Onko tää nyt eron paikka?

Yritän miehelle puhua että en ole tyytyväinen meidän suhteeseen. Meillä ollut paljon ongelmia tässä. En niitä erittele tähän. Mies suuttuu puhumisesta ja sanoo että voisitko olla sanomatta asioista jotka häiritsee. Hän viihtyy tässä kuulemma hyvin ainoastaan seksiä liian vähän (viimeksi keväällä). SAnoi myös ettei taida enää jaksaa tätä. Eli ei ole edes ilmeisesti kiinnostunut hoitamaan suhdetta puhumallakaan. Terapioihin ei lähde.

 

No kai se sitten on, jos puhua ei voi eikä ulkopuolista apua hakea ja jos mies vielä kaikenlisäksi sanoo että suhde on nyt ohi.

 

Niin, tuntuu pahalta. Kärsin vielä vakavasta masennuksestakin eikä ystäviä. =(

 

Kysyin mieheltä haluaako erota niin sanoi ei tiedä. Sitten kysyin uudestaan ja sanoi että minä haluan erota. En ole niin sanonut mutta täytyyhän suhteessa voida sanoa asioista ja meillä ei suhdetta ole hoidettu mitenkään.

 

Nyt kun avasit vähän enemmän niin sanoisin, että pysy suhteessa niin kauan, että olet päässyt masennuksesta vähän ylös - sillä toi sairaus ihan oikeasti vääristää myös sun ajattelua. Ja miehes voi olla väsynyt siihenkin. Kovasti jaksamista...toi puhuminen, kommunikoinnen opetteleminen ja sen tärkeys on kyllä niin isoja asioita, että niihin kyllä suosittelisin panostamaan.:hug:

 

Mutta kun tuntuu että suhteen toimimattomuus ja minun toiveiteni täyttymättömyys masentaa. Mies ei koskaan järjestä mitään perheelle tekemistä tai yhteistä. Aina minä. Olen kyllästynyt.

 

Onko sulla/miehellä tunteita jotakin toista kohtaan? Onko lapsia?

 

Siis on lapsia meillä. Olen kysynyt onko miehellä toinen ja sanoo ettei ole. Itselläni on joskus ollut tunteita toisia kohtaan nyt ei ole. Olen myös aiemmin pettänyt miestä. Mies tietää tästä. Se voi vaikuttaa... mutta täytyyhän hänen päästä asian yli tai puhua siitä jos aikoo suhdetta jatkaa.

 

Jätä ja etsi tosirakkaus.

 

Mitä jos mies onkin se tosirakkaus mutta en sitä vaan näe nyt? Mistä sen tietää? Mistä tiedän etten kadu eroa tai jos minä en löydäkään ketään. Näitä mietin. Kun jos eroan niin en haluaisi ketä vaan vaan juuri sen oikean jos sellaista edes on?

 

Onko sulla lähiverkkoa/ystäviä lähettyvillä?

 

No, meillä toimi joskus kirjallinen keskustelu kun ei mies halunnut tai osannut muuten jakaa asioita. Tein paperilla kyselyjä hänen mielipiteistään, vaikka parisuhteen tilasta semmoisia janajuttuja mihin piti pistää rasti. Tähän tyyliin: Haluaisin enemmän laatuaikaa yhdessä_______________haluaisin päästä useammin vapaalle. Tai mikä kuluttaa voimia eniten, valitse 3: kotityöt, parisuhde, lasten kasvatus, työt, harrastukset...
Tiesithän, että pariterapiaan voi mennä yksinkin? Ja kannattaakin mennö, jos tuntuu että se on nimenomaan parisuhde mikä sinua hiertää. Mies voi jotenkin "kostaa" sinun hylkäämistäsi (pettäminen) hylkäämällä sinut nyt, kun tarvitset häntä.
Ero on arvovalinta. Jos sinusta on ok erota, eroat kun siltä tuntuu. Mutta jos arvostat pitkää parisuhdetta, on sinnikäs kiinnipitäminen ja ehdoton sitoutuminen ainut keino saada se.

