Onko tää suht normaalia, vai oonko mä ihan outo asian kanssa?

Mies lähti reissuun viikoksi kavereidensa kanssa.
On vuosia sitten pettänyt mua. Joka kerta kun se on reissussa mä olen valmistautunut siihen miten jätän sen jos kuulen että on pettänyt.
Meillä on menny hyvin ja ei ole enää mua pettänyt. Tunnen ja tiedän sen. Mutta silti mä jännitän niin kovin et mitä jos se sanookin et kävi taas niin..
Sen ensimmäisen kerran kuulin asiasta muualta ja me erottiinkin viikoiksi.
Mun luottamus oli karissut, nyt se on kurottu takas umpeen.
Silti se takoo aina takaraivossa että mitä jos lipsahtaa.

 

Taitaa tuo ihmismieli olla juuri tuollainen. Ikävät asiat ei unohdu kaiketi koskaan.

 

Et ole outo, tuo on hyvin ymmärrettävää. Varmasti on myös raskasta elää noin, mutta ei kai se luottamus ihan 100% koskaan palaakaan, kun toinen on pettänyt.

 

Ette ole ajatellut parinvaihtoa tai kimppakivaa, se voisi olla teille ihan hyvä ratkaisu, win/win tilanne, sinä saat vierasta ja miehesi saa vierasta, ihan luvan kanssa.

 

[QUOTE="vieras";26787723]Ette ole ajatellut parinvaihtoa tai kimppakivaa, se voisi olla teille ihan hyvä ratkaisu, win/win tilanne, sinä saat vierasta ja miehesi saa vierasta, ihan luvan kanssa.[/QUOTE]

Ei.
Mun ei tee mieli vierasta. Jos olen suhteessa niin olen uskollinen. En tarvitse muita siihen. Pettäminen tapahtui suhteen alkuajoilla. Siitäkin on jo 6 vuotta aikaa.
Niin kauan, ja silti tää tunne toistuu joka kerta.

 

Kuulostaa varsin luonnolliselta, ikävällä tavalla jopa ymmärrettävän järkevältä.

 

[QUOTE="a p";26787750]Ei.
Mun ei tee mieli vierasta. Jos olen suhteessa niin olen uskollinen. En tarvitse muita siihen. Pettäminen tapahtui suhteen alkuajoilla. Siitäkin on jo 6 vuotta aikaa.
Niin kauan, ja silti tää tunne toistuu joka kerta.[/QUOTE]

Miksi olette yhdessä jos et voi luottaa kaveriisi? En näe yhtäkään järkevää syytä olla kimpassa joa ina epäuilet sen panevan muita kun ette ole yhdessä.

 

[QUOTE="vieras";26787778]Miksi olette yhdessä jos et voi luottaa kaveriisi? En näe yhtäkään järkevää syytä olla kimpassa joa ina epäuilet sen panevan muita kun ette ole yhdessä.[/QUOTE]

Kun sehän se siinä onkin.
Rakastan miestäni hän mua, ja luotamme toisiimme. Silti harvoin ku käy kaveriporukalla reissussa se pieni pelkopeikko nostaa päätään. Ei mul ole tällainen olo kun mies menee kaveriporukalla baariin tai ryyppäämään.
Se iskee silloin kun hän on yötä pois ja juo.
En usko että panee, pelko silti on aina. Ja se pelko että tiedän että se on sitten siinä meijän suhde. Ehkä eniten epäilen sitä ettei se itse kerro mulle koska tietää että se on sitten viimeinen tikki. En kyllä halua että mua pidetään tyhmänä, ja multa salataan asioita jotka liittyy muhun.
En tiedä, pöllöä edes miettiä tällaisia. Mutta kun ne pulpahtelee pintaan aina miehen tällaisilla reissuilla.

 

Haitteko aikoinaan apua? Oletteko käsitelleet yhdessä asiaa? Ymmärtääkö miehesi pelkoasi?

