Onko täällä muita, jonka lapsi ei ole koskaan nähnyt isäänsä eikä tule näkemäänkään?

[vierailija]

Tai onko kellään tietoa tai neuvoja/ vinkkejä miten asiaa käsitellään?

Tiedän, ettei lapselle saa sanoa, että sinulla EI OLE isää, koska kaikillahan on. Lapsellani on "isä", mutta hän ei ole biologinen ja 6-vuotias on ikäänkuin sen ymmärtänyt.

Mitä vastata kysymyksiin, jotka ovat: missä mun oikea isä asuu? Totuus on se, että mä tiedän, mutta olen luvannut hänelle, että en koskaan paljasta hänen isyyttään

 

[chef]

No jopas on mielenkiintoista. Et siis edes lapselle aio kertoa kuka hänen biologinen isänsä on

En ymmärrä miksi alun alkaenkaan olet moista mennyt lupaamaan sillä kyllä lapsella on oikeus tietää kuka hänen isänsä on, oli kyseessä sitten ihan minkämoinen ihminen tahansa.

 

[ap]

No jopas on mielenkiintoista. Et siis edes lapselle aio kertoa kuka hänen biologinen isänsä on

En ymmärrä miksi alun alkaenkaan olet moista mennyt lupaamaan sillä kyllä lapsella on oikeus tietää kuka hänen isänsä on, oli kyseessä sitten ihan minkämoinen ihminen tahansa.

Hän on mun ex ja tulin raskaaksi juuri ennen eroa. Jätti mut tosi tylysti ja vuosia kärsittiin lapsettomuudesta. En todellakaan voinut tehdä aborttia vaikka hän vaati sitä, en tietenkään. Lupasin, koska alkoi tulla uhkailuakin jopa.. En tänä päivänäkään uskaltaisi kertoa, koska en voi olla varma ettei hän keksisi jotain typerää "kostoksi".

Meillä on nyt tosi ihana perhe ja suhteet uuden miehen kanssa ja esikoinen on täysin kuin mieheni oma lapsi.

 

[ninaTT]

Lapsella on oikeus saada jossakin vaiheessa tietää biologisesta alkuperästään. Et sä voi exääs suojella lapsesi kustannuksella.

Ehkä olis paras kertoa jotain mutta jättää yksityiskohdat myöhemmälle iälle? Voithan sinä kertoa isästä ilman, että tämä isä siitä juuri nyt saisi tietää? Voit kertoa missä isä asuu jne mutta ette käy häntä katsomassa. Tai jotain.

 

[korpi]

Jos ei oo provo niin vastaat sitte ihan rehellisesti niinku asia on. "Sulla on isä, mutta se ei halua olla sun isä eikä halua että kerron missä se on. Syy ei ole sun vaan jotkut aikuiset ovat vaan niin vastuuttomia etteivät osaa hoitaa näitä vanhemmuusasioita niinku pitäis..."

Surullista, mutta niinhän elämässä monet asiat ovat ja turha tälläista asiaa ois alkaa kaunistelee ku sit sais keksii selityksiä koko lapsen loppuiän...

 

[chef]

No jopas on mielenkiintoista. Et siis edes lapselle aio kertoa kuka hänen biologinen isänsä on

En ymmärrä miksi alun alkaenkaan olet moista mennyt lupaamaan sillä kyllä lapsella on oikeus tietää kuka hänen isänsä on, oli kyseessä sitten ihan minkämoinen ihminen tahansa.

Hän on mun ex ja tulin raskaaksi juuri ennen eroa. Jätti mut tosi tylysti ja vuosia kärsittiin lapsettomuudesta. En todellakaan voinut tehdä aborttia vaikka hän vaati sitä, en tietenkään. Lupasin, koska alkoi tulla uhkailuakin jopa.. En tänä päivänäkään uskaltaisi kertoa, koska en voi olla varma ettei hän keksisi jotain typerää "kostoksi".

Meillä on nyt tosi ihana perhe ja suhteet uuden miehen kanssa ja esikoinen on täysin kuin mieheni oma lapsi.

No mutta miten tuo estää siltikään sitä, ettet ikinä, milloinkaan voi lapsellesi kertoa hänen isästään. Oli selitys ja taustatarina mikä tahansa, lapsella on oikeus tietää.

