Onko sinulla avainta vanhemmillesi/lapsuudenkotiisi?

Saatko olla siellä kuin kotonasi?


Mulla on porukoille avain ja se teettettiin mulle.

Saan olla kuin kotona, koska onhan se mun lapsuudenkoti.

 

Ei ole avainta. En koe sitä tarvitsevani. Välissä tosin useita satoja kilometrejä nykyään, joten ei ihan niin vaan poiketa käymään.

 

Ei, eikä koskaan ole ollutkaan. Meillä kun oli aina joku kotona, maatalo kun oli. Nykyään menen vanhemmilleni silloin kun hekin siellä ovat ja ovet on auki, ei maalla tarvi ovia pitää lukossa jos kotona ollaan Ja kotonani saan siis siellä olla.

 

On ollu koko ajan vaikka oon jo puolet elämästäni asunut muualla ja harvoin tulee omaa avainta käytettyä.

 

Lapsuudenkotiini minulla oli avain sen myymiseen asti ja sinne saatoin mennä, kuin omaan kotiini. Äitini asuntoon minulla on avain, ja olen sillä asuntoon mennytkin, mutta en ilmoittamatta.
En tunne olevani siellä varsinaisesti vieraana, mutta sellaista olen kuin kotonani, jollainen olo oli lapsuudenkodissa, ei siellä tule.

 

on ja saan olla kuin kotonani

 

[QUOTE="vieras";27768596]Ei ole avainta. En koe sitä tarvitsevani. Välissä tosin useita satoja kilometrejä nykyään, joten ei ihan niin vaan poiketa käymään.[/QUOTE]

meilläki yli 350km väliä ja muutaman kerran vuodessa käyn mutta saan mennä ilmoittamatta jos sille tuntuu.

 

Ei, kuten ei muillakaan. Kodinavain on samassa paikassa kuin viimeiset 40v. Saan käydä esim viemässä tai hakemassa jotain, vaikkei ketään olisi kotona, mutta ilmoitan aina asiasta porukoille. Saan olla kuin kotona, mutta ei se enää ole mun koti.

 

Lapsuudenkotiin eli isän työ on sama avain joka on mulla ollu siitä lähtien ku oon sen saanu. En muista koska oon sen saanu, mutta yli 20 vuotta sitte. Voin olla siä ku kotonani. Ja tiän missä on vara-avain.

Äitin työ ei oo avainta enkä tarvittekaa koska ku meen äitin asuinpaikkakunnalle niin oon äitin seuras ja hänellä on se avain. Siäki saan olla ku kotonani.

 

Ei siellä ole lukkoa ovessa.
Niin kuin ei ole minunkaan talossani.

Koti on koti käymäläisellekin. Joskus jopa ventovieraalle sellaiselle.

 

On ja olen kuin kotonani

 

Avain on. Siellä saa olla kuin kotonaan ja sinne saa heidän lapsensa perheineen mennä kuin omaan kotiinsa. Näin on äitini ja isäni sanoneet. Antoipa jopa oman avaimen miehellenikin.

 

Ulko-oveen on vain yksi avain, jota säilytetään pihalla tietyssä paikassa. Kotiin saan mennä ja tulla koska haluan.

 

On avain, ei sitä pois oo otettu kun lapsuudenkodistani pois muutin (17 v sitten).

Olen melkein kuin kotonani. Ilmoittamatta en sinne mene, enkä esim. marssi jääkaapille tuosta vaan, kun en kuitenkaan siellä asu.

 

Jep, avaimet on meidän molempien vanhemmilla ja meillä on avaimet heille. Ilmoittamatta ei kuitenkaan kenenkään koteihin mennä.

 

Ihan kuin kotonani saan olla. On siellä edelleen paljon tavaroitanikin, jotka olen jättänyt. Jääkaapille menen ja teen vaikka ruokaa itelleni jos haluan. Avainta ei enään ole, koska tarvivat sitä ite, kun on avaimia niin paljon hävinnyt. Vara-avaimen paikan tiedän ja voin siis mennä sisälle vaikka eivät olisi kotona. Ilmotan kyllä jos sinne olen menossa.

