Onko tää enää normaalia??

[ahdistunut]

Mua on aina jännittäny kauheesti olla yksin. (siis öitä yksin)
Mä joudunki tosi harvoin olla yötä kotona ainoastaan lapsen kanssa ja oon ollu siitä tyytyväinen. Joskus harvoin, kun mies on ollut yötä poissa, on yö lopulta mennyt ihan hyvin ja aamulla on ollut hyvä mieli. Mutta aina seuraavalla kerralla olo on taas ihan hirvee!

Nyt mies lähti pidemmälle työkomennukselle ja mä oon täällä muutaman viikon ihan vaan lapsen kanssa. Mua ahdistaa ihan hirveästi. Itkin viime viikon odottaen tätä hetkeä ja nyt illalla on tullut itkettyä taas... Tuleva yö siis eka yö tästä rupeamasta, kun mies ei oo kotona. Mielessä pyörii kaikenlaisia tapoja mitä pitäis tehä jotta pääsisin lapsen kanssa miehen luo. Joka hetki mä mietin tätä oloa ja tilannetta. Ahdistaa ja on tosi levoton olo. En voi istua hetkeä paikoillaan, koska sitten jään miettimään liikaa. En oo ees kunnolla voinu lapsen kanssa leikkiä, koska sillon mun pitäis istahtaa ja sillon vasta paha olo tuleekin..

Tässä ei edes oo kyse siitä, että oisin just miehestä riippuvainen. Mulla on hyvä olo heti ku ois joku muukin aikuinen läsnä.. jotenkin kauheen turvaton olo..
Oonko mä ihan sekaisin?

 

[sitä päin mitä pelkää]

Jep, oot tainnu mennä mukaan omaan hullutees ja siit tulee vaan vielä hullummaks. Ja sillä paranee ku kestää vaan vaik paskois housuun. Sit ku tajuu et vaik kui pelkää ni mitään ei satu ni pääsee koko pelosta. Sama juttu ku pelkää esiintymistä, ei lähe ku tekemällä.

 

[lipolan]

kirjoita itelles pari puhelinnumeroa ylös, esim mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajavälityksen tms. On turvallisempaa, kun on valmiina jotain mihin ottaa yhteyttä jos vielä enemmän ahistaa.

 

[Nancy]

Älä välitä asiattomista kommenteista. Minäkin pelkään olla ilman miestä kotona. Ei meillä mikään iso talo ole, mutta silti. On täällä koira seurana, mutta silti jännittää ja nukahtaminen kestää. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu, kun on vielä lapsi siinä huolehdittavana. Kai sitä jotenkin ajattelee, että tuo mies suojelee. Mutta miltä? Mörköjä ei ole olemassa, no entäs varkailta? Aika epätodennäköstä että semmonen tänne just silloin yrittäis kun mies ei ole paikalla. Kai sitä vaan joskus oppii olemaan.

Toivotaan, että teillä helpottaa olo. Ehkä sun pitäis miettiä, mistä se ahdistava olo johtuu? Onko joku konkreettinen syy siihen? Ota lapsi kainaloon :heart:

 

[sitä päin mitä pelkää]

Ei ollu mitään asiatonta tossa kommentissa, ja olen itse ollu samassa jamassa useammankin kerran, jotta tiedän mist puhun. Pelko on sellast et sen saa vaik mihin sfääreihi ku sitä lietsoo ja menee siihen mukaa. Ei siin auta ku olla, ni koht jo huomaa et se lähtee kyl kun ei mitää pahaa tapahu. Se vast on pahinta et rampauttaa ittes nii, et ei jää enää yksin.

 

[kasva aikuiseksi]

No voi nyyh nyyh taas. Aikuinen ihminen ja käyttäytyy kuin kakara!

 

[kontribuutio nolla]

No voi nyyh nyyh taas. Aikuinen ihminen ja käyttäytyy kuin kakara!

Opettele olemaan ihmisiksi sinäkin. Ilkeydestäkin voi joissain tapauksissa nousta aikuisuuteen ja jopa ihmisyyteen jos oikein yrittää.

 

[ahdistunut]

Älä välitä asiattomista kommenteista. Minäkin pelkään olla ilman miestä kotona. Ei meillä mikään iso talo ole, mutta silti. On täällä koira seurana, mutta silti jännittää ja nukahtaminen kestää. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu, kun on vielä lapsi siinä huolehdittavana. Kai sitä jotenkin ajattelee, että tuo mies suojelee. Mutta miltä? Mörköjä ei ole olemassa, no entäs varkailta? Aika epätodennäköstä että semmonen tänne just silloin yrittäis kun mies ei ole paikalla. Kai sitä vaan joskus oppii olemaan.

Toivotaan, että teillä helpottaa olo. Ehkä sun pitäis miettiä, mistä se ahdistava olo johtuu? Onko joku konkreettinen syy siihen? Ota lapsi kainaloon :heart:

noinhan se yö mennä hurahti, ja hyvin nukuttiin. Jännityksellä odotan vaan seuraavia öitä ja iltoja. Onko joka ilta samanlainen olo?
En minäkään mörköjä pelkää vaan jotain konkreettisempaa. Tulipaloa, varkaita enimmäkseen. Kun olen yksin, otan kaikki mahdolliset johdot seinästä ettei niistä tule tulipaloa. Ulko-ovenkin tarkistan pariin otteeseen. Jännitän myös sitä jos herään yöllä. Olen nimittäin sellainen, että jos herään, saattaa mielikuvitus lähteä laukkaamaan ihan hurjiin ulottuvuuksiin. Toivon vaan, että nukun koko yön putkeen eikä tyttökään minua herätä. Että yö vaan menisi nopeasti ohi.

Joskus mietin myös sitä, että mitä jos tulisi jokin luonnonkatastrofi/sota tai eilen illalla kävi mielessä Al gaidan ydinpommiuhkaus. Että mitä osaisin tuossa tilanteessa tehdä, että saisin itseni ja lapsen turvaan. Ja millä pääsisin miehen luoksen, koska pelkään myös sitä, että kuolemme ilman miestä.

Huhhuh. Kylläpä tuli mieleen paljon asioita, joita pelkää. Hullultahan nuo välillä kuulostaa mutta se on niin todellista iltaisin. En tiedä millä saisin nämä ajatukset pois tällaisesta älyttömyydestä..

 

[pirkkå]

Meillä on niin pimeää, silloin kun on yö( syksyllä/talvella/ keväällä) että mieheni ollessa pois työmatkalla pidän pientä yölamppua. Ihan siksikin että näkee mennä vessaan. Mutta en pelkää kotiani enkä aina pimeääkään...sen verran vauhko olen etten mene mökillä yöpissalle ilman taskulamppua, pelkään lepakoita ja vessakamuja, joita metsässä hiippailee Mutta kannattaa ehkä miettiä onko syytä pelätä. Tsekkaa ovet ennen nukkumaan menoa ja hoida homma "kotiin" pelkoa on turha siirtää lapselle, nimittäin lapset aavistavat pelkosi ja toimivat samalla tavalla.