Kyllä tuon tarinan voi mielestäni aikuiselle lapselle kertoa ihan hyvin.

Jos miehesi on lapselle kuin oikea isä, niin miksi lapsi kyselee siitä missä hänen oikea isänsä asuu? Eikö hänen oikea isänsä nimenomaan asu kanssanne?

Myös meillä on 6v joka ei ole biologisesti mieheni mutta mieheni on hänen oikea isänsä. Myös meillä lapsi tietää että hänellä on jossakin biologinen isä mutta ei se ole hänen oikea isänsä. Isäksi ei tee se, että on antanut "siemenen" vaan se, että on kasvattanut, hoitanut ja rakastanut.

Tästä syystä lasta ei vielä edes biologinen isänsä kiinnosta. Varmasti kiinnostus aikanaan herää (teinivuosina?) mutta silloin asiasta voikin keskustella jo enemmän, kun lapsen ymmärrystaso on korkeampi.

 

[chef]

Jos ei oo provo niin vastaat sitte ihan rehellisesti niinku asia on. "Sulla on isä, mutta se ei halua olla sun isä eikä halua että kerron missä se on. Syy ei ole sun vaan jotkut aikuiset ovat vaan niin vastuuttomia etteivät osaa hoitaa näitä vanhemmuusasioita niinku pitäis..."

Surullista, mutta niinhän elämässä monet asiat ovat ja turha tälläista asiaa ois alkaa kaunistelee ku sit sais keksii selityksiä koko lapsen loppuiän...

Ihan en kyllä 6v:lle menis tuolla lailla asiaa selittämään. Vaikka aluksi ei kertoisikaan kaikkea, ei se tarkoita sitä että pitää selityksiä keksiä koko lapsen loppuiän.

 

[lai-ne]

Jos ei oo provo niin vastaat sitte ihan rehellisesti niinku asia on. "Sulla on isä, mutta se ei halua olla sun isä eikä halua että kerron missä se on. Syy ei ole sun vaan jotkut aikuiset ovat vaan niin vastuuttomia etteivät osaa hoitaa näitä vanhemmuusasioita niinku pitäis..."

Surullista, mutta niinhän elämässä monet asiat ovat ja turha tälläista asiaa ois alkaa kaunistelee ku sit sais keksii selityksiä koko lapsen loppuiän...

Ihan en kyllä 6v:lle menis tuolla lailla asiaa selittämään. Vaikka aluksi ei kertoisikaan kaikkea, ei se tarkoita sitä että pitää selityksiä keksiä koko lapsen loppuiän.

joo, lapsen ei tarvitse saada tuollaista negaatiota kannettavakseen, on aivan liian pieni ymmärtämään moista. rehellinen voi olla mutta suodatetusti eli miksi pahoittaa lapsen mieltä ja vahingoittaa lapsen omanarvontuntoa, sillä lapsi kääntää usein asian niin, että hänessä on joku vika kun isä ei tahdo olla isä.

 

[kerro aikuisempana]

Tee lapsellesi palvelus ja kerro hänelle edes sitten kun hän on aikuinen tai lähes aikuinen. Erään ystäväni äiti (kohta jo seitsemänkymppinen) ei ole koskaan saanut tietää kuka hänen isänsä on. Sen hän tiesi, että isä on samalta kylältä. Nais-parka pelkäsi koko nuoruutensa, että alkaa vahingossa seurustelemaan oman veljensä kanssa.

 

[lai-ne]

Lapsella on oikeus saada jossakin vaiheessa tietää biologisesta alkuperästään. Et sä voi exääs suojella lapsesi kustannuksella.

Ehkä olis paras kertoa jotain mutta jättää yksityiskohdat myöhemmälle iälle? Voithan sinä kertoa isästä ilman, että tämä isä siitä juuri nyt saisi tietää? Voit kertoa missä isä asuu jne mutta ette käy häntä katsomassa. Tai jotain.

peesaan tätä. lapsella on oikeus tietää isästään ja tulee aika, jolloin sinun on kerrottava lapselle myös bioisän nimi, sillä lapsellasi on oikeus tietää "juurensa" ja rakentaa sitä kautta palapelinsä kuntoon. tiedän läheltä ihmisen, jolle ei ole näitä tietoja annettu ja se on vahingoittanut hänen minuuttaan. toivon, että exäsi vuosien kuluessa kasvaa ja on vastaanottavainne kun lapsesi joskus ottaa itse häneen yhteyttä.

