Onko täällä muita sotilaiden vaimoja/vaimokkeita?:)

[Jassi]

Niin eli mieheni on sotilas... tekisi mieleni sanoa valitettavasti.. taas on leirillä lauantaihin asti, mä kipeänä kotona lapsia vaikea hoitaa.. kun leiriä on 60vrk vuodessa.. ja muutenkin työnantaja tai puolustusvoimat niin jäykkä työpaikka.. missään asiassa ei juuri jousteta.. Eli onkos muita joilla kokemusta samasta..? saa laittaa yv:täkin.. =) =)

 

[Vaimo]

Hephep, täällä yksi. Mun mies tuossa juuri laski olleensa "firman" työreissuilla yli joka kolmannen työpäivän viime vuoden aikana. Voi tosiaan olla vaikka ulkomaan komennuksella 3vkoa putkeen. Että onhan tämä yhdenlaista sotalesken elämää... Tosin paikkakunnalla ollessaan pystyy välistä säätelemään menemisiään ja tulemisiaan aika joustavasti, on sellaisessa asemassa. Jaksuja vaan!

 

[*]

Kyllä löytyy ja samaa mieltä ap:n kanssa. Minä en voi käsittää sitä, miten nuo miehet vain tekee kaikki mitä käsketään ihan mukisematta. Meillä mies ei ole kouluttajatehtävissä, mutta silti tuntuu tuo jäykkyys kaikessa joustamisessa.

 

[Vaimo]

Ap ja *, minkälaista joustamattomuutta tarkoitatte? Oisko ihan käytännön esimerkkejä?

 

[*]

Meillä miehen tädin synttärit, mutta kun on sotaväen meno niin vapaata ei vaihdeta. Siirto tehdään eri osastoon määräyksestä ei kuunnella henkilöä. Oman vastineen kautta voi saada mahdollisesti muutoksen (virallista tietä pitkin). Ei mahdollista keskustella esim. yksikön muutoshalukkuudesta - saat heti v*ittumaisen miehen leiman esimieheltä kun ei nykyinen paikka kelpaa. Ylempiarvoiset ratsastavat jatkokoulutuksen perusteella esimiestehtäviin vaikka ammatillisista osaamista ei kyseiseltä alalta edes olisi.

 

[fanta]

Hmm, puolustusvoimat kai kuitenkin on vapaaehtoinen valinta työpaikkana ja siihen sitten tulee kaupanpäälle näitä komennuksia ja siirtoja, joissa ei sitten enää vapaaehtoisuutta kyselläkään.

 

[*]

Hmm, puolustusvoimat kai kuitenkin on vapaaehtoinen valinta työpaikkana ja siihen sitten tulee kaupanpäälle näitä komennuksia ja siirtoja, joissa ei sitten enää vapaaehtoisuutta kyselläkään.

Näin juuri. Kyllä yleensä nykyisin henkilöstöä kuunnellaan mm. omasta kehittämishalusta jne.

 

[fanta]

Näin juuri. Kyllä yleensä nykyisin henkilöstöä kuunnellaan mm. omasta kehittämishalusta jne.

Joo, nykyään varmaan jo vähän enemmän, mikä on tietysti hyvä asia. =) Mutta ei siinä kyllä välttämättä joustoa löydy sotaharjoituksen alla vaikka olisikin mummon 90-vuotispäivät. =)

 

Niin eli mieheni on sotilas... tekisi mieleni sanoa valitettavasti.. taas on leirillä lauantaihin asti, mä kipeänä kotona lapsia vaikea hoitaa.. kun leiriä on 60vrk vuodessa.. ja muutenkin työnantaja tai puolustusvoimat niin jäykkä työpaikka.. missään asiassa ei juuri jousteta.. Eli onkos muita joilla kokemusta samasta..? saa laittaa yv:täkin.. =) =)

Mutta ajttelepa, kuinka paljon tulot tippuisivat, jos 60 päivältä jäisi päivärahat saamatta... Ei paljon jäisi peruspalkasta.

 

[Vaimo]

Tjaah, mä en osaa pitää pahana tuota, ettei tädin synttäreitä varten saa vapaata! Tuskin saa monesta muustakaan paikasta.

Tuo joukko-osasto siirtoriski on varmaan kaikilla tiedossa, jotka alalle hakeutuvat. Siirtotarve lähtee pääsääntöisesti työnantajasta. Tehtävään valitaan sopivin tekijä ja siirto suoritetaan. Sama periaate pätee kaiketi myös kotijoukko-osastossa tehtävänkuvan muutoksiin. Kehityskeskustelut ovat puolustusvoimissa arkipäivää, niissä kai pitäisi pystyä kertomaan myös omista uratoiveistaan?

Jos henkilökemiat ei pelaa esim. oman lähimmän esimiehen kanssa, niin se on sitten toinen juttu. Tai jos työpaikan henki on huono. Siitä ei varmaan voi tuomita puolustusvoimia yleisesti työnantajana! Ihan samoja ongelmia on siviilimaailman työpaikoilla.

Olen itse käynyt armeijan, joten suhtaudun ehkä siksi eri lailla asioihin. Olen tottuneempi käytäntöihin. Tai valmiiksi aivopesty

Mutta miehen poissaolo kotoa on kieltämättä kurjaa. Ikävähän sitä aina tulee!

 

[Keittiönoita]

Pistinkin jo ap:lle yksäriä, mutta kiinnostaa myös muiden mielipiteet. Jos junnun toiveet toteutuvat, mä olen jonain päivänä sotilaan äiti. Ja sotilaan vaimon anoppi. Haluaisin olla hyvä ja mukava anoppi ja auttaa poikani perhettä siinä missä ikinä apuani tarvitaan. Mutta mulla ei ole hajuakaan, mitä ne tarpeet kenties tulevat olemaan. Olisi mukavaa, jos sotilaiden vaimot kertoisivat ... voisin ainakin jo orientoitua valmiiksi siihen suuntaan =)

 

[Vaimo]

No ihan ekana tulee mieleen miniän näkökulmasta lastenhoitoapu! Varsinkin, jos asutte samalla paikkakunnalla. Mulla ei ole mitään verkostoa nykyisellä asuinpaikalla, joten olen kyllä välillä vähän vankina lasten kanssa... Ja kun mies on paljon poissa, olisi kiva päästä joskus hänenkin kanssaan kaksin fiilistelemään vanhoja Eli kaipaisin "nopeaa" lastenhoitoapua. Olisipa joku, joka voisi silloin tällöin tulla vähäksi aikaa lasten kanssa, että pääsisi asioita hoitamaan. Ja tuulettamaan nuppia.

Sitten toinen näkökulma. Jos mies on ollut viikko tolkulla pois kotoa, ei ole kiva jos kotiintulo viikonloppuna vieraita änkeää talo täyteen. Tai rehellisesti; silloin ei kaivattaisi vältsisti ketään ulkopuolisia... Perhe ei ole välttämättä saanut olla keskenään pitkään aikaan. Musta on joskus rasittavaa, kun appi ja anoppi päräyttävät toiselta paikkakunnalta "täysihoitoon" miehen tultua kotiin. Juuri kun haluttaisi olla omalla porukalla. Monesti olen tuolloin itsekin aika väsynyt, kun olen pyörittänyt kotirumbaa pitkään yksin.

Ehkä parasta mennä tuntosarvet esillä... Niin kuin kaikissa ihmissuhteissa?

 

[Keittiönoita]

No ihan ekana tulee mieleen miniän näkökulmasta lastenhoitoapu! Varsinkin, jos asutte samalla paikkakunnalla. Mulla ei ole mitään verkostoa nykyisellä asuinpaikalla, joten olen kyllä välillä vähän vankina lasten kanssa... Ja kun mies on paljon poissa, olisi kiva päästä joskus hänenkin kanssaan kaksin fiilistelemään vanhoja Eli kaipaisin "nopeaa" lastenhoitoapua. Olisipa joku, joka voisi silloin tällöin tulla vähäksi aikaa lasten kanssa, että pääsisi asioita hoitamaan. Ja tuulettamaan nuppia.

Sitten toinen näkökulma. Jos mies on ollut viikko tolkulla pois kotoa, ei ole kiva jos kotiintulo viikonloppuna vieraita änkeää talo täyteen. Tai rehellisesti; silloin ei kaivattaisi vältsisti ketään ulkopuolisia... Perhe ei ole välttämättä saanut olla keskenään pitkään aikaan. Musta on joskus rasittavaa, kun appi ja anoppi päräyttävät toiselta paikkakunnalta "täysihoitoon" miehen tultua kotiin. Juuri kun haluttaisi olla omalla porukalla. Monesti olen tuolloin itsekin aika väsynyt, kun olen pyörittänyt kotirumbaa pitkään yksin.

Ehkä parasta mennä tuntosarvet esillä... Niin kuin kaikissa ihmissuhteissa?

Kiitos vastauksestasi. Lastenhoitoapua ja ehkä ihan muutakin kodinhoidon apua olenkin ajatellut aikanaan tarjota miniälleni. Jos vaan haluaa ottaa avun vastaan. Jos meillä ei kemiat natsaa, voisin vaikka kustantaa viikkosiivoojan. Tai jotain.

Mutta tu kyläileminen oli kyllä hyvä pointti. Kuopus haluaa jossain välissä rauhanturvaajaksi ja hyvin äkkiä olisin tosiaan ollut se, joka kädet ojossa on "vauvaansa" halimassa kotimaahan paluun jälkeen. Pitääkin yrittää muistaa tuo, että ensin oma perhe ja vasta sitten vanhemmat

=)

 

[vaimo myös]

Näinhän se on, että jokaisessa työpaikassa on hyvät ja huonot puolensa. Mun mies myös on missannut appiukkonsa synttärit, omien lasten synttäreitä useat ja ne ihanat päiväkodin juhlat. Kurjalta toki tuntuu ja etenkin nuo tilanteet, kun olet itse kipeänä ja mies on pois. Mutta ammatinvalinta kysymys sekä mun osalta puolison valinta kysymys

Keittiönoidan ajatukset kuulostaa mukavilta. Olisipa oma anoppi tuollainen.. Ja mies lähdössä taas rauhanturvaajaksi joten vink vink: sinne lentokentälle EI kannata aina ängetä