Onko sinun mielestäsi ADHD ylidiagnosoitu ja turha "vaiva"?

["vieras"]

Jos on, niin onko sinulla itselläsi henkilökohtaista kokemusta ADHD:sta?

Ehkä tämä oli vähän asenteellinen avaus, mutta mua kyllä niin ottaa päähän tällaiset mielipiteet.

Koska, mulla on diagnosoitu ADHD vasta aikuisena. Kaikki koulujuttuni, kaikki opiskeluni, kaikki mitä olen yrittänyt töissänikin, kaikki on ne on aina epäonnistuneet.
Olin vaan alistunut siihen, että musta ei yhtään mihinkään. Mä en onnistu missään, olen huono ja paska ja tyhmä ihminen.

Ainoa missä olen onnistunut, sain todella ihanan miehen ja kolme lasta.
Niistäkin nyt yhdellä, on diagnosoitu ADHD kuten mullakin. Onneksi sentään ajoissa, ettei vasta yli kolmekymppisenä.

Enkä tosiaan polttanut yhtäkään tupakkaa raskausaikoina, en käyttänyt tippaakaan alkoholia, en ole juonut edes kahvia.

Tuollaisetkin oletukset ärsyttävät. Tämä voi tosiaan olla ihan perinnöllistä.

 

["vieras"]

Ei todellakaan ole ylidiagnosoitu eikä turha! Pojallani on adhd ja kesti ihan hemmetin kauan että se dg saatiin! Minulla on ihan selviä piirteitä adhd:sta ja isäni on oikea malliesimerkki siitä!

Mutta psyk puolella edelleen syyllistetään vanhemmat kaikista asioista, esim. aistiyliherkkyyksistä kärsivä lapsi jos ei viihdy sylissä, se johtuu siitä, ettei muka ole tarpeeksi pienenä pidetty. (tämä siis muiden adhd-lasten vanhempien kertomaa, omaa kokemusta siltä puolen ei ole) Neurologisia vaivoja ei heillä ole olemassakaan.

 

["vieras"]

Minullakin on adhd, samoin puolisolla. Lapsillakin on. Puoliso pystyy jäljittämään adhd:n suvussaan kolmen sukupolven taakse (ei toki diagnooseja tehty, mutta käytöksen perusteella hyvinkin selviä tapauksia). Minulla taas äidilläni on adhd (ei diagnosoitu, mutta selvä muuten) ja lisäksi äitini puolella sukua on monta lasta, joilla on diagnosoitu adhd. On siis ihan selvää, että meillä on perinnöllinen adhd, samoin lapsillamme. Toki ottaa ihmisten tietämättömyys ja ennakkoluulot aivoon, mutta olen oppinut suhtautumaan nentteihin neutraalisti.

 

["kjh"]

70-luvulla kun minä aloitin peruskoulun, niin varmaan puolet luokasta olisi nykymenolla saanut ADHD/ADD-diagnoosin. 90%:sti keksitty sairaus!

 

[Opettaja]

Oikeat ammattilaisten diagnostisoinnit eivät ole ylidiagnosointia tai "turha vaiva" vaan todella hyödyllistä tietoa niin opettajille, perheille kuin henkilöille itselleenkin. Ongelman aiheuttaa enemmänkin ne "mulla/mun lapsella/oppilaalla/tutulla on varmasti adhd" diagnisoinnit, joita nykyään tekee yks sun toinen. Jos huolta oikeasti on niin asiaa voi lähteä selvittämään. Vilkkaus sinänsä tms. ei itsessänsä ole mikään adhd. Adhd diagnoosin voi tehdä vain ammattilainen (joka ei siis ole esim. opettaja tai neuvolantäti)

 

[Opettaja]

Lisään vielä, että ongelmana julkisessa keskustelussa ihmisten tietämättömyys siitä, mikä on oikeasti adhd-DIAGNOSOITUJEN lukumäärä. Kuten jo tähänkiin ketjuun tuli tuo "kjh":n kommentti. Tuskimpa silloin 70-luvulla oli sen enempää adhd ihmisiä kuin nykypäivänä (jota pidetään nykyään niin pahana aikana..huoh..ärsyttävä aihe sinänsä). Jos nytkään "puolet luokasta" ei todellakaan saa adhd diagnoosia, miten ihmeessä nykystandardeilla sen olisi 70-luvulla saanut puolet luokasta Minulla luokallani 23 oppilasta eikä kenelläkään ole diagnosoitua adhd:ta.

 

[Chala]

Diagnosoidaan mun mielestä jatkuvasti pienemmillä ja pienemmillä lapsilla liian helposti. Apua pitäisi saada opiskeluongelmiin ilman ADHD- tai vastaavaa diagnoosia jos oireita jotka aiheuttavat ongelmia. Noista diagnooseista on parhaimmillaan hyötyä, mutta pahimmillaan haittaa loppuelämäksi. Kaksipiippuinen juttu.

 

[Opettaja]

Diagnosoidaan mun mielestä jatkuvasti pienemmillä ja pienemmillä lapsilla liian helposti. Apua pitäisi saada opiskeluongelmiin ilman ADHD- tai vastaavaa diagnoosia jos oireita jotka aiheuttavat ongelmia. Noista diagnooseista on parhaimmillaan hyötyä, mutta pahimmillaan haittaa loppuelämäksi. Kaksipiippuinen juttu.

Ilman muuta opiskeluongelmiin pitää saada apua ilman mitään diagnoosiakin, mutta kyllä se diagnoosi auttaa siinä kun mietitään MINKÄLAISTA apua kaivataan. Adhd lapsen tarvitsema apu on esim. kovin erilaista kuin luki-vaikeuksisen lapsen tarvitsema apu, mutta molempien voi olla kovin vaikea osallistua äidinkielentunnilla. Adhd lapsella jo eri pulpettipaikka voi tuoda helpotusta kun taasen luki-vaikeuksisen tuki on aivan erimoista.

Tietenkin diagnooseissa on aina vaarana se, että niiden taakse piiloudutaan tai käytetään tekosyynä. Vaarana on myös se, että osa vanhemmista ja ammattitaidottomat opettajat alentavat vaatimustasoa liiaksi ("mut sillä on se adhd") sen sijaan, että etsittäisiin keinoja, joiden avulla pärjätä.

 

[Jätkä]

Diagnosoidaan mun mielestä jatkuvasti pienemmillä ja pienemmillä lapsilla liian helposti. Apua pitäisi saada opiskeluongelmiin ilman ADHD- tai vastaavaa diagnoosia jos oireita jotka aiheuttavat ongelmia. Noista diagnooseista on parhaimmillaan hyötyä, mutta pahimmillaan haittaa loppuelämäksi. Kaksipiippuinen juttu.

Näin. Itse liputan koulumaailmassa sitä, että ei väen vängällä diagnosoida vaan hoidetaan sitä oireilua ja suhtaudutaan siihen niin kuin adhd:seen pitääkin suhtautua ilman diagnoosin painolastia. Keinot on olemassa kyllä.

 

["jees"]

[QUOTE="kjh";28376493]70-luvulla kun minä aloitin peruskoulun, niin varmaan puolet luokasta olisi nykymenolla saanut ADHD/ADD-diagnoosin. 90%:sti keksitty sairaus![/QUOTE]

Näin. Varsinkin tuo yksi joka oli itse diagnosoinut koko perheensä ja puoli sukuakin adhd:iksi naurattaa. Tiedän että adhd on oikea sairaus, ja tunnen jopa yhden sitä sairastavankin, mutta nykypäivänä moni haluaa selittää omaa epäonnistumistaan joko itsensä tai lastensa suhteen kotikutoisella adhd-diagnoosilla. Siihen on helppo vedota vähän joka asiassa lusmumman ihmisen, ja hauskinta näissä tällaisissa tapauksissa yleensä on se että nuo itse itsensä diagnosoimat ihmiset ei juurikaan ikinä oo millään tavalla hyperaktiivisia, mutta kaikki tyrimiset ja huono käytös kyllä laitetaan adhd:n piikkiin.

