Toggle sidebar

Onko täällä ketään, joka olisi aloittanut seurustelua teini-ikäisenä ja olisi edelleen saman mihen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pikku Myy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
No me ollaan alettu olla 16-17 vuotiaana. Naimisissa ollaan oltu 10 vuotta, mutta yhteensä yhdessä jotain 12 vuotta.

Mies on kyllä muuttunut, mutta mieheksi, paremmaksi. On käynyt niin hyvä tuuri hänen kanssa.
 
Minä olin 16 vuotta kun rupesin seurustelemaan muutamaa vuotta vanhemman mieheni kanssa. Meillä on onneksi toisin päin kuin ap:lla. Eli silloin kun mieheni tapasin hän vietti aika railakasta poikamiehen elämää ja viinaa kului. Itseähän se ei silloin teininä häirinnyt, kun itsekin bailasin.
Nyt yli 15 vuotta myöhemmin mieheni on hyvä ja vastuuntunoinen isä ja ei liikaa viinan kanssa länträä.
 
Me tavattiin 16 vuotiaina, yhdessä ollaan oltu 16v ja lapsia kolme. Meillä tuli iso kriisi pari vuotta sitten. Meinasi käydä klassisesti eli oltiin kasvettu erilleen. Pariterapian avulla ollaan päästy pahimman yli, toki vieläkin on välillä vaikeaa, tosi vaikeaa. Musta tuntuu että yhteistä historiaa on niin paljon että sen eteen kantsii tehdä kovasti töitä!
 
Mekin ollaan oltu yhdessä 15-vuotiaista. Yhteistä taivalta on nyt takana 22 vuotta. Ihmisikä siis.. Paljon on matkalla koettu. Tosiaan on ollut ylä- ja alamäkiä. Tavallaan ollaan hitsaannuttu yhteen, mutta vähän tuota samaa olen nyt lähiaikoina miettinyt mitä ap:kin pohtii.

Eli jotenkin ollaan kasvettu erilleen.

Ehkä niin päin, että miehestä on tullut aikuinen ja minä jämähtänyt siihen teini-ikään. Näin kärjistettynä.

Miehessä on alkanut ärsyttämään sellainen tiukkapipoisuus, kärttyisyys ja sellainen yleinen nipotus. Nuorempana hän ei sellainen ollut, vaan osasi ottaa rennosti. Itse elän tätä elämää aika löysin rantein. En kuitenkaan holtittomasti tai vastuuttomasti.

Monta kertaa ollaan otettu yhteen noiden teinien kasvatusasioissa. Eikä varmaan koskaan päästä yhteisymmärrykseen siinä. Mies on täysin unohtanut mitä on olla teini.

No, ehkä tässä suhteessa kuitenkin pysytään loppuikä tai sitten ei.. Aika näyttää!
 
Me oltiin miehen kanssa molemmat 16-vuotiaita, kun alettiin seurustelemaan. Nyt ollaan 23-vuotiaita ja naimisissa ollaan oltu 3 vuotta. Yksi lapsi on, 2-vuotias. Seurusteluaikoina meillä oli aika riitarikas suhde ja mietin monesti, kannattaako mennä naimisiin. No, mentiin kuitenkin ja sitten meillä alkoikin mennä paremmin.. Kaksi ekaa aviovuotta oli tosi onnellisia ja osattiin puhua jne. Nyt viime vuoden aikana alkanu menemään vähän huonommin.. Kumpikaan ei jaksa kunnioittaa toista, puhutaan rumasti eikä jakseta olla toisen kanssa :/ Miehen mielestä mä oon pihi ja musta taas mies vonkaa.. Mä niin toivoisin, että jostain sais taas voimia ottaa ohjat käsiin ja puhua, mutta kun ei kiinnosta ei jaksa :/
 
minä olin 18.v ja mies viitisen vuotta vanhempi, eli ei ihan teinejä enää, ainakaan mies.mut nyt ollaan oltu 21.v yhdessä, puolet aviossa. ja onhan tuo köriläs muuttunut mutta täytyy myöntää että parempaan, vuosi vuodelta
 
juu, me ollaan oltu eightTEEN kun on alettu seurustella ja
oltu siis yhdessä jo 16vuotta,naimisissakin 12..
eihän meistä kumpikaan ole juuri samanlainen kuin silloin kun alettiin seurustella,
mutta ihmisen perusluonne pysyy ja olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä ja
hitsautuneet niin, että meitä ei mikään erota :heart:
 
