Onko suurperheen vanhemmat jotenkin automaattisesti parempia vanhempia?

[---]

Jos perheessä on enemmän kuin 2 lasta, niin tekeekö se vanhemmista automaattisesti jotenkin lapsirakkaampia ja parempia vanhempia? Itse olen ajatellut lapsilukumme jäävän kahteen. Olen kyllä lapsirakas ja mielestäni tiedostava ja hyvä vanhempi. Itse ajattelen, että voin olla hyvä vanhempi näille kahdellekkin lapselle. Ehkä kolmannen kanssa iskisi jo väsymys turvaverkkojen puutteessa ja joutuisin tinkimään periaatteistani? Ehkä sitten ei olisi taloudellisesti mahdollista varustaa lapsia enää mukavin, käytännöllisin vaattein,lomailla ja viettää perheaikaa? Kyllähän se kolmas ja neljäskin varmasti menisi, mutta tekisikö se minusta jotenkin ansiokkaamman äidin? Miksi ei voi olla hyvä äiti vähän pienemmälle lapsimäärälle? Raskausaika on minulle molemmilla kerroilla ollut vaikea, onko reilua isompia lapsia kohtaan, että olisin taas monta kuukautta puolikuntoinen ja mahdollisesti sairaalassa pitkiä aikoja? Haluan hoitaa vastasyntyneen mahdollisimman lapsentahtisesti ja tarjota hyvän perusturvan, kärsisivätkö isommat lapset siitä, että vauvalla on paljon tarpeita joiden täyttämiseen menee paljon aikaa? Kärsiikö vauva siitä, että joutuu odottamaan vuoroaan, jos isommalla sisaruksella on hätä?

Enpä tiedä. Jos tähän perheeseen joskus kolmas lapsi tulee, tulee hän sitten kun nämä nykyiset ovat jo isompia.

 

[Minni:)]

Mistä oot näin päätellyt olevan? Mulle tulee suurperheistä mieleen lähinnä lestadiolaiset, (joiden lapset sitten hukkuvat kun ei keretä perään kattomaan). Ja joo, ei mulla ole mitään lestadiolaisia vastaan ja voihan se yksilapsisen perheen lapsikin hukkua.

Lähinnä en vaan tajua mistä olet johtopäätöksesi vetänyt.

 

[Mummeliisa]

Minun käsittääkseni eivät ole sen parempia tai huonompia kuin pienempienkään perheiden vanhemmat. Mutta mahdollisesti ehkä keskimäärin vähän "lapsirakkaampia" siinä mielessä että viihtyvät hyvin lasten kanssa eivätkä odota että "tämä vaihe olisi pian ohi "tms?

 

["a p"]

Mistä oot näin päätellyt olevan? Mulle tulee suurperheistä mieleen lähinnä lestadiolaiset, (joiden lapset sitten hukkuvat kun ei keretä perään kattomaan). Ja joo, ei mulla ole mitään lestadiolaisia vastaan ja voihan se yksilapsisen perheen lapsikin hukkua.

Lähinnä en vaan tajua mistä olet johtopäätöksesi vetänyt.

Varmasti lähipiirini kommentit vaikuttavat. Minulle on sanottu mm. "Et taida olla kovin lapsirakas" "Et taida olla kovin äidillinen" "taidat olla hieman itsekäs" (kun olen maininnut että meidän lapsiluku jäänee kahteen). Moni tuttava joka tietää lapsirakkauteni, taas kannustaa hankkimaan lisää lapsia, koska olen niin äidillinen ja hoivaava. Mutta miksen voisi olla sitä myös näille kahdelle?

 

["Sanna"]

Ei. Miten niin?

Kaksi on ihan normaali lapsiluku Suomessa.

