Onko sun vanhemmat ylpeitä lapsenlapsistaan?

[ei mitään yhteistä]

Mun serkkuni äiti eli tätini hehkuttaa useinkin fb:ssa miten on saanu viettää aikaa lapsenlastensa kanssa tai on saanu vanhemman lapsista (nyt reilu 2v) yökylään. Muutenkin paljon puhuu noista lapsista, miten ihanaa on olla mummina ja nauttii heidän kans touhuamisesta jne.
Jäin vaan miettimään että mun vanhemmille lapsenlapset tuntuu enemmän olevan taakka kuin ylpeyden tai ilon aihe. Nähdään pari kertaa kuukaudessa (vaikka samalla kylällä asutaankin, tarkoituksella oon harventanut näkemisiä kun tuntuvat aina niin iloisilta kun ollaan pois lähdössä...)
Ite pyytävät n. kerran vuodessa isompia lapsia yökylään ja sit ovat olleet kahdesti viimeisen kolmen vuoden sisään vahtimassa lapsia kun ollaan oltu synnärillä eli siinäpä ne lapsenvahtina olemiset, ei voi olla siitäkään kiinni.
Eipä meillä tosin silloinkaan tunteiltu kun itte olin lapsi. Mut on vaan silti niin haikea olo kun miettii että joku nauttii lapsenlapsistaan ja haluaa ihan oikeesti viettää aikaa heidän kanssaan.

 

[Vaimo-Rakas]

Kyllä, rakastavat ja ovat ylpeitä ja haluavat olla heidän kanssaan. Samaten appivanhempani. Tiedämme olevamme onnekkaita.

 

[moekoe]

Mun äitini hehkuttaa loistavaa aikaansa lastenlasten kanssa fbssä harvasen viikko, kertoo mitä on tehnyt ja mitä ostanut yms ja kuinka on ihanaa. Kaikki hänen lapsenlapsensa asuvat kumminkin 500km:n päässä, joten satuilee omiaan. Ellei meillä sit ole jotain salattua sisarusta ja hänellä lapsia. Ja kuulemma tässä mun odotuksessa on ollut tiiviisti mukana myös, vauvalle tehtyjä hankintoja kustantamassa yms. Juu, kerroin että vauva on tulossa ja rakenneultran jälkeen, että kaikki on hyvin. Mutta kunhan kruunu kiiltää.

Totuus on se, että pyytää tuota esikoista meidän siellä kyläillessämme yökylään, että "käykää te vaikka leffassa tai jossain" ja soittaa sitten yleensä ennen kuin ollaan leffateatterilla, että meneekö teillä vielä kauankin, kun tuli muuta tekemistä...

 

["vieras"]

Kyllä, rakastavat ja ovat ylpeitä ja haluavat olla heidän kanssaan. Samaten appivanhempani. Tiedämme olevamme onnekkaita.

Sama täällä, enemmän hyysäävät näitä pikkuisia kuin meitä aikoinaan. Ja hyvä niin

 

["vieras"]

Ylpeitä isovanhempia jos naapureilta tai sukulaisilta kysytään. Totuus on kuitenkin se, että eivät he lapsia hoida, eivät käy, eivät pyydä kylään, jos sovitaan että tulevat hetkeksi kun käyn vaikka lääkärissä niin heti selvitetään meneekö kauan.

 

[astrolabe]

Kyllä. Lapsirakasta väkeä. Eikä se tunne perimän rajoja, iskänikin laskee lapsenlapsikseen myös vaimonsa (jonka kanssa olleet naimisissa 20v) lasten saamat lapset ja aviomieheni lapset edellisestä liitosta. Olen iskäni ainoa biologinen jälkeläinen, odotan kolmatta biologista lastani, mutta vaimonsa puolelta pari viikkoa ennen tätä masuvauvaa odottavat neljättä lastenlasta ja meidän koko pesue vetää sitten kokonaismäärän jo kymmeneen lastenlapseen. Anoppinikin tuntuu hakevan meiltä lapsia erilaisissa kokoonpanoissa yökylään tämän tästä ja lellii heitä, jälleen biologiasta välittämättä. Äitinikin luokse ovat kaikki tervetulleita ja pääluku lasketaan lasten kokonaismäärän mukaan, ei geeniperimän. Äitini aloittaa facebook-päivitykset lasten ollessa tulossa kylään ja raportoi tarkasti myös valokuvin joka hetken.

 

[fortunate]

Kyllä ovat. Kuten myös molemmat isovanhempanikin.