 

[ap]

No jopas on mielenkiintoista. Et siis edes lapselle aio kertoa kuka hänen biologinen isänsä on

En ymmärrä miksi alun alkaenkaan olet moista mennyt lupaamaan sillä kyllä lapsella on oikeus tietää kuka hänen isänsä on, oli kyseessä sitten ihan minkämoinen ihminen tahansa.

Hän on mun ex ja tulin raskaaksi juuri ennen eroa. Jätti mut tosi tylysti ja vuosia kärsittiin lapsettomuudesta. En todellakaan voinut tehdä aborttia vaikka hän vaati sitä, en tietenkään. Lupasin, koska alkoi tulla uhkailuakin jopa.. En tänä päivänäkään uskaltaisi kertoa, koska en voi olla varma ettei hän keksisi jotain typerää "kostoksi".

Meillä on nyt tosi ihana perhe ja suhteet uuden miehen kanssa ja esikoinen on täysin kuin mieheni oma lapsi.

No mutta miten tuo estää siltikään sitä, ettet ikinä, milloinkaan voi lapsellesi kertoa hänen isästään. Oli selitys ja taustatarina mikä tahansa, lapsella on oikeus tietää.

Kyllä tuon tarinan voi mielestäni aikuiselle lapselle kertoa ihan hyvin.

Jos miehesi on lapselle kuin oikea isä, niin miksi lapsi kyselee siitä missä hänen oikea isänsä asuu? Eikö hänen oikea isänsä nimenomaan asu kanssanne?

Myös meillä on 6v joka ei ole biologisesti mieheni mutta mieheni on hänen oikea isänsä. Myös meillä lapsi tietää että hänellä on jossakin biologinen isä mutta ei se ole hänen oikea isänsä. Isäksi ei tee se, että on antanut "siemenen" vaan se, että on kasvattanut, hoitanut ja rakastanut.

Tästä syystä lasta ei vielä edes biologinen isänsä kiinnosta. Varmasti kiinnostus aikanaan herää (teinivuosina?) mutta silloin asiasta voikin keskustella jo enemmän, kun lapsen ymmärrystaso on korkeampi.

Olenkin tavallaan yllättynyt kuinka kiinnostunut hän on biologisesta isästään. Kerran hän jopa "vahingossa" antoi ymmärtää, että on luonut mielessään nimen ja asuinpaikkakunnan hänelle. Ja sanonut kaverinsa isälle, että "mulla on kaksi isää"..

Minun täytyykin ensi kerralla painottaa tuota mitä sanoit, että isäksi ei tee se joka on antanut siemenen vaan.. Se oli hyvin sanottu. Samantyyppistä olen toki sanonutkin. Nyt kun on mennyt kouluun niin tietysti lapset puhuvat paljon isistään ja muuta niin se asia on nyt tapetilla.

 

[chef]

No jopas on mielenkiintoista. Et siis edes lapselle aio kertoa kuka hänen biologinen isänsä on

En ymmärrä miksi alun alkaenkaan olet moista mennyt lupaamaan sillä kyllä lapsella on oikeus tietää kuka hänen isänsä on, oli kyseessä sitten ihan minkämoinen ihminen tahansa.

Hän on mun ex ja tulin raskaaksi juuri ennen eroa. Jätti mut tosi tylysti ja vuosia kärsittiin lapsettomuudesta. En todellakaan voinut tehdä aborttia vaikka hän vaati sitä, en tietenkään. Lupasin, koska alkoi tulla uhkailuakin jopa.. En tänä päivänäkään uskaltaisi kertoa, koska en voi olla varma ettei hän keksisi jotain typerää "kostoksi".

Meillä on nyt tosi ihana perhe ja suhteet uuden miehen kanssa ja esikoinen on täysin kuin mieheni oma lapsi.

No mutta miten tuo estää siltikään sitä, ettet ikinä, milloinkaan voi lapsellesi kertoa hänen isästään. Oli selitys ja taustatarina mikä tahansa, lapsella on oikeus tietää.

Kyllä tuon tarinan voi mielestäni aikuiselle lapselle kertoa ihan hyvin.

