Onko siis niin harvinaista, että alapää toipuu nopsaan synnytyksestä

[vieras]

että pitää ihan provoksi luulla? Tuota toista ketjua luin, jossa äiti kyselee että onko huono jos menee heti viikon kuluttua synnytyksestä töihin. Siinä ketjussa kiistellään siitä miten pian synnytyksestä toipuu.

Itselläni on kolme lasta. Esikoisesta istuin kyllä ihan samantien kun salista pois pääsin ja sieltäkin siis ihan itse kävelin pois ja menin suoraan suihkuun. Ei mitään ongelmaa. Istumaan mennessä ja ylös noustessa tuntui parina päivänä sellaista pientä kiristämistä alapäässä, mutta ei mitään sattunut tai haitannut istumista.

Kakkosesta ja kolmosesta ei tuntunut alapäässä istuessa yhtään mitenkään erikoiselta heti synnytyksen jälkeen. Ihan oli normi olo kaikinpuolin ja itseasiassa kävin ekan kerran kaupassa pyörällä viikon kuluttua toisen lapsen syntymästä. Matkaa yhteensä edestakaisin melkein 5km.

Joo en kannata, että kukaan menee töihin viikon päästä synnytyksestä enkä usko että tuokaan kyselijä menee lopulta, kun se vauva siihen syntyy. Mutta haluan vain sanoa, että ei se toipuminen kaikilla niin jumalattoman hidasta ja rankkaa ole. Joo varmaan sisäelimet hakee hetken paikkaansa jne jne jne mutta tarkoitan ihan tuollaista normi peruselämistäja olemista niin toisilta se tosiaan luonaa heti eikä se ole mitään synnytyksen jälkeistä ylienergiaa parina ekana päivänä.

ja tämä siis Satakunnassa, ei Porvoossa.

 

[Oisku]

Jaa kyllä mäkin synnytyksen jälkeen istuin ihan tavallisella tuolilla, enkä särkylääkettäkään tarvinnut lainkaan. Tämä siis siitä huolimatta että eppari tehtiin. Mutta ei se alapää ja istuminen oo ainoa toipumisen mittari.

 

[vieras]

Mulla ei hyvissä kavereissani ole yhtäkään, joka olisi nopeasti toipunut. Sairaalassakaan en sellaiseen tapaukseen törmännyt.

 

[miimu]

Voi viude oon kade! Mä en voinu kuvitella istuvanikaan ekaan kuukauteen saatika et olisin alkanut työttäni tekemään (palvelutalossa auttaa muita). Mut toiset ne on luotu synnyttämään. Joten uskon kyllä et joku voi alkaa tekee töitä vaikka heti. Ei kaikki ole pää pöpperössä vauvaarjesta, etenkin jos fyysisesti ok niin sama kai mitä kukain tekee

 

[Jehnny Tightlips]

Veikkaan, että asian esitystavalla oli osuutensa siihen, miksi siitä kimmastuttiin.

 

[ap]

Jaa kyllä mäkin synnytyksen jälkeen istuin ihan tavallisella tuolilla, enkä särkylääkettäkään tarvinnut lainkaan. Tämä siis siitä huolimatta että eppari tehtiin. Mutta ei se alapää ja istuminen oo ainoa toipumisen mittari.

Kuten mainitsinkin tuossa, että sisäelimet hakee paikkaansa jne mitä kaikkea, mutta osa voi silti toimia ihan täysin normaalisti kuten ennenkin heti synnytyksen jälkeen. Kuten itse tein.

 

[Otsoemo]

En tiedä onko tuosta jotain tilastoja jossakin . Itse en todellakaan toipunut hetkessä, olin tosi kipeä koko sairaalassa olon ajan. Kotonakin paikat meni ihan kipeäksi jos erehdyin liikaa touhuamaan. Särkylääkkeitä kului kauan. Siltikin jälkitarkastuksessa mulle sanottiin, ettei uskoisi että olet synnyttänyt jonkin aikaa sitten.