Mun lapsi oli just vasta kaksi viikkoa vanhempieni luona, missä vietti aikaa myös molempien isomummojensa, -pappojensa, -tätien, -setien ja -enojen kanssa.
Samoten jotkut vanhempieni ystävätkin ovat "ylpeitä" ja viettävät aikaa.


Kaikki ei vain ole sellaisia. Joissain suvuissa on etäisemmät välit, tunteita ei juuri näytetä tai muuten olla kiinnostuneita lapsista.

Sitä mä ihmettelen, kun viimeksi eilen täällä joku valitteli, kun anoppi pyytää lapsia liian usein yökylään ja haluaa osallistua LIIKAA?!
Tämä marmattaja ei kuulemma päästä lapsiaan kuin kerran vuodessa mummolaan yöksi.
Jotkut ovat itsekkäitä ja julmia.

 

[rockyroad]

Kyllä, rakastavat ja ovat ylpeitä ja haluavat olla heidän kanssaan. Samaten appivanhempani. Tiedämme olevamme onnekkaita.

Meillä samoin. Ollaan todella onnellisia siitä, että molemmat isovanhemmat rakastavat kaikkia lapsenlapsiaan tasapuolisesti ja haluavat viettää aikaa näiden kanssa.

 

[äiditön]

Mun äitini hehkuttaa loistavaa aikaansa lastenlasten kanssa fbssä harvasen viikko, kertoo mitä on tehnyt ja mitä ostanut yms ja kuinka on ihanaa. Kaikki hänen lapsenlapsensa asuvat kumminkin 500km:n päässä, joten satuilee omiaan. Ellei meillä sit ole jotain salattua sisarusta ja hänellä lapsia. Ja kuulemma tässä mun odotuksessa on ollut tiiviisti mukana myös, vauvalle tehtyjä hankintoja kustantamassa yms. Juu, kerroin että vauva on tulossa ja rakenneultran jälkeen, että kaikki on hyvin. Mutta kunhan kruunu kiiltää.

Totuus on se, että pyytää tuota esikoista meidän siellä kyläillessämme yökylään, että "käykää te vaikka leffassa tai jossain" ja soittaa sitten yleensä ennen kuin ollaan leffateatterilla, että meneekö teillä vielä kauankin, kun tuli muuta tekemistä...

Lohdullista kuulla, ettei aina sen hehkutuksen takana olekaan sitä autuaallista perheonnea. Surullista teille!

Mun äiti todennäköisesti kanssa hehkuttaa kaikille, kuinka hän niin rakastaa ym, mutta kun se ilkeä tytär ei anna hänen nähdä lapsenlapsiaan...Totuus on kuitenkin, että olen parhaani yrittänyt että äitini heitä näkisi, mutta hänellä on pahoja mt-ongelmia ja ei siksi kykene sitoutumaan edes puolen tunnin näkemiseen. Muutenkin käyttäytyy hyvin häiritsevästi.

 

[fortunate]

Mun äitini hehkuttaa loistavaa aikaansa lastenlasten kanssa fbssä harvasen viikko, kertoo mitä on tehnyt ja mitä ostanut yms ja kuinka on ihanaa. Kaikki hänen lapsenlapsensa asuvat kumminkin 500km:n päässä, joten satuilee omiaan. Ellei meillä sit ole jotain salattua sisarusta ja hänellä lapsia. Ja kuulemma tässä mun odotuksessa on ollut tiiviisti mukana myös, vauvalle tehtyjä hankintoja kustantamassa yms. Juu, kerroin että vauva on tulossa ja rakenneultran jälkeen, että kaikki on hyvin. Mutta kunhan kruunu kiiltää.

Totuus on se, että pyytää tuota esikoista meidän siellä kyläillessämme yökylään, että "käykää te vaikka leffassa tai jossain" ja soittaa sitten yleensä ennen kuin ollaan leffateatterilla, että meneekö teillä vielä kauankin, kun tuli muuta tekemistä...

Mun lapsen mummi (ei siis äitini) on myös vähän tuollainen.

Facebookissa esittää niin aktiivista ja muut kaverini ovatkin saaneet sieltä sellaisen kuvan, että tämä mummi on todella paljon tekemisissä jne, vaikka se on lähinnä tuota Facebookissa hehkutusta.
Ei tosin omalla seinällä puhu mitään, mutta mun profiilia pommittaa.

Mua ei enää edes ärsytä, huvittaa lähinnä.
Kutsummekin häntä lapsen kummin kanssa "nykyaikaiseksi Facebook-mummiksi".

 

[:/]

Meillä ei ole isovanhemmat aktiivisimmasta päästä. Asutaan vartin ajomatkan päässä ja nähdään 1-2 kertaa kuussa. Ei käy meillä kylässä juuri koskaan eikä pyydä meitä kylään. Vaikka esikoinen on kyseessä niin yhden vaatteen ovat ostaneet. Kaverin lapsen isovanhemmat kuulemma tyrkyttää vaatetta ja tarvikkeita.

Silloin kun ei ollut vielä lastenlapsia niin mummo selitti kuinka haluaa olla sellainen mummo joka antaa aina vähän taskurahaa yms... näin...

Olkaa onnellisia aktiivisista isovanhemmista!

 

[Madicken04]

Ovat ylpeitä ja kiinnostuneita vaikkei kumpikaan noista mitään fb-hehkuttajia ole, siellä korkeintaan kommentoivat joskus jotain lastenlasten kuvia tai tykkäävät niistä. Lapsistaan kaksi asuu perheineen ulkomailla joten näitä lapsenlapsia näkevät harvemmin mutta ovat silti kiinnistuneita, kyselevät kokoajan missä mennään jne. Aina kun on uusi lapsenlapsi tulossa tätä odotetaan ja jännitetään porukalla.

Samassa kaupungissa asuvia lapsenlapsia näkevät huomattavasti useammin. Yökyläilyjä (ilman vanhempien läsnäoloa) eivät ole harrastaneet, tosin vanhin näistä lapsenlapsista on vasta 2v.

 

["minka"]

Jaa-a. Tuosta meillä onkin ollut viimeaikoina miehen kanssa keskustelua. Kun meidät on unohtanu kaikki sukulaiset ihan täysin, myös lasten mummu. Käyvät kyllä synttäreillä mutta eivät muuten, ollaan käyty heillä kylässä mutta viimeaikoina jotenkin ovat tuntuneet väsyneiltä vaikka ei todellakaan olla käyty kuin 1xkuukaudessa ja itse hoidetaan, äitinikin kyllä hoitaa pyytämättä kun siellä ollaan. Mutta muuten ei soittele eikä kysele kuulumisia, ja tosiaan facebookissa jakelee mun lapsista ottamia kuvia omalla sivulla.

Olisin odottanu vähän enemmän kiinnostusta, äitini on kuitenkin aina lapsista tykännyt. Mutta en tiedä kuunteleeko edes kun yritän siellä ollessa kertoa jotain mitä ovat oppineet tai mitä ollaan tehty, usein ei saada mitään keskustelua aikaseksi.

Ei mitään yhteisiä pyhien viettämisiä vaikka meillä vietettiin yhdessä isommalla porukalla lämpimissä tunnelmissa kaikki juhlapyhät kun olin pieni. Vähän kateellisena kuuntelen kun äitini sisko viettää tyttärensä perheen kanssa yhdessä näitä pyhiä ja aikaa muutenkin, tekevät ruokaa yhdessä ja hoitavat lapsia vaikka tätini ei ole mikään äidillinen ollut aiemmin joten olin kuvitellut tämän menevän ihan toisinpäin, meillä äiti touhuili kanssamme pienenä ja leivottiin ja leikittiin jne. Ja minun mummu osallistui paljon, otti omasta halusta meitä hoitoon.

Että jotenkin olen tosi pettynyt, en kaipaa hoitoapua niinkään (vaikka toisinaan sekin olisi mukavaa useammin kuin 1xvuodessa) mutta yhteistä ajanviettoa ja keskustelua. Nyt kun olen kotona hoitamassa lapsia niin kaipaisin edes toisinaan vaihtelua, että saatais kyläillä edes viikonloppuna ja päästäisiin keskustelemaan kaikenlaisista asioista mutta ei, kukaan ei ota yhteyttä edes kuulumisia kyselläkseen saati kylään pyytämiseksi, eikä ketään näy kylässä vaikka ollaan monet kerrat kutsuttu.

 

["Vieras"]

Joo, siskon lapsista kyllä, ovat ylpeitä....meidän erityislapsi ( jolla ei kylläkään ole mitään erityistaitoja, toisin kun siskon lapsella)ei oikein jaksa kiinnostaa, eikä ylpeyttä herättää....enemmän aina ihmettelyä, eikö se vieläkään.... ( osaa tai tee jotain asiaa )

 

[lucifer]

ovat ja sen huomaa.

 

[Eedla]

Mun vanhemmat on kuolleet.