 

["vieras"]

Mä oon varmaan sun mittapuun mukaan suurperheen äiti, kun mulla on neljä lasta. En kyllä koe olevani äitinä sen parempi kuin yksi lapsisen perheen äidit. Haluasin tietää miten olet ajatellut että jos on enemmän lapsia niin on parempi äiti. Mulla on kaveri piirissä muutama suurperheen äiti, jotka eivät todelllakaan ole lapsirakkaita vaan tekevät niitä lapsia ettei tarttis mennä töihin tai siksi kun uskonto kieltää ehkäisyn.

 

[.,.]

Itse olen suurperheen äiti. En ole, enkä yhtään edes koe olevani parempi vanhempi kuin vaikka yhden lapsen äiti. Itse asiassa mun hyvällä ystävällä on yksi lapsi, ja hän on paljon, paljon parempi äiti kuin minä, jaksaa tehdä lapsen kanssa vaikka mitä yms.
Tottakai on harjaantunut arkipäivän asioissa, niin että osaa niistä suoriutua, mutta mitään paremmuutta ei sekään ole.
Mutta, monesti itsellä on sellainen olo, ettei uskalla osallistua keskusteluihin lapsista ja kasvatuksesta yms, ettei muut vaan luule, että minä luulisin olevan tietäväisempi ja heitä parempi.

 

[BootyPeppi]

Kyllä niissäkin perheissä on laidasta laitaan. Valitettavasti tässä on yksi perhe joka eli miehen väkivallan ja viinahuuruiden elämän alla. Kun vihdoin ero tuli niin äiti sekä isä hylkäsi 6 päisen lapsi katraan sosiaalihuololle. Sisarukset laitettiin minne mahtui ja olivat kaikki siis eri paikoissa, näkivät toisiaan kerran kuussa. Vanhempiaan eivät ole nähneet muutamaan vuoteen.

 

["a p"]

Minun käsittääkseni eivät ole sen parempia tai huonompia kuin pienempienkään perheiden vanhemmat. Mutta mahdollisesti ehkä keskimäärin vähän "lapsirakkaampia" siinä mielessä että viihtyvät hyvin lasten kanssa eivätkä odota että "tämä vaihe olisi pian ohi "tms?

En minä odota, että tämä vaihe olisi pian ohi. Haluan nauttia siitä täysin siemauksin. Ja tämän vaiheen jälkeen seuraavasta vaiheesta ja taas seuraavasta. On varmasti mielenkiintoista, kun talossa on kaksi kouluikäistä, kaksi teini-ikäistä jne. Jos lapsia olisi useita, voisin kuvitella että elämä olisi enemmän sumua, kuin vaiheita. Jos on vaikka neljä lasta neljässä vuodessa, onko yhdenkään lapsen vauva-ajasta ehtinyt nauttia? Tai jos on vaikka 15, 10, 5 ja 0 vuotiaat, ehtiikö jokaisen lapsen kehitysvaiheeseen ja elämäntilanteeseen paneutumaan sen vaatimalla intensiteetillä?

 

[Hehhehhee]

Jos on "huono " vanhempi kahdelle, tilanne korjaantuu kolmannella.

 

[Minni:)]

[QUOTE="a p";27091099]Varmasti lähipiirini kommentit vaikuttavat. Minulle on sanottu mm. "Et taida olla kovin lapsirakas" "Et taida olla kovin äidillinen" "taidat olla hieman itsekäs" (kun olen maininnut että meidän lapsiluku jäänee kahteen). Moni tuttava joka tietää lapsirakkauteni, taas kannustaa hankkimaan lisää lapsia, koska olen niin äidillinen ja hoivaava. Mutta miksen voisi olla sitä myös näille kahdelle?[/QUOTE]

Ainoa asia millä on merkitystä on se mitä sä itse haluat ja uskot jaksavasi. Mulla taas lähipiirissä 1-2 lasta on enempikin sääntö kuin poikkeus. Musta lapsirakkaus ja lapsien lukumäärä ei ole mitenkään verrannollisia. Mä olen lapsirakas ja eläinrakas, mutta mulla on vaan yksi lapsi ja vaan yksi koira. Niistä jaksan kuitenkin ihan yksinäni huolehtia.