Onko sinun mielestäsi ADHD ylidiagnosoitu ja turha "vaiva"?

[Opettaja]

kiitos vastauksesta. itse tiedän lapsia jotka ovat saaneet adhd dg 10-11 vuotiaana vaikka oireet ovatkin olleet koko ajan,mutta kun ei osata ohajata eteenpäin, vaan keskitytään syyttämään vanhempia(viittaan nyt päiväkoti kokemuksiini) jokainen ammattilainensykologi,psykiatri,neurologi,perinnöllisyylääkäri, ei ole syyttänyt.

mutta sitä dg ei saa helposti,ei etenkään jos ei osaa itse epäilläasiaa,minäkin lähdin hakemaan tutkimuksia lapsen ollessa 4(vaikka en vielä itsekkään ymmärtänyt silloin mistä oli kyse),silti siihen dg ja avun saamiseen meni 2v 9kk..

Kaikkihan ei erota sitä normivilkkautta adhd:sta.. mutta kun adhd:ssa on niin monta muutakin ongelmaa kuin pelkkä vilkkaus, toki siis pienemmistä lapsista ei voi aina sanoa varmuudella,ei kaikki ole yhtä selkeitä tapauksia kuin omani.

mutta kun ajattelee kehityksessä mitä tahansa osa-aluetta huomaa että 4v nuorempi sisarus menee edelle kaikessa mikä vaatii omantoiminnan ohjausta. siinä vaiheessa kun pieni sisarus menee isolle koululaiselle sanomaan sun hanskat on tossa pistä ne käteen ja mene ovesta ulos. siinä vaiheessa viimestään tajuaa että hetkonen jokin mättää. niin 4,5 vuotias kykenee toimimaan paljon järkevämmin, loogisemmin,nopeammin ja ilman aikuisen ohjausta,kun taas tuo 9v tarvitsee aikusen tuen joka asiaan, hommat ei vaan etene mihinkään muuten

Juurikin näin! Kirjoitat kyllä asiaa! Enemmän pitäisi lisätä juurikin tuota tietoisuutta siitä, että kyse ei ole pelkästä vilkkaudesta. Joillain adhd lapsilla ei ole edes vilkkautta oireena! Tätä tietämystä pitäisi lisätä ja tietämystä siitä, milloin hakea apua, jotta apua saataisiin ajoissa.

Ammattilaisilla viittasin aiemmin todellakin juuri noihin mainitsemiisi psykologeihin, psykiatreihin jne. Opettajat eivät todellakaan ole päteviä tekemäön diagnooseja ja ikävä kyllä opettajana olen juurikin törmännyt ammattitaidottomiin opettajiin, jotka joko a) tekevät omia diagnooseja (esim. "mun luokassa on kyllä varmaan ainakin 5 adhd:ta kun on niin levotonta") b) ne jotka eivät ohjaa vanhempia eteenpäin vaan vähättelevät ym. kuten teilläkin on käynyt
Ikävä kyllä osa opettajista ei myöskään ymmärrä/tiedä sitä, että usein tilanne voi myös olla se, että lapsi (varsinkin pienet lapset, joilla ei se kaikista pahin adhd) saattavat onnistua peittämään oireensa koulussa ja repeävät täysin kotona ja ongelmat on silloinkin aivan yhtä todellisia ja jos niihin ei ajoissa tarjota apua tilanne huononee (esim. perheen jaksaminen) ja enemmin tai myöhemmin lapsi ei myöskään pysty enää peittämään oireitaan koulussa yms.

Sori ehkä hieman sekava kirjoitus, alkaa uni painamaan päälle

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28376992]ADHD on mielikuvitustauti eli samaa sarjaa fibromyalgian kanssa.[/QUOTE]

Ja juuri tästä syystä mm. amfetamiini vaikuttaa adhd-henkilöön täysin päinvastoin kuin kaikkiin muihin. Niillä on vaan niin vilkas mielikuvitus.

 

["jees"]

Ja juuri tästä syystä mm. amfetamiini vaikuttaa adhd-henkilöön täysin päinvastoin kuin kaikkiin muihin. Niillä on vaan niin vilkas mielikuvitus.

No tuskin sitä amfetamiinia kuitenkaan kannattaa alkaa vetämään, oli adhd tai ei.

