Kyllä on samanlaisia kokemuksia mulla. Aloin jättää punaista liha pois ruokavaliosta jo yläasteiässä, kun ruokalassa oli kasvisvaihtoehto tarjolla. En ole lapsenakaan tykännyt lihasta, esim. jauhelihakastikkeesta nypin vähänkin isommat lihamuruset sivuun. Ennen lukioon menoa lopetin punaisen lihan syömisen kokonaan. Kalaa meillä ei syöty kotona juurikaan, aloin syödä jonkin verran lohta muutettuani omilleni.
Olen nyt 27 ja olen siis vuosia ollut tällainen semivege. Syön maitotuotteita ja kananmunia kuten sinäkin, kalan kanssa olen yrittänyt tsempata, koska haluaisin syödä sitä 2-3 krt/vko, mutta todellisuudessa syön sitä kerran noin 2-3 kuukaudessa. Usein kun ei sitten kuitenkaan tee mieli kalaa... Syön n. 3 keitettyä kananmunaa viikossa. Kehoni tuntuu haluavan aika runsaasti proteiinia. Syön päivittäin n. 250 g maitorahkaa. Lisäksi syön päivittäin erilaisia pähkinöitä ja manteleita. Kananmunat ällöttävät välillä, mutta pidän niitä kuitenkin ruokavaliossani mm. niiden ravintoarvon ja ruokavalion/proteiininlähteiden monipuolisuuden vuoksi ja kyllä ne usein mulle hyvin maistuukin. Lisäksi syön linssejä ja kikherneitä useita kertoja viikossa. No joo, tuossa tuollaista katsausta ruokavaliooni.
Mutta siis lihajutut kyllä ällöttää. En ole syönyt kanaa lainkaan kolmeen vuoteen ja sitäkin ennen satunnaisesti. Kana on juuri tuollainen, johon on kynnys noussut liian korkeaksi. Ällöttää, ei vaan pysty. En tiä, ehkä en enää koskaan syö kanaa.
Miehelleni on käynyt samoin. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja hän on toki edelleen sekasyöjä, mutta syö lihaa maksimissaan kerran päivässä, työpaikkalounaalla. Useammin ottaa kuitenkin sielläkin kasvis- tai kalavaihtoehdon. Mies on sanonut, että hänen ei tee enää yhtään mieli pihvejä tms., vaan ainoita liharuokia, joista vielä tykkää, on esim. lihapullat. Mies myös sanoo, että kana on alkanut ällöttää häntä. Meillä ei ole koskaan lihaa kotona ja mies on sanonut, ettei halua enää koskaa valmistaa lihaa.
Miehelle tulee vissiin jotenkin huono olo lihasta. Ja samoin perustein on minunkin ruokavalioni muotoutunut sellaiseksi kuin on: syön sellaista, mistä tulee hyvä olo.
kaotaan nyt, jäänkö taas tälle tielle 
