Toggle sidebar

Onko sun sormuksella tarinaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huisi hippu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

Huisi hippu

Vieras
Oli se sitten vihkisormus, kihlasormus, rippilahja, shoppailulöytö, feikki tai kirppikseltä ostettu.

tässä mun tarina. kun mentiin kaiverruttamaan nimet sormuksiin viikko kihlauksen jälkeen korukauppias vahingossa kolautti sormustani epähuomiossa (puhdistaessaan kultatomua pois) kiillotuskoneeseen ja yksi kolmesta (timanteista) irtosi ja hävisi. korukauppias (mies) ei huomannut tapahtumaa. hänen vaimonsa toi sormukset mulle takahuoneesta. muistan sanoneeni jotenki näin "muuten hieno (kaiverrus) mutta yks timantti puuttuu". oisitte nähny sen naisen ilmeen.

sormukseni lähti korjaukselle, piti kuulemma hioa uusi timantti koska sopivaa ei ollut korusepällä. sain sormuksen takaisin viikossa, en ollu tyytyväinen lopputulokseen, sormus uudelleen korjuulle pariksi viikoksi (uusi timantti oli hiukan syvemmällä kuin toiset, nuo muut irroitettiin ja upotettiin samaan syvyyteen. ) ja olin tyytyväinen lopputulokseen vihdoin. :)

nyt on sun vuoro!


 
mun vihkisormus on mummon kihlasormus 30-luvulta. Kerkes olla onnellisen naisen sormessa lähes 60 vuotta. Nyt pyrkii mun sormessa edes lähellekään tuota aikaa. Mulle äärettömän rakas esine!
 
Mulla uniikki, itse suunniteltu vihkisormus, minkä kultaseppä teki. No eräs jenkkirouva oli käyny vierailulla hänen galleriassaan ja nähnyt sen minun sormuksen melkein valmiina. Oli rouva halunnut oman samanlaisen, mikä lähetettiin jenkkeihin rouvalle. Niin, tai no voiko enää puhua uniikista kun jenkkirouvalla samanlainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noo:
mun vihkisormus on mummon kihlasormus 30-luvulta. Kerkes olla onnellisen naisen sormessa lähes 60 vuotta. Nyt pyrkii mun sormessa edes lähellekään tuota aikaa. Mulle äärettömän rakas esine!
Click to expand...

tää on ihana tarina. toi eka : wtf? :D onhan se tarina kai toikin
 
Etsittiin mulle vihkisormukseksi jotain erityistä, ei mitään tusinakamaa ja kierreltiin monet liikkeet... kaikissa samat tylsät sormukset. Sitten yhdessä liikkeessä oli sellainen uniikkisormus, jossa timantit hiottu riviin suorakaiteiksi - heti iski että tuo on mun näköinen! Mutta sormus oli valtava! Peukaloonkin puolet liikaa! :o (Siis ei ollut mikään miesten sormus tms, mutta mulla vaan niin pikkaiset sormet) Mutta se saatiin pienennettyä pikkuiseen sormeeni ja näin sain uniikkisormukseni! Kaiverrusta tosin ei mahtunut kuin nimikirjaimet joiden välissä sydän sekä päivämäärä.
 
mulla on myöskin isoisän vanha vihkisormus, ei tosin omana kihla- eikä vihkisormuksena, en raaskisi sitä muokata. Se on yleensä ketjussa, oon muuten yrittänyt löytää miestä jonka nimettömään se sopisi (en siis mitenkään ittelleni mieheksi) kun se on kaikkien mun tuntemien miesten nimettömässä tosi iso eikä mun isoisä ollut mitenkään lihava tai mitään. paksut sormet vaan näköjään.
 
Nuorina seurustelijoina silloinen poikaystävä lupas mennä mun kans kihloihin jos oon kolme kuukautta tupakoimatta. Meikkis oli ja vei sitten jätkän sormuskaupan eteen, mutta poika ei muistanu koko asiaa, katto vaan haavi auki. Siitä sitten keskusteltiin ja riideltiin ja mökötettiin... Poika kuitenkin halus munt (!) ja tunnin jahkailun jälkeen mentiin ostaan sormukset. Halvimmat mahdolliset, mutta oikeat kultaiset kihlat. Ei hiventäkään romantiikkaa, mutta nyt ollaan oltu 16 vuotta naimisissa ja keski-ikäistytty onnellisina yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äm:
Nuorina seurustelijoina silloinen poikaystävä lupas mennä mun kans kihloihin jos oon kolme kuukautta tupakoimatta. Meikkis oli ja vei sitten jätkän sormuskaupan eteen, mutta poika ei muistanu koko asiaa, katto vaan haavi auki. Siitä sitten keskusteltiin ja riideltiin ja mökötettiin... Poika kuitenkin halus munt (!) ja tunnin jahkailun jälkeen mentiin ostaan sormukset. Halvimmat mahdolliset, mutta oikeat kultaiset kihlat. Ei hiventäkään romantiikkaa, mutta nyt ollaan oltu 16 vuotta naimisissa ja keski-ikäistytty onnellisina yhdessä.
Click to expand...

Tässä on sitä jotain :)
 
mulla on viis timanttia koska olen "viiden tähden nainen" - näin mun mies teininä mulle selitti takellellen kun kosi. Nyt tuosta jo aikaa 13 vuotta ja yhdessä edelleen .
 
Silloin kun olin pieni (joku 9v) tätini osti mulle joiltain markkinoilta hopeisen sydänsormuksen. Se oli mun kallein aarteeni, pidin sitä aina sormessani.
Jossain vaiheessa sormus sitten hävisi ja vuosien kuluessa unohdin koko sormuksen.
n. vuosi sitten penkoessani äitini kellarikopissa tuli tuo sormus vastaan. Olin hieman kummissani mutta iloinen. Edelleen mulla on tuo sormus käytössä, ja muistuttaa mua siitä, kuinka rakas, tärkeä ja läheinen ihminen tätini on elämässäni aina ollut :heart:

Toivottavasti en hukkaa sormusta enää uudestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja noo:
mun vihkisormus on mummon kihlasormus 30-luvulta. Kerkes olla onnellisen naisen sormessa lähes 60 vuotta. Nyt pyrkii mun sormessa edes lähellekään tuota aikaa. Mulle äärettömän rakas esine!
Click to expand...

tää on ihana tarina. toi eka : wtf? :D onhan se tarina kai toikin
Click to expand...

eka wtf??? Oli se mulle aikas hassua että olin menny kihloihin mutta sormus vaan kokoajan korjautuksella yms. Tyyliin esittelin innoissani sormustani tutuille, sitten mulla ei enää ollutkaan sormusta, tuli sellainen kuva että olisin eronnu tai jotain.
 
Kihlasormukseni teki näkymättömäksi.

En ollut kertonut kaverilleni kihlauksestamme ja sovimme tapaamisen baariin. Kun hän tuli ovesta sisään, hän katsoi suoraan minuun päin - ja näki vain kihlasormuksella varustetun miehen. Hän etsi minua koko muusta baarista ennen kuin tajusi, että minähän siellä istuin.
 
Kihlasormus:

Mies päätti tietoisena juuri minun halustani lapsemme syntymän jälkeen kihlata minut -25 kg ylipainoisen hormooninhuuriisen agressiivisen valaan. Kunnioitan miestä tämän takia; nyt 20 kg kevyempänä ja huomattavasti tasapainoisempana...:)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa