Onko täällä ketään, jolla on OIKEASTI todella haastava kouluikäinen lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja v ierraass
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

v ierraass

Vieras
Minusta on vaikeaa edes kertoa ja tiedän, että itse taidan olla syypää tähän lapseni käytökseen. Kyseessä 10v. joka pompottaa jo koko perhettä. On kova kuin kivi. Ei tunnu omaavan omatuntoa ollenkaan. Karkailee. Tiuskii. Tuntuu, että kaikki mitä teemme on väärin. Saa itku- ja raivokohtauksia. Koulussa taas menee hyvin. Ongelmallinen ja uppiniskainen käytös näkyy vain kotona. Kyseessä siis perheen kuopus. Ehkä ollaan liikaa annettu periksi ja tässä on tulos: diktaattorimainen tyttö, joka ei sävähdä enää mistään =( Perheneuvolassakin käytiin, mutta eipä tuosta käytännön apua ollut. Yhdessä yritämme viettää aikaa, mutta monesti kiva tekeminen päättyy tytön tyytymättömyyteen ja vihamielisyyteen. Minua ihan itkettää ja surettaa. Millä kova kuori auki ja millä saamme ihanan pienen lapsemme takaisin. Oma jaksamiseni koetuksella.
 
Tsemppiä arkeenne!! Tuollainen kyllä syö voimia. Ei kivalta kuulosta lainkaan.

Meillä on erityislapsi (koululainen) ja kyllä hänelläkin mieliala vaihtelee aika usein päivästä toiseen. Toisinaan on helpompia päiviä ja toisinaan haastavampia.

Monasti kyllä itsekin mietin, että olisi pitänyt ehkä olla jämympi, kun hän oli vasta leikki-ikäinen. Mutta toisaalta moni asia mitä olemme lapsemme käytöksestä maininneet häntä hoitavalle lekurille, niin lekuri on sanonut, että se on tyypillistä tämän diagnoosin omaaville lapsille.
 
Kaikilla muilla siis kultaiset piltit? Oikeasti olen ihan loppu tähän jo. Lapsi ollut haastava koko ikänsä. Esimerkki tästä aamusta: tein aamupalan valmiiksi, koska menen tänään vasta iltavuoroon. Ajattelin, että lapsellani olisi kivaa, kun ei tarvitse itse aamupalaa värkätä joka aamu. Sitten alkoi kauhea raivoaminen. Ei halua sämpylää. Ei aio syödä sitä, koska haluaa muroja! Heitti leivän roskiin ja rupesi itse kaivelemaan murojaan lautaselle. Suutuin itsekin jo tästä ja rangaistukseksi otin tabletin pois loppuviikoksi. Ja näitä tällaisia "kohtauksia" joka päivä 1-100 kertaa...
 
Meidän lapsi tuskin mitään diagnoosia saa. Osaa olla muualla tosi kultainen ja herttainen. Koulussa sujuu äärettömän hyvin. Oppi lukemaan 5-vuotiaana. Osaa keskittyä tarvittaessa hyvinkin pitkään. Ei ole keskittymiskyvyn kanssa ongelmia. Kaverisuhteissa tosin on ongelmia aina välillä. On liian hallitseva ja se ei kaikkia miellytä.
 
Mulla on ollut ja onneksi sen koulunkäynti loppui. 10 vuotias on niin pikkukakara vielä että tuosta selviää kuka tahansa. Jos sillä on isosisko niin käske sen laittamaan pikkusiskonsa kuriin tai isosiskon edut heikkenee. Alkaa muuten tapahtumaan....
 
Meidän lapsi tuskin mitään diagnoosia saa. Osaa olla muualla tosi kultainen ja herttainen. Koulussa sujuu äärettömän hyvin. Oppi lukemaan 5-vuotiaana. Osaa keskittyä tarvittaessa hyvinkin pitkään. Ei ole keskittymiskyvyn kanssa ongelmia. Kaverisuhteissa tosin on ongelmia aina välillä. On liian hallitseva ja se ei kaikkia miellytä.

