Onko muita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja eräs
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

eräs

Vieras
Tuli tuosta sukulaisaloitukseseta ja sukulaisrakkaudesta mieleen?

Onko muita, jotka ovat jääneet sisaruksiin nähden vähemmälle molempien suvussa?

Oma äiti ei saanut mitään. Kaikki meni vanhimmalle veljelle. Isä alkoholisti.

Miehen vanhemmat antavat kaiken avun ja tuen miehen siskon perheelle, jotka ovat ihmisiä, joille mikään ei riitä. Valtava omaisuus, mutta aina kun tulee puheeksi raha, alkaa ruikutus, miten köyhiä ja kipeitä ollaan. Ja lisää työtä vailla ovat appivanhemmilta. Jotka tekevät ilmaiseksi kaiken, eli työkseen auttavat tuota perhettä. (miehen siskon perhet yrittäjiä, joten appivanhemmat heitä ihailevat)

Vaikuttaisiko tällainen suhteisiisi sukulaisiin mitenkään? (rehellisiä mielipiteitä toivova)
 
No, eihän tämä nyt niin tärkeä ollut.
Mutta minua jotenkin tuollainen ahneus häiritsee, että kaikki pitää saada itselle. Vaikuttaa siis suhteisiin, kun tietää, että ei ole saanut samaa kuin toiset.
 
mulla on 2 puoliveljeä,ihan niitä oikeina veljinä pidän.isäpuoli muutti meille kun olin 4v.. mutta isäpuolen vanhemmat eivät noteeraa mua mitenkään,muistaavat vaan veljiä. siispä en noteeraa näitä puoli-isovanhempia,enkä ole heitä nähnytkään moneen vuoteen
 
Alkuperäinen kirjoittaja D-mamma:
mulla on 2 puoliveljeä,ihan niitä oikeina veljinä pidän.isäpuoli muutti meille kun olin 4v.. mutta isäpuolen vanhemmat eivät noteeraa mua mitenkään,muistaavat vaan veljiä. siispä en noteeraa näitä puoli-isovanhempia,enkä ole heitä nähnytkään moneen vuoteen

Eli siis, se tottakai, vaikuttaa, että ei kohdella samanveroisesti?
 
juu,mutta en tietenkään "kohdista" sitä huonoa vaikutusta veljiin vaan näihin ajattelemattomiin isovanhempiin..ja näin vanhempana se ei enää niin pahasti haittaa kuin pienemänä
 
Mä en ole koskaan ajatellut tuota samanveroisesti suhtautumista, siis verrattuna omaan tai miehen lapsuuden perheeseen. Kunhan nyt saan apua silloin kun sitä tarvitsen (tarvitsen sitä kuitenkin aika harvoin). Avun saaminen tai yleensäkään sukulaisten kanssa yhteydenpitäminen pelkästään sen vuoksi, että saisi itselle jotain, ei siis ole läheskään aina syy ottaa yhteyttä tai viettää aikaa yhdessä. Myös antaminen on tärkeää, eli vastavuoroisuutta peräänkuulutan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Wilkins:
Mä en ole koskaan ajatellut tuota samanveroisesti suhtautumista, siis verrattuna omaan tai miehen lapsuuden perheeseen. Kunhan nyt saan apua silloin kun sitä tarvitsen (tarvitsen sitä kuitenkin aika harvoin). Avun saaminen tai yleensäkään sukulaisten kanssa yhteydenpitäminen pelkästään sen vuoksi, että saisi itselle jotain, ei siis ole läheskään aina syy ottaa yhteyttä tai viettää aikaa yhdessä. Myös antaminen on tärkeää, eli vastavuoroisuutta peräänkuulutan.

Aivan. Mutta kun miestä on vaadittu auttamaan vanhempiaan. Kun valittivat olevansa niin vanhoja. Ja kuitenkin 10 vuotta sen jälkeen täysipäiväisesti tekevät töitä miehen siskon perheelle. Meille tehtyjä lupauksia ei ole pidetty.

Mieheltä ollaan vain ottamassa, mutta miehen siskon perheelle tehdään kaikki.

Itse ajattelen, että sitä autetaan, joka on heikoimmilla, mutta appivanhemmat ajattelevat, että auttavat sitä, jolla on eniten. Ihailevat miehen siskon perhettä.

 

Yhteistyössä