Onko tää ihan normaalia: 4v tyttö vahtii koko ajan missä mä olen, heti jos katoan näköpiiristä iskee hätä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huolissaan

Vieras
Asutaan kahdestaan ja tätä on jatkunut jo toista kuukautta! Esim. jos pikkukakkosen aikana menen makkariin hetkeksi lepäämään niin 10min välein huutaa "äiti" (varmistaa olenko kotona) tai välillä ihan ravaa huoneessa katsomassa, tai jos menen vessaan tai ulos pyykkejä ripustamaan niin heti hätä missä olen.

Onko muiden lapsilla ollut tällaista? Ikinä en ole häntä yksin jättänyt ja silloin tällöin jää mummolaan yökylään ja sieltäkin nykyään haluaa soittaa perään ja kysellä milloin oikein tulen :/
 
Tyttö on 2-vuotiaasta asti ollut päivät hoidossa. Sielläkin alkanut kyselemään jo hyvän aikaa ennen hakemista että millon se äiti oikein tulee hakemaan. (Isäänsä näkee kerran viikossa).
 
Meiän nelivuotiaalla on nyt kans joku äitivaihe et haluaa tosi paljon huomiota ja syliinkin. On myös aina tosi huolissaan siitä ettei häntä jätettäisi yksin (vaikkei tietenkään jätetä) ja joutuu vakuuttelemaan ettei äiti sua mihinkään jätä...nyt on myös sellanen vaihe et on jääny päiväkotiin aamuisin ikävää itkien ja kysyny äidin perään.
 
Meillä on todella rasittavalla päällä tuo 4v neiti ollu koko kesän. Isoveikat ei sais lähteä mihinkään, alkaa karsee huuto. Pikkuveikka tai äiti ei saisi nukkua päikkäreitä. Meillä on kuitenkin se toinenkin aikuinen, joka on hereillä toisen päikkäri ajat, mutta isi ei mitenkään kelpaa just silloin!
Sanon vaan isoveikoille, että menkää, huutakoon... Pikkuveikka viedään päikkäreille vaan, harvoin kehtaa siitä alkaa huutamaan.
Minä jos menen päikkäreille, niin ravailee huoneessa koko aika "nukkumassa" tai kertomassa asioita. Yleensä tunnin olen huoneessa ja sitten luovutan ja kiroan isän kun ei sen aikaa keksi neidille mitään tekemistä.
Tyttö on yleensä ollut TOSI kiltti, eikä oikeen uhmaakaan ole ollu. Nyt sitten uhmaa noiden asioiden kanssa ja tosi kovaa. Sama joskus noitten isoveikkojen kanssa, etteivät saisi telkkaria kattoa, käydä tietokoneella, koskea leluihin, syödä. Koko ajan kiukkuaa...
Isoveljille kova juttu. Äskenkin yksi sano, että miksi toi määrää kaikesta?! Eikä se kuitenkaan määrää! Ei anneta periksi, mutta pakko uhmata silti.
 
Kyllpäs kuullostaa tutulle tuo sirppanan teksti..täällä ihan samanlaista! Tosin tytsy täyttää syyskuussa jo 5v. Neiti ei voi yksin ees pihalla olla,vaan äitin pitäs koko ajan olla vieressä. Ja isosisko ei sais mennä minnekään,vaan koko ajan pitäs hänen kanssa leikkiä. Sais mennä äkkiä ohi. Meilläkään ei tämä neiti olepahemmin uhmaa potenut,mut nyt sit sekin tähän samaan syssyyn on putkahtanu. Hiukan koettelee hermoja ja nää helteet ei yhtään auta asiaa. :/
 
Nelivuotiaan yksi kehitystehtävä on juuri pystyä olemaan joitain aikoja erossa vanhemmasta. Toiset lapset käyvät voimakkaasti läpi asioita. Mä selaan usein MLL:n sivuja, kun lapsella on jotain erityistä. Siellä on hyvää tietoa ja selviytymiskeinoja moneen pulmaan.