 

[waninka]

On mielestäni ylidiagnosoitu lapsilla, mutta ei mikään turha vaiva. Uskon kyllä että on iha n oikea sairaus ja hankala sellainen.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="jees";28377334]No tuskin sitä amfetamiinia kuitenkaan kannattaa alkaa vetämään, oli adhd tai ei.[/QUOTE]

Stimulantteja nimenomaan käytetään ADHD:n hoitoon.

 

["vieras"]

[QUOTE="jees";28376586]Näin. Varsinkin tuo yksi joka oli itse diagnosoinut koko perheensä ja puoli sukuakin adhd:iksi naurattaa. Tiedän että adhd on oikea sairaus, ja tunnen jopa yhden sitä sairastavankin, mutta nykypäivänä moni haluaa selittää omaa epäonnistumistaan joko itsensä tai lastensa suhteen kotikutoisella adhd-diagnoosilla. Siihen on helppo vedota vähän joka asiassa lusmumman ihmisen, ja hauskinta näissä tällaisissa tapauksissa yleensä on se että nuo itse itsensä diagnosoimat ihmiset ei juurikaan ikinä oo millään tavalla hyperaktiivisia, mutta kaikki tyrimiset ja huono käytös kyllä laitetaan adhd:n piikkiin.[/QUOTE]

ADHD on vahvasti perinnöllinen että sikäli niitä sairastuneita kyllä useasti löytyy suvusta..
Mistäpä sinä tiedät onko ihmisellä OIKEASTI adhd vai selitteleekö vain epäonnistumisiaan sillä?
Jos et tiedä, kannattaako automaattisesti tyrmätä ja ajatella ihmisen vain kuvittelevansa olevan adhd?
Kaikkea ei voi laittaa adhd.n piikkiin mutta tiesitkö että adhd ei aina tarkoita hyperaktiivisuutta?
On myös inattentiivinen muoto ADHD.sta jota myös ADD.ksi kutsutaan jossa tarkkaavuusongelmat,passiivisuus ja ajatuksiinsa vaipuminen ovat se keskeisin ongelma.
Yleensä tähän liittyy myös oppimisvaikeuksia,masennusta tai muita mielenterveysongelmia jne.

 

[MorbidMama]

Joo, turha vaiva todellakin, ilman olisi mukavampaa. Mutta luulen, että pikemminkin alidiagnosoitu.

 

["jees"]

Stimulantteja nimenomaan käytetään ADHD:n hoitoon.

joo mutta nekään ei ole puhdasta amfetamiinia.

 

["jees"]

[QUOTE="vieras";28377393]ADHD on vahvasti perinnöllinen että sikäli niitä sairastuneita kyllä useasti löytyy suvusta..
Mistäpä sinä tiedät onko ihmisellä OIKEASTI adhd vai selitteleekö vain epäonnistumisiaan sillä?
Jos et tiedä, kannattaako automaattisesti tyrmätä ja ajatella ihmisen vain kuvittelevansa olevan adhd?
Kaikkea ei voi laittaa adhd.n piikkiin mutta tiesitkö että adhd ei aina tarkoita hyperaktiivisuutta?
On myös inattentiivinen muoto ADHD.sta jota myös ADD.ksi kutsutaan jossa tarkkaavuusongelmat,passiivisuus ja ajatuksiinsa vaipuminen ovat se keskeisin ongelma.
Yleensä tähän liittyy myös oppimisvaikeuksia,masennusta tai muita mielenterveysongelmia jne.[/QUOTE]