 

[Jahvetti]

Kyllä minäkin oon kaikkien 4 synnytyksen jälkeen ollu ihan "oma itteni" heti... =)
Ekassa vähän haittasi, kun iso eppari jouduttiin tekemään, mutta sen haitta oli verrattavissa esim murtuneeseen varpaaseen (=ei haittaa eloa, kyllä se mukana kulkee)...muuten oon ollut ihan normi... =)

 

[Kowalski]

ei se alapää ja istuminen oo ainoa toipumisen mittari.

Ei olekaan.

Minäkin istuin esikoisesta melkein heti, kuopuksesta samantien, särkylääkettä otin jälkisupistuksiin. Ekasta tehtiin eppari, tokassa tuli kuuden tikin repeämä.

Väsynyt olin kyllä synnytyksen jälkeen, etenkin ekalla kerralla. Jälkivuotoa oli, maidontulo oli hulvatonta, yms. En olisi ollut työkunnossa viikon kuluttua, kummallakaan kerralla. Kävin kyllä kaupassa, kävelyllä, yms, ja elin ihan tavallista elämää (mielestäni ).

 

[vieras]

Mä olen toipunut nopeiten meidän keskimmäisen synnytyksestä, vaikka menetin puoltoista litraa verta. En ehkä viikossa ollut vielä työkykyinen, mutta kaikista kolmesta olen viikon jälkeen ollut jo "toimintakykyinen". Onhan se työstäkin kiinni, voiko mennä vai ei. Mun parturi-kampaajakaverilla ei ollut paljon vaihtoehtoja, töihin osa-aikaisesti tai asiakkaat katoaa...

 

[fakta]

ALAPÄÄ voi toipua kyllä ja yläpääkin, mutta KOKO KEHO ei IKINÄ KELLÄÄN voi toipua parissa päivässä eikä viikossa, se on ihan yksinkertainen fakta ja se siitä.
Elimistö on joutunut lujille tämän koko prosessin aikana ja se ottaa aikansa, että siitä kokonaan toipuu. Puhutaan jopa vuodesta.

 

[hmm]

se kommentti, jota provoksi sanottiin, meni näin:

"kattelin vaan kun naiset huokaili ja makaili ja haki sääli pisteitä mieheiltään osastolla ja ite kävin laittamassa leipää itelleni ja kanttiinissa ja ulkona kävelyllä kun en jaksanut kuunella sitä ooih ja voih meininkiä.."

selvä provohan toi on. vai eikö sun mielestä yleistykset ja toisten äitien syyttäminen teeskentelijöiksi ole provosoivaa?

ja ketjussahan todettiin useampaan kertaan, että puhuttiin kehon palautumisesta, joka ei VOI tapahtua ikinä parissa tunnissa.

 

[Sprite]

Ekalla kertaa pikkusen oli arkaa istua muutamana ekana päivänä.

Toisella kertaa olisin voinut vaikka ratsastaa salista ulos
Enkä siis tarvinnut mitään lääkkeitä.

Mutta en mä silti olis töihin lähtenyt viikon päästä. Olisin ollut sellanen kävelevä hikimaitoputous ja vollannut joka kerta kun joku sanoi suunnilleen "päivää" :xmas:

 

[niin]

Ei minullakaan fyysisen toipumisen kanssa ollut mitään ongelmia. Esikoisesta oli reilu turvotus alakerrassa mutta parissa päivässä sekin meni ohi. Tokasta meni jo alle päivässä.

Mutta minä olenkin sellainen lääkärin sanojen mukaan hyvä synnyttäjä, fyysisesti helpot ja nopeat synnytykset, olen hedelmällistä tyyppiä (löytyy rintoja ja lanteita) ja maitoa tulee kuin kantakirjalehmältä.

Se henkinen puoli on sitten asia erikseen symbioosista vauvan kanssa nyt puhumattakaan. Ei olisi onnistunut viikon jälkeen minnekään lähtö sen vuoksi.

 

[Häh?]

No onpa outoa, mulla taas tuttavapiirissä tuntuu sujuneen ihan isommitta ongelmitta. Mulla sama kuin nimim. Oiskulla, eppari tehtiin mutta ei se särkenyt ja paraneminen oli tosi nopeaa muutenkin. Eikä tuntunut että olisi sen kummemmin "toipilasaikaa" pitänyt viettää, ei ollut suurta väsymystä eikä muutakaan. Mutta synnytyskin oli nopea ja helppo, että ehkä se auttoi asiassa.