Tuli mieleen "villi arvaus", joka voi mennä päin honkia: Jos vanhempien erosta on vasta vähän aikaa, ja toinen vanhempi on muuttanut pois kotoa, lapsi saattaa ikään kuin "vahtia jäljelle jäänyttä" vanhempaa, ettei hänkin häivy. Lpasen selviytymiskeinot on vielä rajalliset. 4-vuotiaan kanssa voi jo puhua asioista ja sillä tavalla selkiyttää tilannetta.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/4_5-vuotias/persoonallisuus_ja_tunne-elama/

Tsemppiä äidille, vaiheita tulee ja menee.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaisuli:
Tuli mieleen "villi arvaus", joka voi mennä päin honkia: Jos vanhempien erosta on vasta vähän aikaa, ja toinen vanhempi on muuttanut pois kotoa, lapsi saattaa ikään kuin "vahtia jäljelle jäänyttä" vanhempaa, ettei hänkin häivy. Lpasen selviytymiskeinot on vielä rajalliset. 4-vuotiaan kanssa voi jo puhua asioista ja sillä tavalla selkiyttää tilannetta.

Jotain tämmöistä mäkin mietin. Meillä lapset aika helposti reagoi -ja kyllä, ihan kaikki 4 vuotiaasta 12 vuotiaaseen!- juuri noin, että takertuu.
Monesti vielä niin, että touhuavat ihan omiaan tarvitsematta mitään, mutta jos mä rupean tekemään jotain, niin sitten käyvät kimppuun välittömästi.
Oikeastaan se menee niin, että takertuvat kun tilanne on ohi. Jos on joku juttu, ovat hyvinkin helppoja, kilttejä ja näkymättömiä, etteivät vaan aiheuta lisää vaikuksia, mutta sen jälkeen takertuvat tosi tiukasti ja usein kyllä vika on siinämielesä oma, että liian usein tulee ajateltua, ettei lapset mitään ymmärrä, eikä niille tule selitettyä asioita tarpeeksi.

 
meillä kans 4v tyttö, joka käyttäytyy aika vastaavanlaisella tavalla...on oikeestaan kyllä koko ikänsä ollut tuollainen "takertuja", perheen kolmas lapsi, on isompia sisaruksia ja yksi pienempi.
Tyttö jää mielellään esim. mummolaan yökylään, käy joskus jopa kavereiden luona yksin leikkimässä, menee mielellään päiväkotiin....mutta kotona...auta armias jos äiti tai isä ei ole koko aja näköpiirissä...esim, jos laitan 4veen ensin ulos, ei suostu odottamaan yksin pihalla, että saan puetuksi pienemmän,(asutaan siis okt ja voisi aivan turvallisesto odottaa esim. oven ulkopuolella ja olla minuun näköyhteydessä, mutta ei...) tai ollaan jo pakkauduttu autoon ja huomaan, että lompakko tms. puuttuu, ei suostu jäämään autoon odottamaan sitä puolta minuuttia, kun haen unohtuneen tavaran...tai jos jää, niin armoton huuto (ja tämä siis myös kun muut sisarukset ovat autossa, ei siis edes jää täysin yksin!)
joo, rasittavaa on...
 
Kiva että oli vastauksia tullut :) Me ollaan muutettu tytön isän kanssa erilleen jo 3-vuotta sitten joten ei siitä voi johtua. Täytyypä käydä kurkkaamassa noita mll:n sivuja...
 
meillä oli kans 4v:n kans sellanen vaihe et hyvä ettei vessaanki puskenu mukaan etten vaan katoa sieltä mihinkään! se ei kestäny kauaa, ja nyt on ihan "liiankin" reipas tyttö! olis kokoajan kyläilemässä joko papan luona tai sit mun siskon luona :)
 

Yhteistyössä