Onko tää enää normaalia?

[helppiä visaat]

Meidän 3 v 8 kk saa hirveitä itkuraivareita joka päivä jos ei aihetta päivän normaaleista kuvioista helpolla löydy hän kyllä kehittää sen...
Tänäänkin itki, huusi ja kiukkusi pitkän aikaa kun laitoin pesukoneen päälle, että hän olisi halunnut sen laittaa. En antanut kesken ohjelman pysäyttää ja uudelleen käynnistää... ja voi sitä huutoa ja melskaamista.

Ja pukeminen ja kotoa lähtö takkuaa joka ikinen päivä, jos suutun ja komennan hän suuttuu ettei saa komentaa ja taas on huutokohtaus päällä...

Olen ihan poikki ja raivostuttaa kun kaikki tuntuu niin hankalalle nykyään hänen kanssaan...pistää hanttiin lähes kaikessa.Oikein hakemalla hakee riitaa kanssani.

Vaikka osaa olla kiltti ja mukava:Osaa pukea jne. MUTTA sit yht äkkiä pam mikään ei toimi.

Lähinnä hän suuttuu jos kiellän tai komennan häntä tai jokin asia ei mene niin kuin hän haluaa...

Onko tää normaalia vai onko meille tullut joku vuorovaikutus häiriö vai mikä se hieno termi on???

Miten pitäis toimia..en kai voi kaikkia esteitä edestään siloitella ja komentaakin täytyy ja kaikki ei voi todellakaan mennä hänen tahtonsa mukaan.

Ahdistaa jotenkin minuakin..niin kai häntäkin kun se jokapäiväinen huuto pitää suorittaa!!!!
Vai olenko liian joustamaton. hän on luonteeltaan lujatahtoinen ja periksiantamaton...

Miten meidän käy?

 

[kerpeles]

Tutun kuuloista
Kyllä se jossain vaihees helpottaa. (Usko pois vaikka joskus se usko meinaa loppua)

 

[ap]

Tutun kuuloista
Kyllä se jossain vaihees helpottaa. (Usko pois vaikka joskus se usko meinaa loppua)

Pelottaa, että tuleeko tästä kierre joka pahenee: meidän oma kuvio, otetaan aina yhteen jostain pikkuasiasta??

Ja teenkö jotain väärin ja hallaa hänen itsetunnolleen kun noin pitää huutaa?

 

[lisko]

Jospa uhma vielä vahvistuu ennenkuin taipuu? Luin jostain että uhma helpottaa 4 vuoden jälkeen. Meidän poika (4v 4kk) EI tosin ole ilmeisesti lukenut samaa artikkelia. No ei vais, kyllä nyt jo alkaa näkyä merkkejä neuvottelukyvyn kasvamisesta. Mutta tutulta siis kuulostaa. Ei huolta.

 

[Myrskynmerkki]

Tutulta kuullostaa!! Kyllä se helpottaa jossain vaiheessa vaikka nyt tuntuu kauhealta. Ihan selvää uhmaa toi on..etsii itseään ja rajojaan. Jos on noin kovapäinen niin pysy vaan tiukkana ja johdonmukasena. Meiän tyttö oli sellanen että jos joskus menin antamaan periksi tollasissa tilanteissa niin se muisti sen ja oli kahta kauheempi. Mä purin hammasta ja annoin kiukuta..välillä keksin "porkkanoita" että sain raivarin estettyä..ei suoranaista lahjontaa mutta yritin helpottaa just noita esim hoitoon lähtöjä ja pukemisia.
Esim. kilpailu että kumpi on ekana autolla ja sitten hätäpäissään puin "vahingossa" tytön pipon omaan päähän niin että sitä nauratti niin kovasti että ei muistanu kiukutella..
Mutta usko pois,kun jaksat vaan sinnitellä niin kyllä se siitä aikanaan,älä anna periksi!!

