Onko suhteessa ilman intohimoa järkeä?

[Platon]

Mä olen ollut aviomieheni kanssa yhdessä 12 vuotta ja valitsin hänet silloin villin sinnkukauteni jälkeen, koska hän oli ainoa, jota saatoin ajatella seurustelukumppaniksi. Muut olivat sitoutumiskammoisia tms. Olin kyllästynyt sinkkuiluun ja vauvakuume nosti päätään...
Meillä on nyt kaksi lasta ja puitteet auvoiselle perhe-elämälle kunnossa, mutta intohimo puuttuu eikä sitä ole koskaan ollutkaan. Olemme aina olleet riitaisa pari, nykyään riidat ovat kärjistyneet ja niitä on jatkuvasti. Suurin syy tähän on se, ettei mua huvita seksi, koska en tunne intohimoa enkä edes halua omaa miestäni kohtaan. Tämän vuoksi miehellä on pinna kireällä ja hän on todella, todella ilkeä minulle ja tämä saa taas aikaan sen, ettei seksi huvita mua senkään vertaa.
Voiko tällaisessa liitossa elää? Tiedän, millaista voi olla kunnon seksi ja se, kun haluaa toista oikeasti. Olen sentään elänyt sellaistakin elämää useamman miehen kanssa ennen nykyistä.

 

[no jaa]

onhan teillä intohimoa jos kerran riita maittaa. Mene kirjastoon, hae kunnollista pariterapiakirjallisuutta ja mieti. Teillä on molemmilla muitakin tarpeita hädänalaisena nyt kuin ne seksuaaliset. Mieskin voi selvitä seksittä niinkuin tälläkin palstalla usein nähdään, mutta kukaan ei pitkän päälle kestä sitä, että se lähin ihminen on se jatkuvan ilkeyden ja pahanolon lähde.

Jos vain haluaa, voi opetella riitelemään rakentavasti tuhoamatta itsetuntoa. Se on sitten toinen juttu, että mitä kaikkia tarpeita saatetaan haudata pikkusievän käytöksen alle, jos ei päästä riitojen syihin koska juututaan puhumaan niiden aiheista.

 

["a p"]

Mutta ellei sitä intohimoa ole ollut koskaan? Siellä, missä sitä pitäis olla...

 

[Kepsis]

[QUOTE="a p";22937341]Mutta ellei sitä intohimoa ole ollut koskaan? Siellä, missä sitä pitäis olla...[/QUOTE]

eli jos ei alun alkaen kipinät lentele jonkun kanssa niin sitä ei ikinä voi olla? itse en kyllä tuohon usko. tosin itseppä tiedät mikä on parhaaksesi, jokainen joutuu sitä omaa sisäistä ääntään kuuntelemaan ja päättelemään järjen ja halujen väliltä jotain.

 

["mä"]

Mä elän parisuhteessa joka alkoi aika samoin perustein. Kaveri pohjalta aloitettiin ja joskus mietinkin että mitähän tästäkin tulee. Mutta vuosien saatossa ja rakkauden syvetessä intohimokin omaa kumppana kohtaan on löytynyt. Se vain otti oman aikansa. Mulla ainakin intohimo ja kumppanin arvostus kulkivat käsikädessä. Omakohtaisen kokmuksen peruseella sanon siis, että intohimo voi tulla suhteeseen paljon myöhemminkin, vaikkei sitä alussa olisi ollut juurikaan.

 

[Khimaira]

[QUOTE="a p";22937341]Mutta ellei sitä intohimoa ole ollut koskaan? Siellä, missä sitä pitäis olla...[/QUOTE]

Jos sä ajattelet ettei intohimoa ole, niin eihän sitä silloin olekaan.
Jos teillä on suhteessa rakkautta ja halua olla yhdessä, niin miksei seksikin lähtisi luistamaan?

Toisaalta, mä en voisi kuvitella edes meneväni kimppaan sellaisen kanssa johon en tunne intohimoa : /

 

["vieras"]

Itsellä aika sama tilanne, ja samoissa pohdinnoissa. Mun myös on vaikea kuvitella, että tästä millään parisuhdeterapialla sun muulla loihdittaisiin suhteeseen fyysistä halua. Kova sisäinen vääntö parhaillaan, että voiko tällaisessa suhteessa elää. Onko se kellekään mielekästä.

 

["vieras"]

Maailmassa on niin monenlaisia suhteita, jotka tyydyttävät niin monenlaisia ihmisiä. En usko, että sellaista kipinöivää intohimoa on pitkään yhdessä asuneilla pareilla kuin aivan poikkeustapauksissa. Syvää rakkautta ja yhteenkuuluvuutta enemmänkin.
"I came to this world with nothing
And I leave with nothing but love
Everything else is just borrowed"

 

[Khimaira]

[QUOTE="vieras";22937590]En usko, että sellaista kipinöivää intohimoa on pitkään yhdessä asuneilla pareilla kuin aivan poikkeustapauksissa. Syvää rakkautta ja yhteenkuuluvuutta enemmänkin.
[/QUOTE]

Pitkässä suhteessa voi olla aivan yhtälailla intohimoa kuin missä muussakin suhteessa. Se ei välttämättä vaan ole jokapäiväistä :saint: