*onko sillä mitään lääkitystä?*

[keppälerttu]

huoh, oli taas eilen palaveri koululla tuon Sällin asioista..positiivista oli et kokeista on päässyt läpi, enkun kurssista sai 8, matikka ja historia meni vähän huonommin, 5 tuli, mut läpi kuitenkin..

(on siis kotiopetuksessa )

erityisope on nyt ensimmäinen joka on oikeesti tajunnut sen mitä mä oon jo 2-3v yrittänyt toitottaa, et tuolla pojalla on ihan paniikkikohtauksia, tai pelkotiloja koulussaoloa kohtaan, mut koska se ei itse sitä ääneen myönnä kenellekkään, eikä myönnä sitä itselleen, ei sitä ole otettu vakavasti.

nyt sit kiusaamisen seurauksiin aletaan puuttua, ja kysellään et kai sillä on lääkitys ja olenko nyt uudestaan harkinnut 6 viikon osastojaksoa (nuorisopsyk.osastolle kartoitukseen ) koska selvästi lapsella on jotain paniikkihäiriötä tms

miks kukaan ei auttanut tai puuttunut asiaan mun pyynnöistä huolimatta ennen ku asiat meni tähän pisteeseen?
mä en halua tolle lääkitystä sen takia et se mahdollistais sen koulussa käynnin, kun muuten kuitenkin pystyy normaalia elämää elämään, toki säikkyy muuallakin (esim kaupoissa ) isoja ihmismääriä, mut pystyy silti elämään sen asian kanssa.

mua raivostuttaa tuo asenne, et mun pitäis vaatia sille lääkitystä et mä voin pakottaa sen takaisin kouluun, paikkaan josta nää ongelmat on alkaneet..

eihän se voi niin mennä, eihän?

(toki mä ymmärrän et siitä vois olla apua, mut silti.. :ashamed: )

kaikki vaan sanoo et normaaliin elämään kuuluu se koulussa oleminen, mut jos se koulussa oleminen on aiheuttanut psyykkisiä ongelmia, niin mitä normaalia se sitten on?

 

[pehmix]

No mä haluaisin kysyä, että mikä siinä lääkityksessä pelottaa? Nykyään on paljon ei-koukuttavia lääkkeitä, jotka auttavat tilanteen normaalistumisessa. Silloin paniikki vähenee ja uskaltaa mennä niihin tilanteisiin jossa se on ennen tullut -> ehdollistuu siihen että pystyykin toimimaan tilanteessa -> oppii selviämään ilman lääkettä.

Toinen juttu sitten taas on se, miksi ei ole aikaisemmin puututtu. Se on ehdottoman väärin minun mielestäni.

Kouluun menemistä taas pitäisi pohtia terapeutin kanssa, ensin ottaa selville ovatko ongelmat poisopittavissa vai ihan vaan paikasta riippuvia.

 

[<3]

"halaus" nimin, itse ollut nuorena lähes tulkoon samassa tilanteessa.

 

[tinnttu]

no en mäkään ainakaan siihen samaan kouluun laittais mistä ongelmat on alkanu...

 

[keppälerttu]

No mä haluaisin kysyä, että mikä siinä lääkityksessä pelottaa? Nykyään on paljon ei-koukuttavia lääkkeitä, jotka auttavat tilanteen normaalistumisessa. Silloin paniikki vähenee ja uskaltaa mennä niihin tilanteisiin jossa se on ennen tullut -> ehdollistuu siihen että pystyykin toimimaan tilanteessa -> oppii selviämään ilman lääkettä.

Toinen juttu sitten taas on se, miksi ei ole aikaisemmin puututtu. Se on ehdottoman väärin minun mielestäni.

jotenkin vaan mulla tökkii tuo et lääkkeet pojalle et se voi mennä takaisin kouluun, voinko mä luottaa siihen et kun ja jos se niiden voimalla sinne pääsee (joutuu? ) niin sit kaikki onkin ok?mitä jos taaskin ongelmia tulee, eihän se kiusaaminen ym lopu sillä et kiusattu vetää lääkkeitä..

 

[keppälerttu]

no en mäkään ainakaan siihen samaan kouluun laittais mistä ongelmat on alkanu...

on jo siirtynyt toiseen kouluun, eli niitä samoja oppilaita ei enää siellä ole..

 

[pehmix]

no en mäkään ainakaan siihen samaan kouluun laittais mistä ongelmat on alkanu...

on jo siirtynyt toiseen kouluun, eli niitä samoja oppilaita ei enää siellä ole..

No kiusataanko uudessakin koulussa? Kiusaamisen kierre pitää todellakin saada katkaistua, jos ei muuten niin sitten siinä kotikoulussa. Jos sen sijaan uudessa koulussa ei kiusata, mielestäni olisi hyväkin saada niitä hyviä kokemuksia myös koulusta, ettei jäisi sellainen kuva että kiusaaminen on oma vika.

Mutta. En tarkoita että pitäisi heti mennä takaisin kouluun kokonaan, voisiko esim. käydä osan tunneista koulussa ja osan kotiopetuksessa aluksi?

 

[RouvaRajatapaus]

Eihän lääkkeet tosiaan kiusaukseen auta. Ja kiusaus on ilmeisesti se syy, miksi on paniikkihäiriötä?

Silti, ihan omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että noista lääkkeistä on apua. Mä olin joskus niin pohjalla, etten "uskaltanut" hakea edes postia. :ashamed:

Onko koulun vaihto mahdollista? Sä vastasitkin jo tuohon.

 

[keppälerttu]

no en mäkään ainakaan siihen samaan kouluun laittais mistä ongelmat on alkanu...

on jo siirtynyt toiseen kouluun, eli niitä samoja oppilaita ei enää siellä ole..

No kiusataanko uudessakin koulussa? Kiusaamisen kierre pitää todellakin saada katkaistua, jos ei muuten niin sitten siinä kotikoulussa. Jos sen sijaan uudessa koulussa ei kiusata, mielestäni olisi hyväkin saada niitä hyviä kokemuksia myös koulusta, ettei jäisi sellainen kuva että kiusaaminen on oma vika.

Mutta. En tarkoita että pitäisi heti mennä takaisin kouluun kokonaan, voisiko esim. käydä osan tunneista koulussa ja osan kotiopetuksessa aluksi?

poika käy pienluokassa tekemässä kokeet, nyt on saanut olla yksin (opettajan valvonnassa siis tietysti) ja pikkuhiljaa on tarkoitus saada sitä myös osallistumaan opetukseen,vaikka vain kerran parissa viikossa tms, mut et edes vähän siellä koulussa olis.
syksyllä sit kartoitetaan tilannetta ja jos mahdollista niin sit siirtyis taas sinne kouluun.
syksyllä siis aloitti tuolla koulussa ihan normaalilla luokalla, kolme päivää meni ok, neljäntenä oli joku alkanut nauramaan tuolle, ja siihen loppu koulussa käynti.
arvet on jo niin syvällä, et sen luottamus kouluun on ihan hajalla.
kesällä oli rippileirillä, ja siellä oli saanut kavereita ja viihtyi oikein hyvin, joten kyllä se osaa joihinkin luottaa, eikä siis ihan toivottomassa tilassa ole.

 

[Ymmärrän hyvin..]

Kuulostaa kamalalta.. Ymmärrän ettet halua lääkitä lastasi, mutta joskus lääkitseminen on paras tapa päästä pahimman yli. Kuitenkin pojan on käytävä koulussa, ja vaikka nyt olisi kotiopetuksessa, niin jatkossa joutuu kuitenkin olemaan ihmisten seassa; tulevat opiskelupaikat, työpaikat ym. Et voi loputtomiin eristää lasta, vaikka toki haluaisit suojella häntä, olethan hänen äitinsä! Toiset lapset ja aikuisetkin ovat herkempiä kuin toiset, ja heille tavallisetkin asiat aiheuttavat inhottavia tilanteita..

 

[keppälerttu]

Poika on nyt vuoden verran käynyt nuorisopsyk.polilla juttelemassa, ja sieltä ei oo missään vaiheessa tota lääkitystä ehdotettu, ja tosiaan nyt vasta alkaa koulussa ihmiset tajuamaan tuon ongelmat, ennen sitä pidettiin vaan ääliönä lintsaajana joka vaan uhmaa koululaitosta.

ja nyt sit pitäis lääkkeet sille saada, tai pistää se osastolle.

nyt kun ongelma tiedostetaan, niin eikö nyt vois kokeilla vielä turvallisen opettajan kanssa, niin et lapsi sais luottamuksen takaisin, ilman lääkitystä.

tottakai mä haluan lapselleni parasta, ja lääkityskin siihen sitten kuuluu jos muita keinoja ei enää ole, nyt tähän asti ainoa asia mikä on ollut apuna on ollut pojan yrittäminen siellä koulussa, nyt olis mahdollista sit yrittää taas, mut tälläkertaa ne ongelmat on tunnistettu ja henkilökunta osaa suhtautua eritavalla siihen lapseen.