Onko täälä ketään kellä on tai on ollut helve*in vaikeaa murrosikäisen kanssa?

["Oodi"]

Kirjoitin nuorestani muutama päivä sitten.
Meillä asiat ihan sotkussa ja muutti nyt perhekotiin asumaan.
Katsotaan nyt sitten jatko että mitä tapahtuu. Havahtuuko vai ei...

Tunteet on ristiriitaisia. Syytän itseäni vaikka samalla tiedostan etten olisi voinut enää muutakaan. Nyt on nuori viettänyt kevään niin sekaisin ettei varmaan kunnolla edes tajuakaan mitä tapahtui - vielä. Niin oli ylimielinen kaikkia kohtaan palaverissa ettei tosikaan. Sellainen "luulettekste tosiaan.. "

Päihteet on isoin huoli. Niiden mukana on sitten tullut tuo muu käytös. Agressiivisuus, karkaamiset jne.

Ja kaiken tuon alla on ihana nuori mä tiedän sen!! Hyviäkin aikoja on paljon mutta sitten taas "tie vie" enkä minä pysty pitämään aisoissa. Koko perhe ihan sekaisin ja peloissaan.

 

[MarieHos]

Itse olin sijoitettuna nuorena pienryhmäkotiin. Ainoat asiat mitä minulle sieltä jäi mieleen, on arvostus omaa äitiä kohtaan.
Siellä kun aikansa vietti, alkoi todella ymmärtämään tilannetta, ja äitiä. Huostaanoton purkamisen jälkeen on minun ja äitini olleet paremmat kuin lämpimät. Olemme nykyään kuin parhaat ystävykset. En tiedä olisinko herännyt siihen todellisuuteen, ilman tuota välikohtausta.
Tsemppiä ja toivotaan että kaikki kääntyy vielä parhain päin!

 

[Huoli aina läsnä]

Oma lapseni on nyt ollut sijoituksessa vuoden.
Välillä menee ihan hyvin ja lapsi on pitempiäkin aikoja kotona (lomat ja pidennetyt viikonloput) mutta siltikin vielä töpeksii ihan liikaa

Itse olen tosi väsynyt mutta tiedän lapsen olevan hyvässä paikassa jossa hän on turvassa.

 

[miauh]

voin omasta kokemuksesta sanoa, että mitkään laitokset ei auta, jos nuori ei itse halua muuttua. itse oon ollu sijotettuna 2 kertaa kun olin alaikänen. Ja aina kun pääsin pois laitoksesta, niin meno muuttui pahemmaksi, kuin mitä se oli ennen sinne joutumista. eli itestään se lähtee kyllä, jos haluaa muuttua.. Monella nuorella tulee elämässä toi rajumpi vaihe ja jotkut siitä pääsee yli ja toiset taas ei.

niin ja vielä, ei kannata itseään syytellä todellakaan.