 

["vieras"]

Diagnosoidaan mun mielestä jatkuvasti pienemmillä ja pienemmillä lapsilla liian helposti. Apua pitäisi saada opiskeluongelmiin ilman ADHD- tai vastaavaa diagnoosia jos oireita jotka aiheuttavat ongelmia. Noista diagnooseista on parhaimmillaan hyötyä, mutta pahimmillaan haittaa loppuelämäksi. Kaksipiippuinen juttu.

Meidän kaupungissa fakta on se, että ilman diagnoosia tukitoimia ei tule.

 

[Chala]

Ilman muuta opiskeluongelmiin pitää saada apua ilman mitään diagnoosiakin, mutta kyllä se diagnoosi auttaa siinä kun mietitään MINKÄLAISTA apua kaivataan. Adhd lapsen tarvitsema apu on esim. kovin erilaista kuin luki-vaikeuksisen lapsen tarvitsema apu, mutta molempien voi olla kovin vaikea osallistua äidinkielentunnilla. Adhd lapsella jo eri pulpettipaikka voi tuoda helpotusta kun taasen luki-vaikeuksisen tuki on aivan erimoista.

Tietenkin diagnooseissa on aina vaarana se, että niiden taakse piiloudutaan tai käytetään tekosyynä. Vaarana on myös se, että osa vanhemmista ja ammattitaidottomat opettajat alentavat vaatimustasoa liiaksi ("mut sillä on se adhd") sen sijaan, että etsittäisiin keinoja, joiden avulla pärjätä.

Ja se, että opettajat suhtautuvat lapseen lähtökohtaisesti "häirikkönä" diagnoosin takia. Tähän tullut törmättyä liikaa.

Lähtisin siitä että oppilaille pitäisi muutenkin taata yksilöllisempää huomiota ja opetusmenetelmiä. Koko koulujärjestelmä menee perse edellä puuhun kun koulutetaan lapset pienestä pitäen siihen että tässä maassa pärjää ne, joilla on tarpeeksi hyvät syyt käyttäytyä huonosti ja ne jotka osaavat hyväksikäyttää systeemiä. En arvosta. Eikä se ole yksittäisten opettajien syytä, vaan opetussuunnitelman josta tehdään jatkuvasti mahdottomampi, ja joka itsessään tukee tuota diagnoosien tarpeellisuutta. Vaan aika monilla ne myös kostautuu jatkossa, elämä ei lopu peruskouluun (toivottavasti).

 

["vieras"]

Tietenkin diagnooseissa on aina vaarana se, että niiden taakse piiloudutaan tai käytetään tekosyynä. Vaarana on myös se, että osa vanhemmista ja ammattitaidottomat opettajat alentavat vaatimustasoa liiaksi ("mut sillä on se adhd") sen sijaan, että etsittäisiin keinoja, joiden avulla pärjätä.

Juuri tämä on se mikä ihmisissä aiheuttaa sitä närää. Eli oletetaan, että adhd:ta käytetään tekosyynä huonolle käytökselle, tai sille ettei nyt jakseta keskittyä koulussa ja on selitys sille, miksi ei päässyt pitkälle elämässä. Ja sitten pääsee kuin koira veräjästä, kun muiden on keskityttävä kouluun ja haettava jatkokoulutuspaikkaa ynnä muuta.

Tietysti tämä ennakkoluulo perustuu pitkälti tietämättömyyteen kuten moni muukin ennakkoluulo. Olisi mielenkiintoista tietää, miten suuri prosentti esim Suomen väestöstä on saanut adhd diagnoosin?

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";28376616]Meidän kaupungissa fakta on se, että ilman diagnoosia tukitoimia ei tule.[/QUOTE]

Niinhän se on suurimmassa osassa paikoista, vaan sehän se juuri on iso ongelma. Silloin diagnooseja hankitaan väistämättä väkisin myös niille lapsille joilla ei oikeasti ole diagnosoitavia ongelmia.

 

["vieras"]

Niinhän se on suurimmassa osassa paikoista, vaan sehän se juuri on iso ongelma. Silloin diagnooseja hankitaan väistämättä väkisin myös niille lapsille joilla ei oikeasti ole diagnosoitavia ongelmia.

Toisaalta taas vanhemmat voivat estää sellaistenkin lasten tutkimukset ja tukitoimet, jotka niitä todella tarvitsisivat.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";28376664]Toisaalta taas vanhemmat voivat estää sellaistenkin lasten tutkimukset ja tukitoimet, jotka niitä todella tarvitsisivat.[/QUOTE]

Varmasti näinkinpäin. Molemmat lienee yhtälailla ongelma lasten kannalta.

 

[Queen of Nothing]

Diagnosoidaan mun mielestä jatkuvasti pienemmillä ja pienemmillä lapsilla liian helposti. Apua pitäisi saada opiskeluongelmiin ilman ADHD- tai vastaavaa diagnoosia jos oireita jotka aiheuttavat ongelmia. Noista diagnooseista on parhaimmillaan hyötyä, mutta pahimmillaan haittaa loppuelämäksi. Kaksipiippuinen juttu.

Ongelmatta se ei varmaan käy. Vaikka nykyisin peräänkuulutetaankin lapsen yksilöllisyyden huomiomista ja opetuksen yksilöllistämistä ja lapsen tarpeiden huomiomista, niin todellisuudessa resurssit aina voimista, ajallisista resursseista niihin taloudellisiin ovat melko riittämättömät. Byrokratiakoukeroihin törmätään heti kättelyssä. Saadaksesi apua, tukea tai hoitoa tarvitset diagnoosin.

 

[Morrigan]

Asenteet ovat turha vaiva...

Adhd ei ole keppihevonen, diagnoosi on avain ymmartamiseen ja tukeen. Itsetehdyt "diagnoosit" ja niiden taakse piiloutuminen pitaisi kriminalisoida, silla se hankaloittaa suunnattomasti niiden elamaa, joilla todellakin on adhd.

Ugh. Tata mielta olen. Dgn F90.0. Virallisesti, eika aivan heppoisesti.

 

[Nellien]

Oikeat ammattilaisten diagnostisoinnit eivät ole ylidiagnosointia tai "turha vaiva" vaan todella hyödyllistä tietoa niin opettajille, perheille kuin henkilöille itselleenkin. Ongelman aiheuttaa enemmänkin ne "mulla/mun lapsella/oppilaalla/tutulla on varmasti adhd" diagnisoinnit, joita nykyään tekee yks sun toinen. Jos huolta oikeasti on niin asiaa voi lähteä selvittämään. Vilkkaus sinänsä tms. ei itsessänsä ole mikään adhd. Adhd diagnoosin voi tehdä vain ammattilainen (joka ei siis ole esim. opettaja tai neuvolantäti)

ai voiko? No mä olin sitä mieltä(luettuani paljon aiheesta) että mun lapsella on adhd,kun lapsi oli 5v perheneuvolassa perheneuvoja(oli sitä mieltä että on juuri siinä rajalla mutta normaali), eka psykologi tutki lapsen minun pyynnöstäni, mutta totesi että ei ole tarpeeksi paha lähetettäväksi eteenpäin(samaan aikaan päiväkoti sanoi että päivä pitää lyhentää 7:stä tunnista 4:n koska hänen täytyy ajatella lapsen jaksamisen lisäksi henkilökunnan jaksamista, tämä rauhottikin lasta päiväkodissa,ku jakso jotenkuten tsemppaa sen 4tuntii hälinässä, eisilti läheskään niinku normi lapsi. johtaja sanoi että on hänen 20v uralla haastavin lapsi).

perinnöllisyyslääkäri 5v 4kk iässä oli sitä mieltä että vaikuttaa adhd:lta. ja yksi tk lääkäri pisti lähetteen lastenneurologille, mentiin siis tyyliin korvia näyttämään lääkärille ja tää kattoi huuli pyöreenä lapsen touhua, pyys hoitajaa että kattoo lapsen perään hetken ja kysyi minulta kahden kesken että ollaanko saatu lähete lastenneurologille ja onko lapsella lääkitys. laitto siltä istumalta lähetteen. paha vaan kun oltais tarvittu uudet psykologintutkimukset ja koska ei käyty enään perheneuvolassa,ei niitä niin vaan saanutkaan.

No tuosta 1v 5kk eteenpäin lapsella oli diagnoosi



Minä nykyään raivostun jos joku tulee päinnaamaa puhumaan jostian kasvatuksesta ts syyttää minua asiasta. lisäksi minua suututta nää jotka on sitä mieltä että keksitty juttu, helvetti kuka haluais keksiä tälläisen? elämä verrattuna normi 9v elämään on 100kertaa vaikeampaa!

siis vaikka joku haluaisi kasvattaa lapsesta tälläisen ei se siinä tulis onnistumaan,ei millään.


mä kadotin nyt sen punaisen langan tästä jutusta,eli sen että minä äitinä olin oikeassa siinä mikä lasta vaivaa,mua syytettiin turhaan, siihen asti että lapsi sai diagnoosin! sen jälkeen on alkanut kattelee muitakin lapsia ja aikuisia sillä silmällä ja kuule aika moni arvaus on mennyt oikeaan, kyllä sen vaan tunnistaa.

samaten jos on kokemsuta muista häiriöistä.

sanoin mm. mun kaverille jonka 4vuotias puhui muutaman sanan, ja oma 2v puhua pälpätti aivan hirveesti juttuu,sanoin kaverille että hänen lapsella on jokin kehityshäiriö. ei,ei oo ei hänen lapsella, samaa siskoni että kyllä se siitä vielä, mä ajattelin että no kun ei kerran halua tutkimuksia ja tukea niin olkoon..
tuosta 1,5eteenpäin neurologiselta oli diagnoosi lapsella ja sai lähetteet puheterapiaan ja toimintaterapiaan yms. oman avustajan.

Miehen siskostakin veikkasin että sillä on adhd,senverran tutulta näytti oireet.. saikin sitten diagnoosin aikuisena!

näitä riittää. eli joo vain se neurologi ta psykiatri voi antaa diagnoosin ja lääkityksen.mutta mä uskon että suurinosa vanhemmista on oikeassa kun ajattelee että lapsella voisi olla ko.häiriö. kyllä se näkyy ja tuntuu ja kuuluu arjessa!

 

["vieras"]

ADHD on mielikuvitustauti eli samaa sarjaa fibromyalgian kanssa.

 

[Nellien]

[QUOTE="vieras";28376631]Juuri tämä on se mikä ihmisissä aiheuttaa sitä närää. Eli oletetaan, että adhd:ta käytetään tekosyynä huonolle käytökselle, tai sille ettei nyt jakseta keskittyä koulussa ja on selitys sille, miksi ei päässyt pitkälle elämässä. Ja sitten pääsee kuin koira veräjästä, kun muiden on keskityttävä kouluun ja haettava jatkokoulutuspaikkaa ynnä muuta.