Meillä on samanlainen 7-vutoias. Todella rasittavaa. Hän on perheen esikoinen. Kaksi nuorempaa sisarusta on "helppoja". Tämä esikoinen on todella haastava. Raivoaa, tiuskii, kiukuttelee joka päivä 2-1000 kertaa. Eskari sujuu mallikkaasti. Hänellä on paljon kavereita. Tosin tyttö saa heidän kanssa aina silloin tällöin draaman aikaan, mutta mielestäni melko ok on mennyt. Hän on kuitenkin leikeissä hallitseva. Tyttö oppi lukeaan 4-vuotiaana. Hänen ajattelunsa on pitkälle kehittynyttä. Tyttä on kovin tunteellinen ja empaattinen, itkee herkästi. Mielialan vaihtelut ovat voimakkaita. Neuvolassa, päiväkodissa tai eskarissa eivät ole sanoneet mitään. "Normi tyttö, temperamenttinen kyllä". Hänellä on keiellinen lahjukkuus ilmeinen. Tyttö kirjoittelee laulunsanoja, runoja ym. Tuntuu kuitenkin, että hänellä pitää olla koko ajan vauhti päällä. Kun tulee pienikin kyllästyminen, raivo puskee esiin. Kädentaidoissa hän ei loista. Tyttö ei esim. koskaan rakenna legoilla, eikä erityisemmin halua askarrellakaan.

Ymmärrän väsymyksesi. Minäkin väsyn omaani ajoittain. Muut kaksi siskoa eivät yhdessäkään vaadi niin paljon kuin tämä esikoinen. Mielestäni olemme kasvatuksessa olleet jämäköitä, emmekä anna periksi. Esikoinen on myös hirvittävän kateellinen siskoilleen, toisaalta hän puolustaa ja rakastaakin heitä paljon. Annamme hänellä paljon erityistä aikaa, johon ei muut siskot pääse. Mutta kun mikään ei riitä. Huoh.

Ei minulla oikeataan mitään neuvoja ole, mutta tiedät, että ainakin joku äiti tuntee samalla tavalla omaansa kohtaan :-)
 
Meillä oli esikoinen (poika) vielä muutama vuosi sitten sellainen, että oli vaikea tuntea häntä kohtaa muuta kuin inhoa. Vaikka kuinka yritimme hoitaa asioita oikeamielisesti, hyvin, sievästi, kivasti, mukavasti, sopivan ankarasti jne., niin AINA poika ehätti edelle: AINA ehti ärsyttää, olla ikävä, inhottava, ilkeä, epäreilu jne.

Lopulta tulimme siihen lopputulokseen, että meidän on pakko laittaa poika koville ja näyttää todella tunteemme. Muistan huutaneeni ja itkeneeni pojan edessä niin, että tuntui kuin repeäisin. Tämä toistui niin kauan, että poika alkoi inhota reaktioitani hänen käytökseensä. Kuukaudessa poika muuttui valtavasti! Muutos on myös ollut pysyvä. Toki nyt murrosiän kuohuissa poika saattaa ratkuttaa ja vängätä ja hermostuu helposti, mutta pääsääntöisesti poika on ihana! Tunnen häntä kohtaan päivittäin helliä tunteita ja myös näytän sen. Muutama vuosi sitten se ei ollut mahdollista - poika ei kerta kaikkiaan antanut tilaisuutta. Koskaan.
 
Meillä on 11 vuotias tyttö ja tosiaan paljon ap,n tytön kaltainen,ei kyllä ole saanut koskaan mitään etuoikeuksia tms. mutta mikään ei tunnu kelpaavan,kaikki on huonosti,koti kuulema aina sottanen(ei meil oo supersiistiä,mutta varmasti ihan siistiä monen silmissä) ,ettei voi kavereita meille pyytää ja kotona ei saa kullema tehdä mitään(haluaa aina vaan mennä kavereille,ei haluu pyytää kavereita meille),joka asiasta möksähtää ja tuhahtelee,,Ei sulata mitään vanhempien keskenäisiä huomion osoituksia,lähtee raivokkaasti pois kannat kopisten huoneesta.
Järkyttävää käytöstä usein justiinsa mua kohtaan,isälleen ei sentää uskalla karjua ja huutaa,alentuvasti vaan tuhahtelee..Mä oon nykyää todella väsynyt tytön käytökseen..
 

Yhteistyössä