Juu tiedän kyllä add:stakin, exälle omat vanhempansa maksoivat sen diagnoosin aikuisiällä selittämään sitä miksi poika on ihan hunnongolla, kapinoi kaikkea vastaan, ja vielä hakkaa avopuolisoaan minkä kerkeää. Oikeasti tuossa ihmisessä oli puhtaasti kyse ylipaapomisesta äidin puolelta sekä isänpuutteesta lapsuudessa, isä kun oli kaiken aikaa töissä jotta pysyisi rikkaana. Mitään add-oireita tuolla heidän pojallaan ei oikeasti ollut, kunhan oli päihderiippuvainen ääliö, korkeintaan jollain persoonallisuushäiriöllä varustettuna. ADD:sta mulla ei tosiaan ole kuin tuo yksi väärin diagnosoitu kokemus, mutta lukenut olen siitäkin paljon, juurikin tuon exän takia. Ekassa viestissäni myös kerroin että tunnen myös ihan oikeasti adhd:ta sairastavan henkilön, eli en siis sanonutettäkö se ois kokonaan keksitty tauti. Totuus nyt vaan ikävä kyllä on se, että monet vanhemmat piiloutuvat nykyään lapsensa aiheettoman diagnoosin taakse, ja perustelevat kaikki kasvatusvirheensä sillä. Monikaan heistä ei varmaankaan ajattele asiaa lapsensa kannalta sen enempää, kunhan vaan itse saavat omat mokansa pois omatunnon päältä.

 

[vicy]

Ad/hd on ylidiagnosoitu, koska hyvin monet lääkäritkin tarjoavat tuota diagnoosia ihan joka ongelmaan, vaikka oikeasti olisi kyse ihan muusta. Lisäksi tuo on reilusti ylilääkitty vaiva, koska 99% ad/hd potilaista, lähinnä lapsista, hyötyisi ihan muusta tuesta ja avusta kuin siitä että heidät huumataan rauhalliseksi rauhoittavilla ja amfetamiinilla (kyllä, amfetamiinilla hoidetaan ad/hd:ta). Ja ikinä,koskaan, milloinkaan ei saisi ad/hd (eikä muillekaan) potilaalle antaa ainoaksi hoidoksi lääkitystä!!
Mutta ad/hd on ihan oikea "vaiva" ja siitä kärsivillä ihmisillä on oikeasti hankala olla ja he tarvivat tukea ja apua, mutta jokainen villi Jonne-Elmeri ei ole ad/hd lapsi niinkuin monesti pyritään uskomaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="jees";28377588]Juu tiedän kyllä add:stakin, exälle omat vanhempansa maksoivat sen diagnoosin aikuisiällä selittämään sitä miksi poika on ihan hunnongolla, kapinoi kaikkea vastaan, ja vielä hakkaa avopuolisoaan minkä kerkeää. Oikeasti tuossa ihmisessä oli puhtaasti kyse ylipaapomisesta äidin puolelta sekä isänpuutteesta lapsuudessa, isä kun oli kaiken aikaa töissä jotta pysyisi rikkaana. Mitään add-oireita tuolla heidän pojallaan ei oikeasti ollut, kunhan oli päihderiippuvainen ääliö, korkeintaan jollain persoonallisuushäiriöllä varustettuna. ADD:sta mulla ei tosiaan ole kuin tuo yksi väärin diagnosoitu kokemus, mutta lukenut olen siitäkin paljon, juurikin tuon exän takia. Ekassa viestissäni myös kerroin että tunnen myös ihan oikeasti adhd:ta sairastavan henkilön, eli en siis sanonutettäkö se ois kokonaan keksitty tauti. Totuus nyt vaan ikävä kyllä on se, että monet vanhemmat piiloutuvat nykyään lapsensa aiheettoman diagnoosin taakse, ja perustelevat kaikki kasvatusvirheensä sillä. Monikaan heistä ei varmaankaan ajattele asiaa lapsensa kannalta sen enempää, kunhan vaan itse saavat omat mokansa pois omatunnon päältä.[/QUOTE]

Niin no, tuokin on vain sinun näkemyksesi asiasta.
Ei siis mikään absoluuttinen totuus.
Eihän ADD sulje pois sitä että ihmisellä olisi päihdeongelmaa(todella yleistä), persoonallisuushäiriötä ja ongelmat vanhempien kanssa ovat todella yleisiä.
Vanhemmat eivät välttämättä ole osanneet tukea oikealla tavalla add.ta sairastavaa lasta tai kärsivät itsekin kys.häiriöstä(ja ehkä muistakin häiriöistä/sairauksista hoitamattomina) joka vaikeuttaa kasvatusta mikä taas altistaa persoonallisuushäiriöille ja päihteiden liikakäytölle.
Tai sitten voi olla että diagnoosi on väärä, ken tietää.
Mielisairauksienkin kohdalla vääriä diagnooseja tehdään paljon.