Jos miehesi on lapselle kuin oikea isä, niin miksi lapsi kyselee siitä missä hänen oikea isänsä asuu? Eikö hänen oikea isänsä nimenomaan asu kanssanne?

Myös meillä on 6v joka ei ole biologisesti mieheni mutta mieheni on hänen oikea isänsä. Myös meillä lapsi tietää että hänellä on jossakin biologinen isä mutta ei se ole hänen oikea isänsä. Isäksi ei tee se, että on antanut "siemenen" vaan se, että on kasvattanut, hoitanut ja rakastanut.

Tästä syystä lasta ei vielä edes biologinen isänsä kiinnosta. Varmasti kiinnostus aikanaan herää (teinivuosina?) mutta silloin asiasta voikin keskustella jo enemmän, kun lapsen ymmärrystaso on korkeampi.

Olenkin tavallaan yllättynyt kuinka kiinnostunut hän on biologisesta isästään. Kerran hän jopa "vahingossa" antoi ymmärtää, että on luonut mielessään nimen ja asuinpaikkakunnan hänelle. Ja sanonut kaverinsa isälle, että "mulla on kaksi isää"..

Minun täytyykin ensi kerralla painottaa tuota mitä sanoit, että isäksi ei tee se joka on antanut siemenen vaan.. Se oli hyvin sanottu. Samantyyppistä olen toki sanonutkin. Nyt kun on mennyt kouluun niin tietysti lapset puhuvat paljon isistään ja muuta niin se asia on nyt tapetilla.

Meilläkin lapsi pohti sitä että onko hänellä kaksi isää, mutta me selitimme asian siten, että ensimmäisen isyys (vaikkei hän isänä ole koskaan toiminutkaan) loppui siihen kun tuli uusi isä. Tämä uusi isä on pysyvä isä, eikä isä koskaan enää ns. vaihdu.

Olemme selittäneet asian siltä kannalta, että se biologinen isä ei oikeasti ole ollut koskaan edes isä, koska jokaisella vauvalla on paperi missä lukee isän ja äidin nimi, mutta kun hän oli vauva niin siinä hänen lapussaan luki vain äidin nimi. Tällä on viitattu siis isyyden tunnustamiseen jota bio-isä ei ole koskaan tehnyt.

 

[ap]

Tee lapsellesi palvelus ja kerro hänelle edes sitten kun hän on aikuinen tai lähes aikuinen. Erään ystäväni äiti (kohta jo seitsemänkymppinen) ei ole koskaan saanut tietää kuka hänen isänsä on. Sen hän tiesi, että isä on samalta kylältä. Nais-parka pelkäsi koko nuoruutensa, että alkaa vahingossa seurustelemaan oman veljensä kanssa.

Varmasti kerronkin, mutta se on liian kimuranttia 6-vuotiaalle mennä tämän jutun syvimpiin syövereihin. Nina kirjoitti kyllä osuvasti, että suojelen exää lapseni kustannukselta. Mutta suojelen mielestäni myös lastani exältä, koska jos tämä asia selviäisi, se saattaisi tuhota hänen uuden perheensä. Hänen vaimonsakaan kun ei tiedä tästä lapsesta. Ja jos niin kävisi, voisi tämä ex tehdä vähintäänkin mulle jotain.. en tiedä, vielä en ole valmis ottamaan riskiä.

 

[ap]

No jopas on mielenkiintoista. Et siis edes lapselle aio kertoa kuka hänen biologinen isänsä on

En ymmärrä miksi alun alkaenkaan olet moista mennyt lupaamaan sillä kyllä lapsella on oikeus tietää kuka hänen isänsä on, oli kyseessä sitten ihan minkämoinen ihminen tahansa.

Hän on mun ex ja tulin raskaaksi juuri ennen eroa. Jätti mut tosi tylysti ja vuosia kärsittiin lapsettomuudesta. En todellakaan voinut tehdä aborttia vaikka hän vaati sitä, en tietenkään. Lupasin, koska alkoi tulla uhkailuakin jopa.. En tänä päivänäkään uskaltaisi kertoa, koska en voi olla varma ettei hän keksisi jotain typerää "kostoksi".

Meillä on nyt tosi ihana perhe ja suhteet uuden miehen kanssa ja esikoinen on täysin kuin mieheni oma lapsi.

No mutta miten tuo estää siltikään sitä, ettet ikinä, milloinkaan voi lapsellesi kertoa hänen isästään. Oli selitys ja taustatarina mikä tahansa, lapsella on oikeus tietää.

Kyllä tuon tarinan voi mielestäni aikuiselle lapselle kertoa ihan hyvin.

Jos miehesi on lapselle kuin oikea isä, niin miksi lapsi kyselee siitä missä hänen oikea isänsä asuu? Eikö hänen oikea isänsä nimenomaan asu kanssanne?

Myös meillä on 6v joka ei ole biologisesti mieheni mutta mieheni on hänen oikea isänsä. Myös meillä lapsi tietää että hänellä on jossakin biologinen isä mutta ei se ole hänen oikea isänsä. Isäksi ei tee se, että on antanut "siemenen" vaan se, että on kasvattanut, hoitanut ja rakastanut.

Tästä syystä lasta ei vielä edes biologinen isänsä kiinnosta. Varmasti kiinnostus aikanaan herää (teinivuosina?) mutta silloin asiasta voikin keskustella jo enemmän, kun lapsen ymmärrystaso on korkeampi.

Olenkin tavallaan yllättynyt kuinka kiinnostunut hän on biologisesta isästään. Kerran hän jopa "vahingossa" antoi ymmärtää, että on luonut mielessään nimen ja asuinpaikkakunnan hänelle. Ja sanonut kaverinsa isälle, että "mulla on kaksi isää"..

Minun täytyykin ensi kerralla painottaa tuota mitä sanoit, että isäksi ei tee se joka on antanut siemenen vaan.. Se oli hyvin sanottu. Samantyyppistä olen toki sanonutkin. Nyt kun on mennyt kouluun niin tietysti lapset puhuvat paljon isistään ja muuta niin se asia on nyt tapetilla.

Meilläkin lapsi pohti sitä että onko hänellä kaksi isää, mutta me selitimme asian siten, että ensimmäisen isyys (vaikkei hän isänä ole koskaan toiminutkaan) loppui siihen kun tuli uusi isä. Tämä uusi isä on pysyvä isä, eikä isä koskaan enää ns. vaihdu.

Olemme selittäneet asian siltä kannalta, että se biologinen isä ei oikeasti ole ollut koskaan edes isä, koska jokaisella vauvalla on paperi missä lukee isän ja äidin nimi, mutta kun hän oli vauva niin siinä hänen lapussaan luki vain äidin nimi. Tällä on viitattu siis isyyden tunnustamiseen jota bio-isä ei ole koskaan tehnyt.

kiitos sinulle valtavasti. Lohdutti paljon löytää joku, jolla on lähes sama tilanne. Oli ehkä oudosti sanottu, koska sinun ex-tarina ei ole varmaankaan näin "typerä", mutta samanikäinen lapsi ja muuten.

 

[Pilkku]

Tilanteeni on hieman erilainen, sillä tulin keväällä vahingossa raskaaksi miehelle, jota tapailin satunnaisesti.
Päätin pitää lapsen ja asiasta keskusteltiin yhdessä. Mies oli toki vastaan lapsen pitämistä, mutta ymmärsi että päätös on minun.
Myöhemmin tilanne on mennyt aivan kamalaan suuntaan, mies välttelee minua, eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta asiaan.
Viimeksi puhuessamme hän ehdotti, ettei lapselle kerrottaisi hänestä koskaan eikä hän aio kertoa lähipiirileen lapsesta, koska tämä tuhoaa hänen elämänsä.
Tietenkään en voi tällaista luvata, sillä lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Haluan tarjota hänelle turvallisin, tasapainoisen ja vakaan lapsuuden ja elämän..
Mitä teen miehen kanssa? Löytyisikö neuvoja tai kohtalotovereita?

 

[ap]

Tilanteeni on hieman erilainen, sillä tulin keväällä vahingossa raskaaksi miehelle, jota tapailin satunnaisesti.
Päätin pitää lapsen ja asiasta keskusteltiin yhdessä. Mies oli toki vastaan lapsen pitämistä, mutta ymmärsi että päätös on minun.
Myöhemmin tilanne on mennyt aivan kamalaan suuntaan, mies välttelee minua, eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta asiaan.
Viimeksi puhuessamme hän ehdotti, ettei lapselle kerrottaisi hänestä koskaan eikä hän aio kertoa lähipiirileen lapsesta, koska tämä tuhoaa hänen elämänsä.
Tietenkään en voi tällaista luvata, sillä lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Haluan tarjota hänelle turvallisin, tasapainoisen ja vakaan lapsuuden ja elämän..
Mitä teen miehen kanssa? Löytyisikö neuvoja tai kohtalotovereita?

Aika sama tilanne kuitenkin.
Sen verran voin sinulle kertoa, että itse nautin raskaudesta täydestä sydämestä ja koin vauvan niin "ikiomaksi" kuin olla ja voi. Synnytys ja vauvaikä oli ihanaa, oltiin me kaksi

Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi

 

[Essi81]

No mulla on taas hiukan erilainen tilanne vaikka pääosin kuitenkin sama.

Kerron sen mustana, koska olen asian kanssa sinut ja ei ole mitään peiteltävää.

Elikkäs lapseni on saanut alkunsa TÄYSIN yhdenillan baarisekoilusta, niin vastuuntunnotonta kuin se on ollutkin, mutta en kadu. Kaikki siis tapahtui vahingossa, mutta onnelinen tilanne toisaalta kuitenkin. Kertaakaan en ole katunut vaan ottanut asian niin kuin se annettu. Elikkäs , mulla ei ole tiedossa MITÄÄN! Ei yhtään mitään.
Päätin jo sillon että kun neiti on sen ikäinen että ymmärtää... niin kerron täysin totuudenmukaisesti mikä tilanne on ollut. Eli siis asia ei tule eteen kyllä ihan muutamankaan vuoden sisällä. Neidillä on nyt kuitenkin ainut ja oikea isä, vaikkei biologinen olekkaan ja on ollut neidin elämässä vuoden vanhasta asti.

 

[näyttäissiltä]

Tilanteeni on hieman erilainen, sillä tulin keväällä vahingossa raskaaksi miehelle, jota tapailin satunnaisesti.
Päätin pitää lapsen ja asiasta keskusteltiin yhdessä. Mies oli toki vastaan lapsen pitämistä, mutta ymmärsi että päätös on minun.
Myöhemmin tilanne on mennyt aivan kamalaan suuntaan, mies välttelee minua, eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta asiaan.
Viimeksi puhuessamme hän ehdotti, ettei lapselle kerrottaisi hänestä koskaan eikä hän aio kertoa lähipiirileen lapsesta, koska tämä tuhoaa hänen elämänsä.
Tietenkään en voi tällaista luvata, sillä lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa. Haluan tarjota hänelle turvallisin, tasapainoisen ja vakaan lapsuuden ja elämän..
Mitä teen miehen kanssa? Löytyisikö neuvoja tai kohtalotovereita?

No mielestäni et voi lapselle luvata etä hänellä olisi molemmat vanhemmat, isä ei selvästikään ole aikeissakaan ryhtyä isäksi. Hän on siis vain siemenen luovuttaja.

 

[Pilkku]

Miten lähipiirisi suhtautui yksinodotukseesi ja minkä ikäinen olit silloin?
Ihanaa, että joku toinenkin on kokenut saman, ja näyttää että siitä voi selvitä.

 

[Pilkku]

Oikeudella molempiin vanhempiin tarkoitin lähinnä sitä, että lapsella on oikeus tietää isänsä henkilöllisyys, jos hänellä mielenkiinto isäänsä kohtaa joskus herää. En ikinä voisi päättää tällaista asiaa tulevan lapseni puolesta, ja suostua suojelemaan hänen 'siementäjäänsä' lapsensa kohtaamiselta tulevaisuudessa.

 

[ap]

Miten lähipiirisi suhtautui yksinodotukseesi ja minkä ikäinen olit silloin?
Ihanaa, että joku toinenkin on kokenut saman, ja näyttää että siitä voi selvitä.

Olin silloin 27v ja lähipiiri suhtautui hienosti asiaan. Perhe ja ystävät olivat hyvä tukiverkosto. Yksi asia, jota suuresti ihmettelen on se, että kukaan ei koskaan edes kysynyt isästä. Oliko sitten arka aihe vai mitä, mutta se oli jännä. Olin tietty helpottunut, kun ei tarvinnut selitellä. Moni tiesi, että kärsin lapsettomuudesta ja tavallaan voi ajatella, että tein lapsen "yksinäisenä naisena". Sehän on sallittua ihan hoidoillakin.

