Onko sinut kasvatettu ns. asenteellisesti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mut ja veljeni on kasvatettu samallalailla,samat säännöt yms. Tärkein periaate ollu mun mielestä se,että muitakin täytyy ajatella,eikä vain tuijottaa sitä omaa napaa.

Tuota periaatetta käytän myös omien lapsieni kohdalla.
 
Ei ole, meillä on lapset olleet tasa-arvoisia, vaikka ei tietenkään kaikki saa aina sitä juuri samaa kuin joku toinen (persoonatkin erilaisia), mutta jokaista on arvostettu ja rakastettu yhtälailla, sekä näytetty se.

Ap:n perheessähän oli kertomansa mukaan törkeää eriarvoistamista toisen kustannuksella, siinä ei voi vedota kasvatustavan muuttamiseen tai mihinkään tuollaiseen mukahyvään-juttuun.

Mä en varmaan olisi tekemisissä vanhempieni kanssa, jos olisivat tuollaisia.
Miksi olisin, kun heillä olisi mieluisempikin lapsi ja itse olisin joku alempiarvoinen turhake siinä?
 
Osittain kyllä. Juurinkin tuo olet tyttö sinun on oltava kiltti ja siisti ja osattava laittaa pyykit nätisti ym. Toisaalta isä kasvatti ettet ole sen huonompi kuin pojat (pystyt käyttämään niin vasaraa kun vaihtamaan sulakkeetkin itse) ja kannattaa tavoitella unelmia, koska pärjäät ihan varmasti mitä sitten päätätkin elämässäsi tehdä.
 
Kyllä vain, juurikin noihin sukupuolirooleihin liittyen niemnomaan.

Olen ainoa lapsi, mutta serkkujen kanssa oltiin lapsena todella paljon yhdessä ja he olivatkin kuin sisaruksia. Esim. jos oli juhlat, meidät tytöt pakotettiin keittiöön kattamaan pöytää, tarjoilemaan juomia vanhemmalle väelle, tiskaamaan, leipomaan. Miehet sitten istahtivat tyytyväisenä valmiiseen pöytään pienten poikien kanssa.

Tytöt laitettiin viulutunneille, pojat jääkiekkokaukaloon jne. POjat saivat joululahjaksi kivoja juttuja, joita toivoivatkin ja tytöt taloustavaroita. Joskus sitten siitä harmistuin, niin sain vihasen ryöpytyksen siitä, että mun pitää ymmärtää, että se on naisen osa!

Pojat taas saivat leikkiä pihalla, Heitä ei IKINÄ laitettu keittiövuoroon. Eivätpä he nykyään osaa juuri ruokaa laittakaan, tai muutakaan kotiin liittyvää tehdä. Varmasti oppisivat, mutta kun ovat jo ehtineet oppia asenteen, että sellainen on naisten hommaa. Että onnea vaan tädilleni ja serkkujen vaimoille/kumppaneille.

Ja paljlon muita asenteellisia juttuja, edellämainitut vain jäävuoren huippu.

Itse en koskaan noita arvoja omaksunut ja vahvasti joskus kapinoinkin. Oma mieheni on myös kaukana siitä jäyhästä miehenmallista, joka meille annettiin. Ja omat lapseni eivät tosiaan tule saamaan samanmoista kasvastusta.
 
Ei onneksi noin räikeästi.
Kyllähän veljelle eniten ostettiin, mopokortteja, mopoja, legoja. Mutta toisaalta ymmärrän, koska veljellä ei ollut kavereita hirveästi, jotenkin kai kompensoitiin kaverittomuutta ja veljen ujoutta.

Luisti myös tiskivuoroista , mutta periaatteessa meillä oli vapaus saada ajatella mitä halusimme, tehdä mitä halusimme (kunhan emme aiheuta muille omilla tekemisillä pahaa), meihin ei iskostettu mitään uskomuksia, ei kielletty leikkimästä kenenkään kanssa, eikä kotona puhuttu pahaa kenestäkään tai mistään. Joten kaikki ihmiset oli helppo hyväksyä sellaisina kin ovat, paitsi tietysti jos joku tahallisesti teki toisellle haittaa tai loukkasi. Se on kiellettyä. Meidän postilaatikon rikkomisesta äiti raivosi ja syytti naapurin poikaa.
 
[QUOTE="...";27262759]Mut ja veljeni on kasvatettu samallalailla,samat säännöt yms. Tärkein periaate ollu mun mielestä se,että muitakin täytyy ajatella,eikä vain tuijottaa sitä omaa napaa.

Tuota periaatetta käytän myös omien lapsieni kohdalla.[/QUOTE]

Ja lisäänpä sen verran,että mua ei ikinä lapsena "pakotettu" leikkimään esim. nukeilla vaan siksi,että olen tyttö..Ennemmin mua kiinnosti pikkuautot ja niillä myös leikin. Omassa tytössä huomannut myös,että häntä ei pahemmin kiinnosta nuket.Hänellä sellainen on,mutta ei sillä kyllä ole leikkiny. Enempi leikkii veljensä kans autoilla,rakentelee majoja,ajelee mönkiällä..
 

Yhteistyössä