 

[Vieras]

Meillä on 5,5 vuotias tyttö ja vieläkin on tuommoista kuin kirjoitat. On niin voimakastahtoinen tyttö, että äitillä on hermot kireellä päivittäin. Mut olen jo tottunut et sekunnissa voi mieli muuttua....

 

[ap]

Meillä on 5,5 vuotias tyttö ja vieläkin on tuommoista kuin kirjoitat. On niin voimakastahtoinen tyttö, että äitillä on hermot kireellä päivittäin. Mut olen jo tottunut et sekunnissa voi mieli muuttua....

Voi vinde!! Miten tätä kestää parikin vuotta!!!???
Olkaa kilttien ja "joustavien" lasten äidit onnellisia!
Tänäkin aamuna ollaan jo ehditty huutaa jo siitä ettei äiti leiki koko aikaa hänen kanssaan....

 

[Estu]

Meillä esikoinen 3,5v ja tutulta hommalta kuulostaa kirjoittamasi

 

[MorbidMama]

Tutun kuuloista
Kyllä se jossain vaihees helpottaa. (Usko pois vaikka joskus se usko meinaa loppua)

Meillä on nyt hieman helpottanut ja tyttö on jo ekaluokkalainen...

 

[JosEiHyvälläSitPAhalla]

Voi kuule tuttua on. :hug:
Meillä saattaa tuo 4-vuotiaskin vielä saada hirveitä hepuleita.
Itkee, huutaa, puree, potkii ja sitten ajan kanssa rauhoittuu kun antaa hetken aikaa olla itsekseen. Sitten ottaa syliin, halaa ja puhuu rauhoittavasti. Kertoo, miksi hän ei jotain asiaa en antanut periksi tai mistä se hepuli-kohtaus sitten johtuikin.

Onneksi nämä hepulit on nyt hieman laantunut, vielä vuosi sitten niitä tuli monta. Uhmaa..

 

[KIIIIIITOOS]

Kiitos tästä aloituksestasi!
Olen jo vähän aikaa ehtinyt miettiä ettei meidän lapsen käytös voi olla normaalia, mutta TODELLA helpottavaa on kuulla, että tämä kuuluu asiaan. Uhmaan. Meillä myös saadaan noita itkupotkuraivareita monta kertaa päivässä ja se on tosi kuluttavaa. Väkisin pitää pitää sylissä ja pahimmillaan lapsi on karjunu kaksi tuntia. Yleensä menee puolessa tunnissa ohi. Ja raivarin syy voi tosiaan olla. "Haluan villasukat jalkaan" - "eikun, en halua" ja siinä sitä sitten ollaan. Äiti pukee väkisin ja huutokonsertti on valmis.

 

[chrissy]

Meidän 3 v 8 kk saa hirveitä itkuraivareita joka päivä jos ei aihetta päivän normaaleista kuvioista helpolla löydy hän kyllä kehittää sen...
Tänäänkin itki, huusi ja kiukkusi pitkän aikaa kun laitoin pesukoneen päälle, että hän olisi halunnut sen laittaa. En antanut kesken ohjelman pysäyttää ja uudelleen käynnistää... ja voi sitä huutoa ja melskaamista.

Ja pukeminen ja kotoa lähtö takkuaa joka ikinen päivä, jos suutun ja komennan hän suuttuu ettei saa komentaa ja taas on huutokohtaus päällä...

Olen ihan poikki ja raivostuttaa kun kaikki tuntuu niin hankalalle nykyään hänen kanssaan...pistää hanttiin lähes kaikessa.Oikein hakemalla hakee riitaa kanssani.

Vaikka osaa olla kiltti ja mukava:Osaa pukea jne. MUTTA sit yht äkkiä pam mikään ei toimi.

Lähinnä hän suuttuu jos kiellän tai komennan häntä tai jokin asia ei mene niin kuin hän haluaa...

Onko tää normaalia vai onko meille tullut joku vuorovaikutus häiriö vai mikä se hieno termi on???

Miten pitäis toimia..en kai voi kaikkia esteitä edestään siloitella ja komentaakin täytyy ja kaikki ei voi todellakaan mennä hänen tahtonsa mukaan.

Ahdistaa jotenkin minuakin..niin kai häntäkin kun se jokapäiväinen huuto pitää suorittaa!!!!
Vai olenko liian joustamaton. hän on luonteeltaan lujatahtoinen ja periksiantamaton...

Miten meidän käy?

jeps!! tutun kuuloista! meillä mekastettiin eilen kun banaanijugurtti oli loppu enkä suostunu enää kauppaan lähteen, oli omasta mielestään väärät pikkarit jalassa ja ei suostunu niillä nukkumaan...

Se et eteisessä ei voi palaa valoa koko yötä.. nyt tosin laitettii pieni valo sinne huoneeseen.

Jos ei hissin nappuloita saa painaa et jos joku kerkee ennen nii voi elämä...

onkohan meilläki vähän herkkis lapsi?

 

[vieras]

Sinulla on voimakastahtoinen lapsi. Pysy aikuisena, älä lähde kinaamaan lapsen kanssa. (Helppo sanoa juu)
Meidän nyt 10-v oli ja on vieläkin samanlainen. Toki hänen raivonsa ei syty siitä, ettei saanut laittaa pesukonetta päälle, vaan oman ikätasonsa asioista. Kirjoittamasi "Lähinnä hän suuttuu jos kiellän tai komennan häntä tai jokin asia ei mene niin kuin hän haluaa..." pätee vielä meilläkin. Oma itsemääräämisoikeus on hänelle äärimmäisen tärkeä. Iän karttuessa toki lapsi saa päättää enemmän asioistaan, mutta on se vaan sellaista tasapainoilua, huoh. Ja muista tosiaan, että lapsi ei luovu "saavutetuista eduistaan", joten ole äärimmäisen johdonmukainen kaikessa mitä teet.

 

[Vieras]

Voi ei, meil on samanlainen, neiti on vaan vasta 2,5v. Mitenköhän pitkään tätä tahtojen taistoa sit saakaan käydä, kun nyt jo alkaa hirvee huuto kun pitäsi esim. autossa omaan istuimeen mennä, kun ois paljon kivempi seistä tai kun äiti tai isi haluis kattoo jotain telkasta, kun dvd:llä os paljon mielenkiintoisempi Nalle Puh tms. Ja sitten on todella nautinnollista katsoa sitä ohjelmaa, kun yks huutaa naama punasena vieressä Nalle Puhia..

Pakko kai tuonkin on oppia ettei saa aina sitä mitä haluaa, ainakaan heti, vai? Ollaanko huudatettu teidän mielestä turhaan?

Tuokin banaanijugurttijuttu kuulostaa tutulta..paitsi et tuo maku saatta vaihdella päivittäin, et mikä on milloinkin in..huoh..ikinä ei oo hyvä..

 

[tulikellukka harmaana]

Meillä 5 v poika ja kamalaa tappelua ja kiukuttelua joka asiasta.Ei auta perustelut,raivoaa vain....

 

[myymeli]

meillä 3v 2kk tyttö ja saa ihan samantyyppisiä raivareita ja samantyylisistä asioista. Monesti minäkin olen miettinyt onko tämä enää normaalia käytöstä, viimeksi tänään on käynyt mielessä pitääkö jo ottaa yhteyttä neuvolaan ja kysellä vinkkiä miten toimia ja toiminko oikein. Välillä on tosi epätoivoinen olo ja ihan pelottaa onko kaikki kohdillaan. Kuitenkin esim. tarhassa tyttö ei saa rajuja raivareita ja siellä kaikki on kuulemma ihan hyvin tyttö on tyytyväinen ja iloinen lapsi. Sanovat vaan sieltä että kiukuttelee minulle kun äidille on niin hyvä ja turvallista kiukuta. Ihana kuulla ettei ole tämän asian kanssa yksin, toivon kuitenkin että nämä raivarit pian helpottavat...