Pääasia kai olisi, että niihin oireisiin jotka haittaavat elämää puututtaisiin ja mietittäisiin ratkaisua.
Add.n tai adhd.n taakse ei voi piiloutua kaikessa tai oikeastaan missään ja on todella yleistä että siihen liittyy myös muita häiriöitä ja sairauksia.
Harvalla on pelkkä ja puhdas ADHD/ADD.

 

["vieras"]

Eikä se ADHD/ADD-diagnoosi ole mikään SELITYS huonolle käytökselle, jonka taakse voi piiloutua.
Vaikka kys.häiriötä sairastaisikin, sen kanssa on tultava toimeen ja opeteltava niitä keinoja.

Mielestäni ei edes ole niin tärkeää onko vaiva oikeasti todellinen vai kuviteltu(kunhan ketään ei pakkolääkitä) jos diagnosoitu saa apua näihin ongelmiinsa ja oppii pärjäämään niiden kanssa,johtuivat sitten mistä vaan.
Lapsille ei mielestäni tulisi kuitenkaan adhd/add-diagnooseja antaa,saatika sitten lääkitystä.

 

["Päivikki"]

Huomaa että tänne kirjoittaa paljon ihmisiä joilla ei ole pienintäkään hajua mitä ADHD on.
ADHD ei tutkijoiden veikkauksien mukaan ole edes ylidiagnosoitu, vaan alidiagnosoitu. On epäilty että n. 7% lapsista on ADHD, mutta että ADHD-oireet helpottavat monella murros-/aikuisikään mennessä.
Kyseessä on neurologinen poikkeavuus. Ihminen jonka aivot käyttäytyvät "normaalisti" eivät saa vastetta ADHD-lääkkeelle. Minun lapseni käyttäytyy kuin melkein kuka tahansa lapsi saatuaan lääkettä. Ilman lääkettä on maailman impulsiivisin ihminen ja ajautuu vaaratilanteisiiin jatkuvasti.
Ongelmat ovat paljon monimuotoisempia kuin että olisi pelkästään yliaktiivinen.
Meidän lapsella on lisänä tarkkaavuudenhäiriö, toiminnanohjauksen vaikeus, praksia, jne jne. Kuten monella ADHD-lapsella on, harvalla ongelmana on pelkkä yliaktiivisuus.
Kuulostaa varmaan liirumlaarumilta, mutta hankaloittaa päivittäisistä tehtävistä suoriutumista, lapsi ei pysty toimimaan itsenäisesti.

ADHD-lapsen (ja perheen) elämä ei ole helppoa, jatkuvaa ylä- ja alamäkeä, tasapainottelua, palavereita... Olen huomannut kyllä että monet hekottelevat joidenkin lasten olevan ihan varmasti ADHD-lapsia koska ovat niin vilkkaita, ADHD:sta on tehty tavallaan vitsi (jota se ei ole).

 

["Päivikki"]

Lisään vielä tuosta lääkityksestä, jota moni tuntuu olevan vastaan.

Amerikassa ollaan ADHD:n tutkimuksissa paljon muita edellä. Tutkimusten mukaan ryhmä joka sai vain lääkettä, menestyi paremmin kuin ryhmä joka oli pelkässä terapiassa/kuntoutuksessa. Toki lääkitys yhdistettynä terapiaan on paras yhdistelmä, mutta millään muulla ei saatu yksinään niin suurta vaikutusta kuin lääkkeellä.

Lääkitystä ei kukaan järkevä lääkäri aloita tuosta vain ja aina ensin tehdään lääkekokeilu. Välillä varmistetaan että lääkkeestä saadaan oikeasti hyötyä, sitä ei syödä turhaan.

Menkää seuraamaan ADHD-perheen elämää, voi olla teillekin pienimuotoinen herätys.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="jees";28377569]joo mutta nekään ei ole puhdasta amfetamiinia.[/QUOTE]

Vaikuttaa asiaan miten?

 

["Juudit"]

Lisäksi tuo on reilusti ylilääkitty vaiva, koska 99% ad/hd potilaista, lähinnä lapsista, hyötyisi ihan muusta tuesta ja avusta kuin siitä että heidät huumataan rauhalliseksi rauhoittavilla ja amfetamiinilla (kyllä, amfetamiinilla hoidetaan ad/hd:ta). .