 

Mulla on avain, sama avain mikä mulla on aina ollut. On siellä vara-avainkin eikä senkään paikka ole muuttunut vuosien aikana. Usein käyn siellä kesäisin kastelemassa kukkia, kun porukat ovat mökillä. Tai käyn tyhjentämässä postilaatikkoa, tai muuten vaan hakemassa jotain. Mutta en mä siellä ihan ilmoittamatta käy. Enkä juurikaan kohni jääkaapilla, tyttö kyllä hakee yleensä jonkun jätskin.

 

Ei todellakaan ole, enkä ole siellä kuin kotonani. Ilmoitan etukäteen jos menen käymään ja kylässä olen. Tyttärelläni on aina ollut avain tänne lapsuudenkotiinsa ja aina saa olla kuin kotonaan.

 

Ei oo avainta enää kun se katkes lukkoon viime talvena :ashamed: Kuulemma aikovat teettää uuden.

Ja saan olla ja olenkin porukoideni luona kuin kotonani.

 

On se samainen kotiavain, jonka joskus ekaluokkalaisena sain. Tyrkytin kyllä porukoille sitä omilleni muuttaessa, mutta käskivät pitää. Ihan hyödyllinen on ollut jos oon käynyt hoitamassa posteja/kukkia vanhempien matkoilla ollessa tai jos jotain muuta äkillistä hoidettavaa on tullut (tosin heiltä vara-avainkin löytyy tarvittaessa). Ei tulis mieleenkään mennä käymään ilmoittamatta, mutta onhan se edelleen sama tuttu koti kuin ennenkin (edelleen tiedän esim. keittiössä isääni paremmin mistä mikäkin kippo tai kuppi löytyy).

 

Puolin ja toisin on avaimia vaihdettu.

 

[QUOTE="vieras";27768929]Ei todellakaan ole, enkä ole siellä kuin kotonani. Ilmoitan etukäteen jos menen käymään ja kylässä olen. Tyttärelläni on aina ollut avain tänne lapsuudenkotiinsa ja aina saa olla kuin kotonaan.[/QUOTE]

Jatkan vielä, että äidilläni oli avain asuntooni joskus aikoinaan kun olin avoliitossa. Otin sen avaimen sitten vastusteluistaan huolimatta pois, kun tuli aina ilmoittamatta ja suoraan avaimella. Kerrankin oltiin just harrastamassa seksiä kun se tuli avaimilla ja suoraan makkariin.

Ei olis antanut avainta takaisin, mutta sanoin että jos et sitä anna, mun on vaihdettava lukot.

 

On isän luo. Muutin entiseltä kotipaikkakunnalta 18v pitkälle, ihan vieraalle paikkakunnalle ja isä halus varmistaa, että jos joskus tulee ihan mikä tahansa tilanne ja he ei ookkaan paikalla, niin ei tarvii sitten heitä oottaa ulkona.

Oon nyt 26v ja yhä edelleen isä on sitä mieltä, että avaimen täytyy mulla olla ja sama juttu on biologisilla sisaruksillani.

 

Faijalle mulla taitaa olla jossain avainkin. Mutsille ei ole.
Kummassakin paikassa olen kuin kotonani silloin harvoin, kun käyn.

Mutta en mä koskaan ilmoittamatta mene, harvoin käydään muutenkaan.

Isovanhemmat ramppaa meillä paljon enemmän, se on helpompaa.
Ja niille olisin antanut kaikille omat avaimet, mutta kun ei tähän tönöön edes ole kuin yksi avain, ja se roikkuu oikeastaan aina ulko-ovessa.

 

On. Vaikka viimeiset vuodet kotona asuessani kuljinkin yleensä ikkunasta, kesäisin.

Se on yhä mun koti, mutta olen alkanut viihtyä paremmin täällä omassa kodissani.