 

Mun mies ei ole koskaan pettänyt mua, mutta minua on petetty, joten valmistaudun henkisesti aina siihen että "mitä jos se pettää".. Vaikka ei mitään syytä

 

[QUOTE="hmm";26787832]Haitteko aikoinaan apua? Oletteko käsitelleet yhdessä asiaa? Ymmärtääkö miehesi pelkoasi?[/QUOTE]

Ystävät auttoivat, miehen kanssa keskusteltiin ja puitiin asia läpikotaisin.
Vuoden verran mies ymmärsi pelkoani kun joka kerta sanoin että on oikeasti kiltisti reissuillaan ja jos jotain sattuu niin mä haluan siitä heti ja ekana tietää. Lupas mulle että vaikka kuinka kovin sattuisikin molempiin niin kertoo jos käy niin. Ja samaan hengenvetoon sanoi monesti ettei sellaista tule enää tapahtumaan, oppi kerrasta jo.
Jätin asian siihen ja olenki ollu luottavaisin mielin siitä asti, tai no en ole hänelle enää asiasta puhunut. Pienessä mielessäni vaan asia välillä iskee taas, pelko.

 

Mun mies ei ole koskaan pettänyt mua, mutta minua on petetty, joten valmistaudun henkisesti aina siihen että "mitä jos se pettää".. Vaikka ei mitään syytä

Eli ihan normi fiilis?
Eik ookki turhauttava tunne?

 

elämme maailmassa jossa pettämisen kynnys on todella alhainen..ketään toista ei voi omistaa. Ihminen pettää jos on pettääkseen, myös ne miehet pettävät jotka ihan oikean aidosti rakastavat ja arvostavat vaimoaan ja perhettä. Yksi pano ei maailmaa kaada, etenkään kun sellainen ei toisen korviin kantaudu. Reissut on reissuja ja sinä olet hänelle se tärkein ja rakkain joka odottaa kotona. Minun mies matkustelee paljon työn vuoksi, koskaan en voi olla 100%varma mitä siellä tapahtuu, kuten ei mistään elämässä. Mutta varma olen siitä että hän rakastaa ja arvostaa minua ja minä häntä..ja jo 14 vuotta olemme yksissä olleet.

 

[QUOTE="vieras";26787963]elämme maailmassa jossa pettämisen kynnys on todella alhainen..ketään toista ei voi omistaa. Ihminen pettää jos on pettääkseen, myös ne miehet pettävät jotka ihan oikean aidosti rakastavat ja arvostavat vaimoaan ja perhettä. Yksi pano ei maailmaa kaada, etenkään kun sellainen ei toisen korviin kantaudu. Reissut on reissuja ja sinä olet hänelle se tärkein ja rakkain joka odottaa kotona. Minun mies matkustelee paljon työn vuoksi, koskaan en voi olla 100%varma mitä siellä tapahtuu, kuten ei mistään elämässä. Mutta varma olen siitä että hän rakastaa ja arvostaa minua ja minä häntä..ja jo 14 vuotta olemme yksissä olleet.[/QUOTE]

Kiitos! :heart:

 

Tuo on vaikeaa kun anteeksi voi antaa muttei unohtaa. Pitää vaan hyväksyä ettei toista tosiaan voi omistaa, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja valintansa ja kantaa niistä itse vastuun. Raskasta varmasti on jos pettäminen kummittelee vähän väliä mielessä. Päästä asiasta irti, ei murehtiminen tai pelkääminen auta, päätä luottaa tai joudut elämään ton stressin kanssa pitkään.

