Onko täällä muita jotka vihaa omaa isää? Tai ei tunne omaa isää?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En vihaa, mutta en enää tunne, en ole tuntenut vuosikausiin. Sairaudet veivät isäni, jäljellä on vain kuori isästäni. Isästä, joka ei minua tunnista, joka ei pysty kommunikoimaan, jonka elämä on jotain muuta, kuin ihmisarvon tunnustavaa.
 
Mun isä on alkoholisti ja petti myös äitiä. Ottanut yhteyttä minuun vaan kännissä ja tyhjiä lupauksia satelee. Enää en edes vastaa puhelimeen. Ei ole mitään tunteita kyseistä ihmistä kohtaan. Miksi pitäisi olla? Ei se ole tehnyt minun eteen muuta, kuin antanut sukusolunsa.
 
Näin isäinpäivänä tuli mietittyä omaa isää, hän oli alkoholisti ja väkivaltainen naistenhakkaaja joka lopulta ampui itsensä ja ensin naisystävänsä joten turha häntä sen enempää on miettiäkään..
 
en vihaa, mutta inho ja ällötys on suuri. on tehnyt ja sanonut asioita, joita en voi antaa anteeksi ja unohtaa. luotan isääni, sillä hän ei ole pettänyt äitiä eikä ole juoppo mutta kaikki muu kusahtaa ja pahasti, joten ei olla tekemisissä.
 
Tuntuu,etten oikeastaan tunnekaan isääni. Vanhempani erosivat kun olin alle kouluikäinen ja isä oli isä isolla iillä. Aikuisena sairastuin henkisesti ja sen jälkeen isä ei enää minua hyväksynyt. Parikymmentä vuotta on mennyt tuosta ja olen terve,mutta en pidä yhteyttä isääni.
 
oma isäni on narsisti, joka ei ole koskaan kehunut ja osoittanut minkäänlaista empatiaa minulle. traumaattiset hylkäyskokemukset vaikuttavat tänä päivänä yhä tapaani toimia, ajatella itsestäni jne.
mulla on kaksi lasta, lasten isä teki itsemurhan kaksi vuotta sitten. lasten takia olen koittanut pitää muodollisia välejä isääni.
tämä isänpäivä päättyi siihen että isäni arvosteli sitä, että olen ollut lasten kanssa kotona monta vuotta, ja nyt opiskelen. hänelle se ei riitä, vaan minun täytyisi kuulemma tehdä töitä opiskelujen ohessa. olen taakka, näin hän sanoi.
 

Yhteistyössä