Seurustelu aloitettu 14v, nyt 33v. Naimisissa pari vuotta, ei lapsia. Muututtu ollaan molemmat vaikka kuinka paljon alkuajoista, mutta kun ollaan yhdessä kasvettu niin on hyvin samalaiset elämänarvot ja tunnemme toisemme todella hyvin. Onnellisia ollaan :-) Mutta kyllä suhteen eteen joutuu tekemään paljon töitä, että se pysyy hyvänä. Mä uskon, että suhteen eteen täytyy aina tehdä töitä, vaikka oliskin tavattu vasta kolmekymppisenäkin.
Tsemppiä ap:lle!
 
mä olin 14 ja mies 18. erossa ollaan oltu välillä, muttei pitkiä aikoja. Nyt yksi lapsi 3 v ja eilen tuli yhteistä taivalta 13 vuotta! Mies on muuttunut mutta vain ja ainoastaan parempaan suuntaan, ennen ryyppäs ja kohels kaiken aikaa, mut ei enää. Varsinkin lapsen syntymä rauhoitti entisestään.
 
Teininä mekin aloittelimme, minä olin 15v ja mies 18v. Nyt takana vuosia 18 ja risat, pari lasta ja kolmatta odotellaan. Pari vuotta sitten mentiin viimein naimisiinkin... Pahoja kriisejä ei ole juurikaan ollut, 5 vuoden jälkeen hetken aikaa funtsittiin yhteistä tulevaisuutta, ja tässä sitä ollaan edelleen. Mihinkäs sitä parasta vaihtaisi? :)
 
Meillä on takana 27 yhteistä vuotta =)
15-vuotiaana ihastuin 18-vuotiaaseen pikkuserkkuni parhaaseen kaveriin joka muutti naapuriimme. Minusta itsestäni tuntuu, että olemme ikäänkuin kasvaneet yhteen ja täytyy myöntää, että parempaa miestä sekä isää lapsilleni en vaihtamalla saisi :heart:
Meillä ei ole hellyttelyt eikä varsinkaan seksi vähentyneet vuosien mittaan vaan tuntuu että ne lisääntyvät ja paranevat vanhenessaan :snotty:
Lapsia meillä on kolme (poika 20v. tyttö tänään 18v. ja iltatähtemme 4v.)
 
Me mentiin kihloihin lukiossa, mies vuoden nuorempi. Suunniteltiin elämää ja oltiin tosi vakavissamme. Mies opeskeli lisää, minä menin lukion jälkeen amikseen ja sitten töihin. Saatiin 3 lasta ja erottiin. Ollaan yhä ystäviä, miehellä ollut jo 10 vuotta uusi perhe, jonka kanssa minulla hyvät välit. Me sitten varmaan vaan kasvettiin erilleen. Mutta eron jälkeen hän vapaa, minä 3 pienen yh, kädet täynnä työtä. Nyt 3 murrosikäisen yh ja en seurustele edelleenkään vakavasti. Olen kyllä kasvattanut hienot lapset, kouluttautunut lisää, saanut hyvän työn ja mukavia harrastuksia, lapsia kuskaan harrastuksiinsa jne. Mutta seurustelulle ei ole ollut aikaa... Ehkä sitten 5 vuoden kuluttua kun asun yksin...
 
Alettiin seurustella 16 veenä. Saatiin lapsia ja mentiin naimisiin ja, ja.. Nyt alkaa suhde vedellä viimeisiään, kun ollaan oltu 14 vuotta yhdessä. Olen kyllästynyt jatkuvaan suhteen hoitamiseen ja toisen vikojen sietämiseen. Ei toi ukko tosta muhinkään muutu, pahenee vaan vuosi vuodelta.
 
me alettiin seurustella kun molemmat oli 17V ja naimisiin mentiin 6kk seurustelun jälkeen ja 11V on avioliittoa takana ja molemmat ollaan aikuistuttu yhdessä joten molemmat on muuttunut mutta vain parempaan.Ja kolmas lapsi tulossa.
 
Samassa jamassa. Suurin osahan tästä suhteesta on tottumusta. Ei kukaan ole kolmikymppisenä sama ihminen kuin 15-vuotiaana. Totta kai on muuttunut. Ihan eri pohjalta valitsisin nyt puolisoni, jos haku olisi päällä. Tietysti. Itsensä pettämistä on väittää muuta. Ei ihminen muutu 30-60-vuotiaanan yhtään niin radikaalisti kuin teinistä aikuiseksi kasvaessaan. Tai ainakin suurin osa ihmisä on 3-kymppisenä aikusia, jos ovat ylipäätään antaneet itsensä niiksi kasvaa.

Ei kukaan voi aavistaa, millainen 15-kesäinen mopopoika on 35-vuotiaana perheenisänä. On tosi tosi ymmärrettävää, jos ihmiset eroaa näistä suhteista.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa