menin viisi vuotiaan poikani kanssa ystävälle kylään tossa lauantaina. sinne tuli sitten naapurista 10 vuotias poika. no hän houkutteli poikamme eteisaulaan, no me toki luultiin, että menivät sinne leikkimään. kohta poikamme päästi aivan hirveän itkun tai oikeestaan huusi kuin hengenhädässä. mentiin kipin kapin katsomaan, niin tätä naapurin poikaa ei näkynyt missään ja sitten poikamme kertoi toisen pojan hyökänneen kohti ja puristaneen käsivarresta. käsivarressa oli isot puristus jäljet ja myös kynnen jäljet. joista tuli verta. no myöhemmin tää poika oli tullut takaisin ystävälleni, ja tää ystäväni oli ottanut asian puheeksi. niin poika oli sanonut, että se oli vahinko. mitä tapaus ei todellakaan ole. ei ketään vahingossa tuolla tavalla puristeta. kyllä se on tarkoituksella tehty. ehkä ei ollu kuitenkaan tarkoittanut niin lujaa, mutta ei ole puolustus sekään. no naapuri oli torunut poikaa ja määrännyt sen leikkaamaan kyntensä. nyt mä vaan mietin, että pitäiskö mun vielä käydä juttelemassa pojan isän kanssa asiata. vai annanko olla. äitiä pojalla ei ole.
Ja lapset käyttää tuota "en mä tahallani" hätävalheena, kun jää kiinni kiusaamisesta. Paha olo tuntuu pienellä miehellä olevan jostakin, kun tuollaista tekee 
Puhuisin pojan isälle asiasta, en syyttävästi vaan, että isä olisi tällaisesta tietoinen ja osaisi hakea pojalleen apua esim. kouluterveydenhoitajan kautta.