huoneen televisiossa pauhasi kovaäänisesti lastenkanava, leluja ja erilaisia vaatekappaleita oli pitkin olohuoneen lattiaa. Keittiössä astiat täyttivät tiskialtaan, aamiainen oli levitelty pitkin työtasoa, jääkaapin ovi oli selällään, koiran ruokaa oli pitkin lattiaa, pöydän alla oli rikkinäinen lasi ja takaovelle oli levinnyt pieni kasa hiekkaa.

Mies lähti nopeasti kohti yläkertaa, väistellen leluja ja vaatekasoja, etsien vaimoaan. Mies oli huolissaan jos vaimo on sairastunut tai jos jotain vakavaa on tapahtunut. Kylpyhuoneen oven alta valui pieni vesinoro. Mennessään kylpyhuoneeseen hän löysi märkiä pyyhkeitä, likaisen saippuan ja lisää leluja leviteltynä ympäriinsä. Lattialla oli kilometreittäin vessapaperia,hammastahnaa oli töhritty peiliin ja seiniin.

Rynnätessään makuuhuoneeseen hän löysi vaimonsa sängystä peittoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa, pyjama päällään. Vaimo katsoi miestään, hymyili ja kysyi kuinka hänen päivänsä oli mennyt. Mies katsoi vaimoaan ymmällään ja kysyi: ”Mitä täällä on tänään tapahtunut?” Vaimo hymyili taas ja vastasi: ”Tiedäthän, joka päivä kun tulet töistä kotiin, kysyt minulta mitä ihmettä oikein teen koko päivän?” ”Kyllä” oli hänen epäuskoinen vastauksensa. Vaimo vastasi: ”Tänään jätin sen tekemättä.”
Tämä kaikille kotiäideille joiden työtä ei arvosteta lähellekään tarpeeksi! ;DD

Fb:ssa kiertävä viesti.
Pikkasen "ehkä" liioteltua taas : /

 

Mä tiedän lapsettoman valittajan.
Mä tiedän myös lapsettoman ja hyvin varakkaan valittajan.
Löytyy lapsellinen ja työssä käyvä, näitä on useampiakin jotka elämästään keksivät vaan negatiivistä.
Mä tiedän useita jo lapset aikuisiksi saaneita valittajia.
Pari ihan miespuolistakin, työssä käyvää ja vikiviki valivali..
Tidän myös kotiäiti valittajia..

Mut en mä lähtis (taas) rajaamaan tätä "ongelmaa" vaan kotiäitien piikkiin.

Ainiin, mä tiedän myös jopa muutaman elämäänsä tyytyväisenkin ihmisen, elämän tilanteesta viis! =)

 

Mies tuli töistä kotiin ja löysi kolme lastaan leikkimässä pihalla mudassa pyjamat yhä päällään. Tyhjiä ruokapakkauksia oli levitelty ympäri etupihaa. Vaimon auton ovi oli auki, samoin talon etuovi eikä koiraa näkynyt missään. Tullessaan ovelle mies näki vielä hurjemman sotkun. Jalkalamppu oli kaadettu, matto oli rypyssä seinää vasten. Etummaisen huoneen televisiossa pauhasi kovaäänisesti lastenkanava, leluja ja erilaisia vaatekappaleita oli pitkin olohuoneen lattiaa. Keittiössä astiat täyttivät tiskialtaan, aamiainen oli levitelty pitkin työtasoa, jääkaapin ovi oli selällään, koiran ruokaa oli pitkin lattiaa, pöydän alla oli rikkinäinen lasi ja takaovelle oli levinnyt pieni kasa hiekkaa.

Mies lähti nopeasti kohti yläkertaa, väistellen leluja ja vaatekasoja, etsien vaimoaan. Mies oli huolissaan jos vaimo on sairastunut tai jos jotain vakavaa on tapahtunut. Kylpyhuoneen oven alta valui pieni vesinoro. Mennessään kylpyhuoneeseen hän löysi märkiä pyyhkeitä, likaisen saippuan ja lisää leluja leviteltynä ympäriinsä. Lattialla oli kilometreittäin vessapaperia,hammastahnaa oli töhritty peiliin ja seiniin.

Rynnätessään makuuhuoneeseen hän löysi vaimonsa sängystä peittoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa, pyjama päällään. Vaimo katsoi miestään, hymyili ja kysyi kuinka hänen päivänsä oli mennyt. Mies katsoi vaimoaan ymmällään ja kysyi: ”Mitä täällä on tänään tapahtunut?” Vaimo hymyili taas ja vastasi: ”Tiedäthän, joka päivä kun tulet töistä kotiin, kysyt minulta mitä ihmettä oikein teen koko päivän?” ”Kyllä” oli hänen epäuskoinen vastauksensa. Vaimo vastasi: ”Tänään jätin sen tekemättä.”
Tämä kaikille kotiäideille joiden työtä ei arvosteta lähellekään tarpeeksi! ;DD

Fb:ssa kiertävä viesti.
Pikkasen "ehkä" liioteltua taas : /

Eikun just osuva

 

Mä luulen, että tietyt ihmiset valittavat aina, oli heidän elämäntilanteensa mikä tahansa. Jos ovat töissä, valittavat, jos ovat kotivanhempana, valittavat, jos ovat lomalla, valittavat jne. Ainaista valitusta. Ja ne kyllä keksii ihan keksimälläkin sen valituksen aiheen, jos ei oikeeta valitettavaa ole. Ne on niitä tyyppejä, jotka vähän vanhempina valittavat yleisön osastolla kuumasta kesästä, kylmästä talvesta, lintujen lian äänekkäästä laulusta jne jne.

Joskus meinaa pokka mennä noitten ihmisten kanssa, tähän asti olen onnistunut nieleskelemään nauruni.

 

musta valittajia löytyy ihan kaikista ihmisryhmistä, mutta ehkä kotiäitiys herkistää huomaan ainakin itsestäni että nyt kun lapsen kanssa on ollut pari vuotta kotona ja ympyrät on aika pienet niin niitä kivoja ja mielenkiintoisia juttuja on aika vähän (toki arjessa paljon kivaakin) ja useampi asia ärsyttää.. Mutta onhan se luonneasiakin.

 

Valittajia olen tavannut vähän kaikenlaisissa elämäntilanteissa mutta kieltämättä kotiäideillä tuo tuntuu korostuvan. Erityisesti sellainen marttyyrimainen "kukaan ei arvosta mua ja mun tekemääni työtä vaikka se on tärkein työ maailmassa" -jauhanta.

Tietty voi olla tylsää, ei viihdy kotona jne. Sitä arvostamista ja sen näyttämistä olen vaan jäänyt miettimään. Ok, ymmärrän että puoliso voi pienillä eleillä ja huomioimisella tuoda esille sen arvostuksensa, mutta millä lailla odotetaan muiden ihmisten sitä ilmaisevan? Näin suomalaisena ei ole tullut mieleenkään että minun pitäisi jotenkin huomioida toisen kotiäitiyttä/työtä ja ilmaista hänelle kuinka paljon sitä arvostan tai muuten tämä olettaa että väheksyn häntä

 

Mies tuli töistä kotiin ja löysi kolme lastaan leikkimässä pihalla mudassa pyjamat yhä päällään. Tyhjiä ruokapakkauksia oli levitelty ympäri etupihaa. Vaimon auton ovi oli auki, samoin talon etuovi eikä koiraa näkynyt missään. Tullessaan ovelle mies näki vielä hurjemman sotkun. Jalkalamppu oli kaadettu, matto oli rypyssä seinää vasten. Etummaisen huoneen televisiossa pauhasi kovaäänisesti lastenkanava, leluja ja erilaisia vaatekappaleita oli pitkin olohuoneen lattiaa. Keittiössä astiat täyttivät tiskialtaan, aamiainen oli levitelty pitkin työtasoa, jääkaapin ovi oli selällään, koiran ruokaa oli pitkin lattiaa, pöydän alla oli rikkinäinen lasi ja takaovelle oli levinnyt pieni kasa hiekkaa.

Mies lähti nopeasti kohti yläkertaa, väistellen leluja ja vaatekasoja, etsien vaimoaan. Mies oli huolissaan jos vaimo on sairastunut tai jos jotain vakavaa on tapahtunut. Kylpyhuoneen oven alta valui pieni vesinoro. Mennessään kylpyhuoneeseen hän löysi märkiä pyyhkeitä, likaisen saippuan ja lisää leluja leviteltynä ympäriinsä. Lattialla oli kilometreittäin vessapaperia,hammastahnaa oli töhritty peiliin ja seiniin.

Rynnätessään makuuhuoneeseen hän löysi vaimonsa sängystä peittoihin kääriytyneenä lukemassa kirjaa, pyjama päällään. Vaimo katsoi miestään, hymyili ja kysyi kuinka hänen päivänsä oli mennyt. Mies katsoi vaimoaan ymmällään ja kysyi: ”Mitä täällä on tänään tapahtunut?” Vaimo hymyili taas ja vastasi: ”Tiedäthän, joka päivä kun tulet töistä kotiin, kysyt minulta mitä ihmettä oikein teen koko päivän?” ”Kyllä” oli hänen epäuskoinen vastauksensa. Vaimo vastasi: ”Tänään jätin sen tekemättä.”
Tämä kaikille kotiäideille joiden työtä ei arvosteta lähellekään tarpeeksi! ;DD

Fb:ssa kiertävä viesti.
Pikkasen "ehkä" liioteltua taas : /

Mä näin tän kans ja olin että hohhoijaa... Ei kukaan nyt ihan noin korvaamaton ole

 

Mä näin tän kans ja olin että hohhoijaa... Ei kukaan nyt ihan noin korvaamaton ole

Juu...hohhoijaa oli myös mun reaktio.

Toinen mega-hohhoijaa on se, että "Sinä kysyt onko minulla töitä? Olen ÄITI, päivystän 24/7 koko loppuelämäni ajan..."- diipadaapa. Jäätävää tuubaa

 

[QUOTE="vieras";25881833]Mä tiedän lapsettoman valittajan.
Mä tiedän myös lapsettoman ja hyvin varakkaan valittajan.
Löytyy lapsellinen ja työssä käyvä, näitä on useampiakin jotka elämästään keksivät vaan negatiivistä.
Mä tiedän useita jo lapset aikuisiksi saaneita valittajia.
Pari ihan miespuolistakin, työssä käyvää ja vikiviki valivali..
Tidän myös kotiäiti valittajia..

Mut en mä lähtis (taas) rajaamaan tätä "ongelmaa" vaan kotiäitien piikkiin.

Ainiin, mä tiedän myös jopa muutaman elämäänsä tyytyväisenkin ihmisen, elämän tilanteesta viis! =)[/QUOTE]

Kuten sanoin etten aiemmin tätä ongelmaa liiemmin edes ajatellut. Aloin miettimään kun luin kaverini facebook-seinää jossa hän avautui kuinka häntä ketuttaa kotiäitivalittajat. Ja nämä äidit sitten tulivat möykkäämään hänen seinälleen loukkaantuneena.
Toki valittajia löytyy joka ihmisryhmästä, ja se on ärsyttävää valittaa tyhjästä. Mutta onko se joillekin kotiäideille muka jotenkin hyvä keskustelun avaus alkaa pauhaamaan kaikesta mikä (muka) on huonosti. Mä en ainakaan jaksa kuunnella yhtään ylimääräistä valitusta, mua alkaa heti ahdistamaan jos joku kaataa mun niskaan kauheasti kaikkea negatiivista.

 

Juu...hohhoijaa oli myös mun reaktio.

Toinen mega-hohhoijaa on se, että "Sinä kysyt onko minulla töitä? Olen ÄITI, päivystän 24/7 koko loppuelämäni ajan..."- diipadaapa. Jäätävää tuubaa

Ainiin se "ilman lomaa ja eläkettä"-juttu kans pyöri naamakirjassa Sitähän se lapsen kasvatus on, ei siitä lomaa eikä eläkettä saa myöskään ne työssäkäyvät äidit. Paitsi että heille kyllä kertyy ihan oikea eläke joten ei mikään huono vaihtoehto

 

Mä oon aika varma, että nää kotiäidit valittamalla yrittää tehdä itselleen "kiireen", ehkä heistä tuntuu etteivät ole tarpeeksi suorittajia esim. työssäkäyviin äiteihin verrattuna.

Kaikkihan me joskus inistään enemmän tai vähemmän turhasta, oltiin sitten kotiäitejä, työssäkäyviä äitejä tai lapsettomia, rikkaita tai vähävaraisempia. Mutta kotiäidit vie kyllä vinkuiitojen potin, en tiedä mikä siinä sitten on. Valittamalla asiat vaan pahenee.

 

Valittajia olen tavannut vähän kaikenlaisissa elämäntilanteissa mutta kieltämättä kotiäideillä tuo tuntuu korostuvan. Erityisesti sellainen marttyyrimainen "kukaan ei arvosta mua ja mun tekemääni työtä vaikka se on tärkein työ maailmassa" -jauhanta.

Mulla kiehuu yli ku ajattelenkin näitä. Harmi jos äitiys on joillekin TYÖTÄ, käsittääkseni ihan vapaaehtoisesti niitä muksuja väännetään, joten valittaminen seis perkele.

 

Mulla kiehuu yli ku ajattelenkin näitä. Harmi jos äitiys on joillekin TYÖTÄ, käsittääkseni ihan vapaaehtoisesti niitä muksuja väännetään, joten valittaminen seis perkele.