Tietysti tämä ennakkoluulo perustuu pitkälti tietämättömyyteen kuten moni muukin ennakkoluulo. Olisi mielenkiintoista tietää, miten suuri prosentti esim Suomen väestöstä on saanut adhd diagnoosin?[/QUOTE]

kyllähän siitä tieto löytyy, jos nämä adhd lapset(diagnoosin saaneet ja saamattomat) jaettais niin että heitä on yksi per luokka..niin heitä riittää joka luokalle ainakin se yksi!!

 

[Opettaja]

ai voiko? No mä olin sitä mieltä(luettuani paljon aiheesta) että mun lapsella on adhd,kun lapsi oli 5v perheneuvolassa perheneuvoja(oli sitä mieltä että on juuri siinä rajalla mutta normaali), eka psykologi tutki lapsen minun pyynnöstäni, mutta totesi että ei ole tarpeeksi paha lähetettäväksi eteenpäin(samaan aikaan päiväkoti sanoi että päivä pitää lyhentää 7:stä tunnista 4:n koska hänen täytyy ajatella lapsen jaksamisen lisäksi henkilökunnan jaksamista, tämä rauhottikin lasta päiväkodissa,ku jakso jotenkuten tsemppaa sen 4tuntii hälinässä, eisilti läheskään niinku normi lapsi. johtaja sanoi että on hänen 20v uralla haastavin lapsi).

perinnöllisyyslääkäri 5v 4kk iässä oli sitä mieltä että vaikuttaa adhd:lta. ja yksi tk lääkäri pisti lähetteen lastenneurologille, mentiin siis tyyliin korvia näyttämään lääkärille ja tää kattoi huuli pyöreenä lapsen touhua, pyys hoitajaa että kattoo lapsen perään hetken ja kysyi minulta kahden kesken että ollaanko saatu lähete lastenneurologille ja onko lapsella lääkitys. laitto siltä istumalta lähetteen. paha vaan kun oltais tarvittu uudet psykologintutkimukset ja koska ei käyty enään perheneuvolassa,ei niitä niin vaan saanutkaan.

No tuosta 1v 5kk eteenpäin lapsella oli diagnoosi



Minä nykyään raivostun jos joku tulee päinnaamaa puhumaan jostian kasvatuksesta ts syyttää minua asiasta. lisäksi minua suututta nää jotka on sitä mieltä että keksitty juttu, helvetti kuka haluais keksiä tälläisen? elämä verrattuna normi 9v elämään on 100kertaa vaikeampaa!

siis vaikka joku haluaisi kasvattaa lapsesta tälläisen ei se siinä tulis onnistumaan,ei millään.


mä kadotin nyt sen punaisen langan tästä jutusta,eli sen että minä äitinä olin oikeassa siinä mikä lasta vaivaa,mua syytettiin turhaan, siihen asti että lapsi sai diagnoosin! sen jälkeen on alkanut kattelee muitakin lapsia ja aikuisia sillä silmällä ja kuule aika moni arvaus on mennyt oikeaan, kyllä sen vaan tunnistaa.

samaten jos on kokemsuta muista häiriöistä.

sanoin mm. mun kaverille jonka 4vuotias puhui muutaman sanan, ja oma 2v puhua pälpätti aivan hirveesti juttuu,sanoin kaverille että hänen lapsella on jokin kehityshäiriö. ei,ei oo ei hänen lapsella, samaa siskoni että kyllä se siitä vielä, mä ajattelin että no kun ei kerran halua tutkimuksia ja tukea niin olkoon..
tuosta 1,5eteenpäin neurologiselta oli diagnoosi lapsella ja sai lähetteet puheterapiaan ja toimintaterapiaan yms. oman avustajan.

Miehen siskostakin veikkasin että sillä on adhd,senverran tutulta näytti oireet.. saikin sitten diagnoosin aikuisena!

näitä riittää. eli joo vain se neurologi ta psykiatri voi antaa diagnoosin ja lääkityksen.mutta mä uskon että suurinosa vanhemmista on oikeassa kun ajattelee että lapsella voisi olla ko.häiriö. kyllä se näkyy ja tuntuu ja kuuluu arjessa!

Kyllä vain ammattilainen voi diagnoosin tehdä, kuten teidänkin tapauksessa onneksi lopulta kävi. Se, että vanhemmat tai sukulaiset osuvat oikeaan ja osa ammattilaisista ei ota juttua tosissaan, ei vielä tarkoita sitä, että kuka tahansa on kykenevä tekemään diagnoosia. Totta on se, että adhd lasten vanhemmat kyllä tietävät lapsellaan adhd:n olevan ennen kuin diagnoosi tulee! Se ei kuitenkaan poista sitä, että se diagnoosi pitää olla ammattilaisen tekemä, sillä ongelman muodostaa se aivan liian suuri joukko hysteerisiä vanhempia, jotka median kirjoittelun myötä ovat vakuuttuneita siitä, että lapsella on adhd. Ikävä kyllä se porukka pilaa myös niiden mainetta, joilla oikeasti on todellinen huoli ja asioista on otettu jo selvää. Ikävä homma! Mutta voi kuulkaa niitä vanhempia joille normaali lapsen vilkkaus on ongelma on paljon (ja ikävä kyllä myös opettajia).

 

[Nellien]

[QUOTE="vieras";28376992]ADHD on mielikuvitustauti eli samaa sarjaa fibromyalgian kanssa.[/QUOTE]

jaa kuka sen kuvittelee? kenen luulet hyötyvän asiasta? taidat nyt kulta pieni kuvitella ihan itte!

Tutkijat uskovat että suurin osa ADHD tapauksista johtuu useiden eri geenejen kombinaatioista, useat jotka vaikuttavat dopamiinin kuljettimeen.
ADHD:n hoito



Vuonna 2009 julkaistu tutkimus on tuonut uutta tietoa siitä, miten ADHD-henkilön aivot toimivat. Amerikkalainen tutkija Nora D. Volkow on ihmisillä tehdyillä tutkimuksilla voinut ensimmäisen kerran osoittaa, että ADHD-henkilöillä on signaaliaine dopamiinia vähemmän kahdella alueella aivojen keskiosassa. Niillä alueilla aivoissa on aivojen palkitsemiskeskus, joka ohjaa ihmisen toimintamotivaatiota. Dopamiini kuljettaa palkitsemisjärjestelmän solujen välisiä signaaleja. Tutkimuksessa käytettiin PET-kuvausta. 53 ADHD-koehenkilön tuloksia verrattiin 44 tutkittavaan henkilöön, joilla ei ollut ADHD:ta. Dopamiiniaktiivisuuden vähyys selittää impulssikontrollissa ilmenevät keskittymisvaikeudet ja ongelmat. Normaalisti aistivaikutelmat lisäävät ihmisellä dopamiinin määrän huippuunsa hetkellisesti. Myös ADHD-henkilöllä tapahtuu nousu, mutta heti uuden aistivaikutelman tullessa se vähenee nopeasti. Palkitsemisjärjestelmä reagoi siis ADHD-henkilöillä nopeammin. Havainto selittää senkin, miksi adhd-henkilöt ovat muita useammin huumeidenkäyttäjiä. Tulosten ansiosta voidaan kehittää uusia hoitomenetelmiä, sekä lääkkeellisiä että käyttäytymisterapioita.