Täsä kohtaa tuli jo sellainen olo että et sitten taida olla paremmin perehtynyt asiaan?

Ihan kaikille muille ulkopuolisille tiedoksi jotka näitä ketjuja lukiessaan kehittävät lisää omia ajatuksiaan ja mielipiteitään adhd:sta yms. niin näitä lapsiahan ei 'huumata' rauhalliseksi lääkkeiden avulla, koska ko.stimulantit vaikuttavat adhd lapsilla päinvastoin ja he pystyvät paremmin hallitsemaan kaaosta oman päänsä sisällä. Lapsi on silti oma itsensä, mutta pystyy paremmin kontrolloimaan itseään ja tekemisiään.

Ja kyllä, muitakin hoitovaihtoehtoja pitäisi olla lääkkeiden rinnalla mutta itse tässä taisteltu 3 vuotta diagnoosista ja nyt vasta päästy aloittamaan lääkekokeilut ja lisääkin vielä testejä tiedossa niin ei niitä noin vain saa. Ollaan iloisia edes tuohon lääkkeeseen ja toivotaan että positiiviset vaikutukset mitä ollaan saatu aikaiseksi sillä pysyvät ja jatkuvat edelleen-

 

[Kauniina Päivänä Tuut]

Ei ole ylidiagnosoitu! Tuskin ihmisiä turhaan tutkitaan ja diagnooseja ladellaan... Meidän pojalla aloitettiin Concerta-lääkitys viime kesänä, jo ennen diagnoosia ja kun huomattiin, että lääkityksestä on apua, vasta sitten saatiin varmuudella diagnoosi. Testit ym. ei varsinaisesti "esittäneet" mitään diagnoosia. Nyt on diagnooseina, adhd, uhmakkuushäiriö ja tunne-elämän häiriöt.
Mutta miten se adhd sitten kehittyy, kun pojallani 5-vuotiaana ei perheneuvolan psykologin käynneillä todettu mitään, ei huolta käytöksestä eikä tunne-elämästä. Mutta pari vuotta myöhemmin tilanne täysin eri!? Psykologit kyllä vaihteli aikalailla. Psykiatri on ollut sama koko ajan.
Poika on normiluokalla koulussa, eikä saa mitään erityisopetusta. On siis tiedollisesti taitava poika, mutta sosiaaliset taidot huonot.

 

[Kauniina Päivänä Tuut]

Eipä tuo concerta-lääke ainakaan ole meidän poikaa huumannut! Temperamenttia löytyy yhä.

 

[Rockwood]

[QUOTE="jees";28376586]Näin. Varsinkin tuo yksi joka oli itse diagnosoinut koko perheensä ja puoli sukuakin adhd:iksi naurattaa. Tiedän että adhd on oikea sairaus, ja tunnen jopa yhden sitä sairastavankin, mutta nykypäivänä moni haluaa selittää omaa epäonnistumistaan joko itsensä tai lastensa suhteen kotikutoisella adhd-diagnoosilla. Siihen on helppo vedota vähän joka asiassa lusmumman ihmisen, ja hauskinta näissä tällaisissa tapauksissa yleensä on se että nuo itse itsensä diagnosoimat ihmiset ei juurikaan ikinä oo millään tavalla hyperaktiivisia, mutta kaikki tyrimiset ja huono käytös kyllä laitetaan adhd:n piikkiin.[/QUOTE]

Peesi tälle, lisäksi adhd;sta on tullut sanonta, jos joku on vähänkin vilkas, kysytään heti "onks sulla adhd"? Ihan siis työpaikoilla saatetaan heittää tälläistä läppää?
Ihmekös jos ihmiset luuleekin sen olen "keksitty sairaus" tai diagnooseja saa liian helpolla jne....
Meidän pojan adhd on kuin oppikirjoista, ja hänen seurassaan ei tarvitse olla kahta tuntia pidempää, kun jo vieraskin huomaa ettei kaikki ole nyt kohdillaan, enkä puhu nyt pelkästä tottelemattomuudesta!! Ärsyttää hemmetisti kun ihmiset luulee adhd:n johtuvan pelkästään huonosta kasvatuksesta.