Peesaan sua. Äitiys on elämää, ja täysin vapaaehtoista. Ei se ole työtä.

Näen punaista, kun joku inisee että "mä teen maailman arvokkainta työtä eikä sitä arvosteta kun siitä ei makseta tarpeeksi!". Nainen hei...sä hoidat omia lapsiasi, kenen pitäisi sulle siitä maksaa, kenen pitäisi sitä arvostaa (paitsi sun itsesi & ehkä miehesi)? Ja sitten perusrutinat siitä, miksi lastentarhanopettajille ja lastenhoitajille sitten maksetaan...öö, ehkä siksi että ne myy työpanoksensa kunnalle tai yritykselle, toisin kuin sinä joka et ole työsuhteessa?

 

Luulen että tämmöiset valittajatyypit valittaa aina. Mun anoppi valittaa ja mun mies valittaa. Ja mun tuttavapiirissä työssäkäyvät äidit valittaa väsymystä ja sitä kun ei ole aikaa. Jotenkin täällä suomessa tuntuu että on parempi kun valittaa. Jos et valita ikinä se ärsyttää joitakin. Olen sellaiseen törmännyt. Kun en valita. En koitiäitinä enkä työssäkäyvänä äitinä. Kun se on paha juttu jos kaikki on hyvin ja iloisena selität että voi kun kaikki on niin hyvin että!

 

Peesaan sua. Äitiys on elämää, ja täysin vapaaehtoista. Ei se ole työtä.

Näen punaista, kun joku inisee että "mä teen maailman arvokkainta työtä eikä sitä arvosteta kun siitä ei makseta tarpeeksi!". Nainen hei...sä hoidat omia lapsiasi, kenen pitäisi sulle siitä maksaa, kenen pitäisi sitä arvostaa (paitsi sun itsesi & ehkä miehesi)? Ja sitten perusrutinat siitä, miksi lastentarhanopettajille ja lastenhoitajille sitten maksetaan...öö, ehkä siksi että ne myy työpanoksensa kunnalle tai yritykselle, toisin kuin sinä joka et ole työsuhteessa?

JUST näin. "Kyllä valtion pitäis kotiäitejä tukea 4000 eurolla kuussa kuudentoista vuoden ajan, me sentään kasvatetaan tulevia veronmaksajia!!" No ette kyllä tolla asenteella.

 

Mä oon vielä kotona lasten kanssa, mutten koe tätä mitenkään kovin vaativana. Vaativaa on ainoastaan hermojen kannalta kun ei pääse tuota 2,5 v kiukuttelua pakoon edes hetkeksi.
Mussa herättää hirveätä myötähäpeätä noi fb.n ketjut, oiskohan noiden äitien sitten aika katsoa peiliin, jos kotona olosta ja siis suuresta ajasta joka on käytetty lasten kasvatukseen, huolimatta lapset käyttäytyvät kuin apinalauma? Kukas ne olikaan kasvattanut ja opettanut tavoille? Kenen tehtävä se olikaan?

 

Tunnen kotiäitivalittajia, ja tunnen työelämässä olevia valittajia,työttömiä valittajia, lapsettomia valittajia, eläkeellä olevia valittajia jne. Ja joukossa on molemman sukupuolen edustajia ( eli eivät äidit ja naiset yksistään valita)
Tunnen ammattivalittajan, en palstalta, vaan tosielämässä, jonka aina täytyy korottaa valittamispanosta.
Hänellä on mukamas raskaampi työ kuin kellään muulla, hänen sairastamansa flunssat ovat aina keskimääräistä rankempia, hänen lapsensa rokot näppyläisempiä jne. Eli jos joskus olenkin ererhytnyt huokaamaan, vaikka vaan huonosti nukuttua yötä saan luennon tai pikemminkin luentosarjan, ellen jopa tiivistelmää hänen omaelämäkerrastaan ja kaikista niistä öistä, joina hän on nukkunut niin huonosti. jne..

 

Mä oon aika varma, että nää kotiäidit valittamalla yrittää tehdä itselleen "kiireen", ehkä heistä tuntuu etteivät ole tarpeeksi suorittajia esim. työssäkäyviin äiteihin verrattuna.

Kaikkihan me joskus inistään enemmän tai vähemmän turhasta, oltiin sitten kotiäitejä, työssäkäyviä äitejä tai lapsettomia, rikkaita tai vähävaraisempia. Mutta kotiäidit vie kyllä vinkuiitojen potin, en tiedä mikä siinä sitten on. Valittamalla asiat vaan pahenee.

Peesailen tätä sataprosenttisesti!!