 

Pariterapiaan voi mennä yksin joo, mutta tulee vain toisen ääni kuulluksi. Olen ollut pariterapeutilla yksityisellä ja ei juuri apua ollut.
Mitä tarkoitat että ero arvovalinta? Arvostan pitkää suhdetta mutta oikean henkilön kanssa. Nyt tuntuu että en tiedä ja kun seksiäkään ei ole. Mies haukkuu pahasti minua riidoissa. On ruvennut läheisyys ahdistamaan minua vaikka juuri kaipaisin miehen kosketusta. En oikein ole saanut selville mikä minulle parisuhteessa tärkeää. Tai olen: eli yhteinen tekeminen, lasten kasvun tukeminen, seksi ja läheisyys

 

ja mistä tietää että aika luovuttaa ja katsoa eteenpäin?

 

Ongelmaksi tässä tekee vielä sen että mies on ensimmäinen parisuhteeni ja minä myös hänen. Eli mitään kokemuspohjaa normaalista suhteesta ei ole. Tai molemmilla on vaan kotoaan ja miehen vanhemmat eronneet ja omani yhdessä.

 

Jos miehesi on niin tapoihinsa pynttäytynyt, eikä voi tehdä puolisonsa mieleksi muutoksia suhteeseen olleellisesti vaikuttaviin häiritseviin tekijöihin, niin silloin sinun on parasta jättää miehesi. Älä odota miehesi tekevän sitä vaan ole jätä itse miehesi. Olet arvokas nainen, etkä ansaitse tuollaista kohtelua. Olet tehnyt kaikkesi mitä voit suhteen pelastamiseksi. Yksin suhdetta ei voi pelastaa, se vaatii molempien tahdon.

 

Kokeilepa sellaista, että ehdotat miehelle tunteiden selvittämiseksi joka ilta puolta tuntia ilman seksiaikeita sylikkäin vuoteessa.

 

Jos ei ole rakkautta eikä kumpaakaan kiinnosta niin ero on ainut vaihtoehto.

Hyvä ettet ole antanut miehelle! Monet palstalaiset antavat tuossakin tilanteessa.

 

Ei ole juuri lähiverkkoa muuta kuin vanhempani jotka vanhoja =(

 

Siis MIKSI te naiset naitte miehiä, joita ahdistaa keskustelu, kun te tiedätte, että teidän täytyy saada puhua ajatuksenne ja tietää miehenkin ajatukset? Uskokaa nyt, että se viehättävä itsevarma paha poju, komistus ei puhu. Koska hänen ei tarvitse opetella puhumaan saadakseen naisia.

Heh! Olen aina ihmetellyt tätä. Itse keskustelen heti asiat vaimoni kanssa. Ei ahdista yhtään. Voi voi pieniä naistenmiehiä! Naisia riittää mutta yhtäkään ei pystytä tyytyväisenä pitämään kun pitäisi ihan suu ja korvatkin avata. Ja terapiaakin? Huiii hui hui ahdistaa pelottaa aikuista miestä!

 

Nyt ei kyse mistään naisten miehestä... =D

 

Oisko vielä kommentteja...epätoivoinen olo.

 

lasten takia kannattaa liittoa jatkaa ei se aina niin hauskaa ole. Joskus elämä on hyvinkin arkista. Jos ei ole alkoholi tai väkivalta ongelmia suhteessa niin silloin parempi jatkaa vaan yhdessä.

 

[QUOTE="äiti";24846624]lasten takia kannattaa liittoa jatkaa ei se aina niin hauskaa ole. Joskus elämä on hyvinkin arkista. Jos ei ole alkoholi tai väkivalta ongelmia suhteessa niin silloin parempi jatkaa vaan yhdessä.[/QUOTE]

Miten he pystyvät luomaan hyvän liiton jos ongelmia vanhempien liitossa ja ei seksiä/läheisyyttä? Omassa lapsuudenperheessäni oli ongelmia ja nyt itselläni myös. =( Haluaisin joskus katkaista epätoivoisten liittojen kierteen.

 

[QUOTE="sanna";24845910]Nyt ei kyse mistään naisten miehestä... =D[/QUOTE]

no osasiko hän puhua ennen? Tuliko sinulle yllärinä että kaipaat keskustelua?

Älkää ottako puhetaidotonta miestä jota asioiden normaali setvintä ahdistaa!