 

[viisikymppinen isoäiti]

tuo on oikee muoti oikku nykysin. tuntuu, että oot outo ja kummallinen ja lapssikin on outo ja kummallinen, jos hänellä ei tuota diagnoosia ole. osalla diagnosoituista se tietysti on, mutta takuulla monella se diagnoosi on ihan turhaa.

 

[LAPSELLEKKIN VAIKEAA]

Mksi pitää tehdä lapsia jos levittää tuollasta hullutautia kaikkien ihmisten kiusaksi
vastuutonta toimintaa

 

["Juudit"]

osalla diagnosoituista se tietysti on, mutta takuulla monella se diagnoosi on ihan turhaa.

Pakko kysyä onko tämä nyt sitä mutu-tuntumaa vai onko sulla paljonkin sellaisia lapsia tiedossa jotka olisi oikeasti diagnoosin saanut helpolla?

Perustan meinaan itse tämän omiin ja muiden kokemuksiin, koska meillä diagnoosin saamiseen meni 3 vuotta... jotka sisälsi psykologilla käyntejä (3 eri), lääkäritapaamisia, toimintaterapeutilla käyntiä, lukemattomia palavereja ja tapaamisia pk:ssa mm.kelton kanssa, eskarissa sekä koulussa...

 

[Rockwood]

tuo on oikee muoti oikku nykysin. tuntuu, että oot outo ja kummallinen ja lapssikin on outo ja kummallinen, jos hänellä ei tuota diagnoosia ole. osalla diagnosoituista se tietysti on, mutta takuulla monella se diagnoosi on ihan turhaa.

Mä taas luulen, että silloin kun ruvettiin ensimmäisiä adhd diagnooseja antamaan, niin ehkä silloin sai sen diagnoosin jotenkin helpolla?
Nykypäivänä se onkin jo aika vaikeaa, ja monet tutkimukset on käytävä läpi ennenkuin sen saa, lisäksi diaqnoosin saaminen kestää 2kk-3.v!! Riippuen siittä lähteekö sairautta tutkituttamaan kunnalisella vai yksityisellä puolella, ja tekeekö diagnoosin lastenneurologi vai psykiatri?

 

[Moraalinvartija]

tuo on oikee muoti oikku nykysin. tuntuu, että oot outo ja kummallinen ja lapssikin on outo ja kummallinen, jos hänellä ei tuota diagnoosia ole. osalla diagnosoituista se tietysti on, mutta takuulla monella se diagnoosi on ihan turhaa.

Jotenkin vähän vaikeaa uskoa, että turhia diagnooseja kauheasti olisi. Kriteerit ovat todella tiukat ja tutkimuksiin pääsykin yleensä vuosikausien taistelun takana.
Tottakai on mahdollista, että lääkäri tekee väärän diagnoosin, oli vaiva mikä hyvänsä. Kuitenkin tällaiseen diagnoosiin "pääsemiseksi" täytyy olla jo todella merkittäviä vaikeuksia selviytyä ihan arkipäiväisistä asioista, jolloin ylimääräinen tuki joka tapauksessa on enemmän kuin tarpeen.

 

[samaa mieltä]

etttä diagnoosi on turha. Olen satavarma,että tuttavani pojalla ei adhd:a ole. vanhemmat ei vaan kestä ku lapsi kiusaa pikkusiskoaan, mustasukkaisuuttaan. Tämän tytön syntymän jälkeen poiks jäi ihan jalkoihin ja osoittaa tietysti mieltää,. Poika on muuten rauhallinen ja taitava. Koskaa ei kulemma ole tullut päivähoidista,että olisi jotain huomautettavaa käytöksessä tai oppimisessa.
Äiti on mahdoton suupaltti ja uskon,että on saanut lääkärin puhumisella pyörryksiin ja kirjoittamaan diagnoosin jotta saa äidnin hiljaiseksi. Lääkettä ei antanut mistä äiti sitten tuohtui.
Tämä kaikki alkoi kun tyttö syntyi, poika oli tuolloin 4-vuotias. Siihen asti kiltti ja rauhallinen poika oli ollut
Paljon kertoo äidistä ja hänen halustaaan saada diagnooseja lapsilleen kun kävi tämän tytön kansssa 3kk ikäisenä lääkärissä kun uskoi lapsella olevn kehitysvamma kun ei vielä käääntynyt ja muiden lapset jo käänty