 

[ap]

Miten lähipiirisi suhtautui yksinodotukseesi ja minkä ikäinen olit silloin?
Ihanaa, että joku toinenkin on kokenut saman, ja näyttää että siitä voi selvitä.

Olin silloin 27v ja lähipiiri suhtautui hienosti asiaan. Perhe ja ystävät olivat hyvä tukiverkosto. Yksi asia, jota suuresti ihmettelen on se, että kukaan ei koskaan edes kysynyt isästä. Oliko sitten arka aihe vai mitä, mutta se oli jännä. Olin tietty helpottunut, kun ei tarvinnut selitellä. Moni tiesi, että kärsin lapsettomuudesta ja tavallaan voi ajatella, että tein lapsen "yksinäisenä naisena". Sehän on sallittua ihan hoidoillakin.

Hups! Olitkohan tarkoittanut tämän jollekin toiselle? Anteeksi.

 

[Essi81]

Miten lähipiirisi suhtautui yksinodotukseesi ja minkä ikäinen olit silloin?
Ihanaa, että joku toinenkin on kokenut saman, ja näyttää että siitä voi selvitä.

Jos kysyt multa, niin ihan lähin kontakti esim. perheeni otti asian hyvin. Toki alkuun kaikille asia oli koska eihän kukaan sitä osannut odottaa, kuten en itsekkään. Päätin silloin kuitenkin, että on aika mennä elämässä eteenpäin ja kaikki muutkin tiesi sen. Eli sain täyden tuen kaikilta, sekä nautin kaikesta odotukseen liittyvästä jne. koska kaikki oli alusta asti selvää, olen yksin jne. Olin 22 tai täytin 23 noin kuukauden päästä siitä kun neiti syntyi.

Ei mulla ollut mitään ongelmaa. Siis nautin äitiydestä täysin siemauksin, ei tullut mitään yh äidin jaksamis ongelmia jne. Oikeestaan mikään ei ollut sen vaikeempaa kuin sittekään kun mieheni tuli kuvioihin. Me oltiin me kaksi ja muuta ei silloin tarvittu.

Sä pärjäät taatusti kun otat sen mielen ja käsittelet asian niin.

 

[Pilkku]

Miten lähipiirisi suhtautui yksinodotukseesi ja minkä ikäinen olit silloin?
Ihanaa, että joku toinenkin on kokenut saman, ja näyttää että siitä voi selvitä.

Jos kysyt multa, niin ihan lähin kontakti esim. perheeni otti asian hyvin. Toki alkuun kaikille asia oli koska eihän kukaan sitä osannut odottaa, kuten en itsekkään. Päätin silloin kuitenkin, että on aika mennä elämässä eteenpäin ja kaikki muutkin tiesi sen. Eli sain täyden tuen kaikilta, sekä nautin kaikesta odotukseen liittyvästä jne. koska kaikki oli alusta asti selvää, olen yksin jne. Olin 22 tai täytin 23 noin kuukauden päästä siitä kun neiti syntyi.

Ei mulla ollut mitään ongelmaa. Siis nautin äitiydestä täysin siemauksin, ei tullut mitään yh äidin jaksamis ongelmia jne. Oikeestaan mikään ei ollut sen vaikeempaa kuin sittekään kun mieheni tuli kuvioihin. Me oltiin me kaksi ja muuta ei silloin tarvittu.

Sä pärjäät taatusti kun otat sen mielen ja käsittelet asian niin.

Pärjäsitkö taloudellisestikin ilman lapsen isän apua? Kuinka nopeasti palasit opiskelu/työelämään lapsen syntymän jälkeen?

Huh, minuunhan on iskenyt kyselyikä. Olen kyllä ottanut jo asenteen, että pärjään mistä vaan ja olen oikeastaan aika onnellinen tilanteestani. Pelkään vaan rakentelevani pilvilinnoja ja arki onkin sitten paljon harmaampaa.

 

Kyllä se biologinen isäkin jossain vaiheessa kannattaa paljastaa. Ihan vaikka vain perintöoikeuksien takia. Lapsihan perii ainoastaan biologiset vanhempansa, ilman adoptiota.