Mun pojalla on adhd ja kuule sä voit tulla hoitaa vaikkapa aamu ja ilta toimet,muutaman viikon ajan ja tulet huomaamaan että ei se sujukkaan niin helposti kuin kuvittele,ärsyttää tollaset joilla ei oo mitään oikeaa tietoa eikä kokemusta asiasta ja sitte kuvitellaan olevan oikeassa. toki mielipide vapaa maahan tämä on.


ps. myös pikkuveljelläni on adhd,mutta vain yhdellä heistä(meitä on monta), tuon pojan oireet on täsmälleen samat kuin omalla pojallani...

muut meistä sisaruksista ollaan osattu aina käyttäytyä hyvin esimerkiksi koulussa, tuo adhd veli taas, voi huoh.. ja rasittava se on vieläkin vaikka enhän mä sitä sille kerro

 

[Nelllien]

Kyllä vain ammattilainen voi diagnoosin tehdä, kuten teidänkin tapauksessa onneksi lopulta kävi. Se, että vanhemmat tai sukulaiset osuvat oikeaan ja osa ammattilaisista ei ota juttua tosissaan, ei vielä tarkoita sitä, että kuka tahansa on kykenevä tekemään diagnoosia. Totta on se, että adhd lasten vanhemmat kyllä tietävät lapsellaan adhd:n olevan ennen kuin diagnoosi tulee! Se ei kuitenkaan poista sitä, että se diagnoosi pitää olla ammattilaisen tekemä, sillä ongelman muodostaa se aivan liian suuri joukko hysteerisiä vanhempia, jotka median kirjoittelun myötä ovat vakuuttuneita siitä, että lapsella on adhd. Ikävä kyllä se porukka pilaa myös niiden mainetta, joilla oikeasti on todellinen huoli ja asioista on otettu jo selvää. Ikävä homma! Mutta voi kuulkaa niitä vanhempia joille normaali lapsen vilkkaus on ongelma on paljon (ja ikävä kyllä myös opettajia).

kiitos vastauksesta. itse tiedän lapsia jotka ovat saaneet adhd dg 10-11 vuotiaana vaikka oireet ovatkin olleet koko ajan,mutta kun ei osata ohajata eteenpäin, vaan keskitytään syyttämään vanhempia(viittaan nyt päiväkoti kokemuksiini) jokainen ammattilainensykologi,psykiatri,neurologi,perinnöllisyylääkäri, ei ole syyttänyt.

mutta sitä dg ei saa helposti,ei etenkään jos ei osaa itse epäilläasiaa,minäkin lähdin hakemaan tutkimuksia lapsen ollessa 4(vaikka en vielä itsekkään ymmärtänyt silloin mistä oli kyse),silti siihen dg ja avun saamiseen meni 2v 9kk..

Kaikkihan ei erota sitä normivilkkautta adhd:sta.. mutta kun adhd:ssa on niin monta muutakin ongelmaa kuin pelkkä vilkkaus, toki siis pienemmistä lapsista ei voi aina sanoa varmuudella,ei kaikki ole yhtä selkeitä tapauksia kuin omani.

mutta kun ajattelee kehityksessä mitä tahansa osa-aluetta huomaa että 4v nuorempi sisarus menee edelle kaikessa mikä vaatii omantoiminnan ohjausta. siinä vaiheessa kun pieni sisarus menee isolle koululaiselle sanomaan sun hanskat on tossa pistä ne käteen ja mene ovesta ulos. siinä vaiheessa viimestään tajuaa että hetkonen jokin mättää. niin 4,5 vuotias kykenee toimimaan paljon järkevämmin, loogisemmin,nopeammin ja ilman aikuisen ohjausta,kun taas tuo 9v tarvitsee aikusen tuen joka asiaan, hommat ei vaan etene mihinkään muuten

 

[Morrigan]

[QUOTE="vieras";28376992]ADHD on mielikuvitustauti eli samaa sarjaa fibromyalgian kanssa.[/QUOTE]

Minulla taitaa sitten ola todella vilkas mielikuvitus, kuten minua hoitavilla laakareillakin. :saint:

Taitaa tuolla lailla ajatteleva ihminen olla sita mieta etta masennustakaan ei ole olemassa ja neliraajahalvantuneet voisivat juosta 110 m aitoja, jos vain tosissaan viitsisivat.