 

Anteeksi olen antanut, mutta unohtanut en. Vaikka kuinka olen yrittänyt jättää asian taakseni ja keskittyä nykyhetkeen. Jokainen tekee omat valintansa ja ratkaisunsa, kyllä. Mutta se teko ohjais meijät erilleen ja perhe rikkoontuisi, toista kertaa en anna anteeksi. Sit sitä toivoo että kun mies palaa reissuiltaan niin mä en kuule keneltäkään huonoja juttuja, ja mä toivon silti et jos jotain sattuisi niin mies itse olisi se joka mulle kertoo. Ja pelkään silti että kuulen ne samat sanat taas. se vaan että perhe on kasvanut tässä ajassa, ja menetys olis iso.
Mä olen päättänyt luottaa, ei se olis suhde jos ei luottais. SILTI olo on tämmöinen,ja se kiukuttaa muakin että miksi en pysty hallitsemaan muka tällaisia ajatuksia. :headwall: Niin turhauttava tunnetila. Pystyn hyvin sen salaamaan muilta, itseltäni en.

 

[QUOTE="a p";26787831]Kun sehän se siinä onkin.
Rakastan miestäni hän mua, ja luotamme toisiimme. Silti harvoin ku käy kaveriporukalla reissussa se pieni pelkopeikko nostaa päätään. Ei mul ole tällainen olo kun mies menee kaveriporukalla baariin tai ryyppäämään.
Se iskee silloin kun hän on yötä pois ja juo.
En usko että panee, pelko silti on aina. Ja se pelko että tiedän että se on sitten siinä meijän suhde. Ehkä eniten epäilen sitä ettei se itse kerro mulle koska tietää että se on sitten viimeinen tikki. En kyllä halua että mua pidetään tyhmänä, ja multa salataan asioita jotka liittyy muhun.
En tiedä, pöllöä edes miettiä tällaisia. Mutta kun ne pulpahtelee pintaan aina miehen tällaisilla reissuilla.[/QUOTE]

Itse en ainakaan osaa arvostaa yhään kumppania jotka on vielä yhdessä vaikka toinen onkin pannut vieraan kanssa, kyllä ne ihmiset supisee ja puhuu paskaa selän takana just tuon takia, pitää vähän onnettomana ja ehkäpä hieman tyhmänäkin jos vielä on yhdessä.

 

Sun on vaan opittava elämään ton asian kanssa ja hyväksymään että, se mitä tapahtu niin, se tapahtu ja sille et voi enää tehä mitään. Sen sijaan keskity tulevaan ja tee nyt kaikkea sellasta kivaa ja sulle mieluista, mikä rentouttais. Nauti omasta ajastasi.

Ite en pystyis antamaan anteeks pettämistä enää. Sain siitä exän kanssa tarpeekseni, asuttiin 4v yhessä ja ton suhteen ajan petti mennen tullen. Suurimmasta osasta jäi vielä kiinni ja aina annoin anteeks, en tajua itteeni tossa asiassa vieläkään. Jos mun nykynen mieheni pettäis, niin meijän suhde olis lopullisesti ohi, anteeks en antais ja selityksiä en kuuntelis. Mua ei myöskään siinä vaiheessa kiinnostais pätkääkään, ne että en tienny mitä tein, sori olin kännissä, se oli vahinko, mä tiedän että rakastan sua nyt enemmän kuin koskaan paska. Mun tunteet kuolis siinä vaiheessa, enkä myöskään pystyis mennä sänkyyn enää siinä vaiheessa, jos tiedän että ukko olis survonu jotai toista ämmää. Jos saisin kuulla jotain muuta kautta, niin sillon olis helvetti irti... Nimittäin en voi sietää tota, että petetään ja sitten salaillaan, pysytään sen oman vaimon/avovaimon/tyttöystävän vierellä ja valehdellaan mennen tullen, on väärin sitä petettyä kohtaan ja siinä vaiheessa vois ajatella, että antais sille petetylle mahdollisuuden ite päättää että, jatkuuko elämä yhessä vai erikseen.

 

[QUOTE="a p";26787911] Lupas mulle että vaikka kuinka kovin sattuisikin molempiin niin kertoo jos käy niin. [/QUOTE]

Miten ihmeessä voi vaan päästä käymään niin, että sattuu epähuomiossa väärien lakanoiden väliin?!

Aikuinen ihminen tekee ihan itse omat päätöksensä petipaikasta, olipa sitten kännissä tai ei. Ei puolisoa vahingossa petetä!