 

[Oisku]

Jaa kyllä mäkin synnytyksen jälkeen istuin ihan tavallisella tuolilla, enkä särkylääkettäkään tarvinnut lainkaan. Tämä siis siitä huolimatta että eppari tehtiin. Mutta ei se alapää ja istuminen oo ainoa toipumisen mittari.

Kuten mainitsinkin tuossa, että sisäelimet hakee paikkaansa jne mitä kaikkea, mutta osa voi silti toimia ihan täysin normaalisti kuten ennenkin heti synnytyksen jälkeen. Kuten itse tein.

Mä taas ajoin takaa hormonaalisia muutoksia, vauvan kanssa elon opettelua jne.

 

[Mullakin]

Mutta en mä silti olis töihin lähtenyt viikon päästä. Olisin ollut sellanen kävelevä hikimaitoputous ja vollannut joka kerta kun joku sanoi suunnilleen "päivää" :xmas:

Justiinsa näin

 

[nopsaan toipunut]

Täällä kans yks joka toipui synnytyksistä nopsaan ja vähän yli ja vähän alle nelikiloset kummiskin synnytin. Ekan jälkeen kävin heti omatoimisesti suihkussa ja kävelin salista vuodeosastolle, tokan jälkeenkin olisin pystynyt kävelemään mutta kätilö vei sängyllä ku epäili et kupsahdan kun vuotoa oli jkn verran. Mutta ei mulla ainakaan ollu mitään vaikeuksia istua heti synnytyksen jälkeen. Ja varmaan viikon päästä olin jo navetalla isäntää auttelemassa.

 

[Heavyfreak]

Mä en saanu edes istua heti synnytyksen jälkeen, vasta about vuorokaus synnytyksestä sain istua. Kaks viikkoo olin tosi kipee ja istuminen hankalaa, neljän viikon jälkeen alko tuntuu että toi värkki joskus paraneeki.. :snotty:

Muuten fyysisesti toivuin kivasti. Vatsa katos suunnilleenkin samantien mutta sen kyllä huomas et kohtu oli viel arka, jos laitto liian tiukat housut jalkaan niin kohtua alkoi pakottaan.

 

[lissu]

Kyllä meikäläiselläkin se alapää suht nopiaan toipui kunhan alun vastoinkäymisistä tervehdyin. Pari viikkoa ni se puoli oli OK.
Mut sen sijaan selän kesti toipua useita kuukausia. Mulla oli loppuraskaudessa kaikkien käyrienkin mukaan valtava vatsa, ja selän notko rasittui aika pahasti. Vielä useampi kuukausi synnytyksen jälkeen saatoin saada aivan yhtäkkiä kauheita kipukohtauksia selkään. Onneksi ne meni aina nopeasti ohi. Yleisesti sanotaan, että lapsivuodeaika on n.12 viikkoa, ja siinä ajassa keho palautuu melko hyvin.
Uskon ihmisten suhtautuvan asiaan kärkkäästi siksi, että kokevat äidin tekevän lastaan kohtaan väärin, mikäli palaa töihin jo viikon kuluttua synnytyksestä.

 

[juuei]

Eskoisen synnytys kesti 28 tuntia, imukupilla vedettiin ulos puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen ja tietty repesin takaraivoon asti. Kuukauteen en istunut. Kotimatkan (30 km) roikuin "kauhukahvasta", olin itsekin yllättynyt käsivoimistani...
Kuopuksen synnytys oli helpompi (14h), mutta sen verran tikattiin taas, että en istunut viikkoon.

Vessassa saatoin käydä vain lorottamalla ämpärikaupalla lämintä vettä ja söin laksatiiveja että vatsa pysyi ruikulilla ettei mun vaan olis tarvinnu ponnistaa pytyllä yhtään.

lisäksi esikoinen nukkui sairaalassa vain päivisin ja huusi yöt, siellä oli 35 astetta lämmintä yötäpäivää eli mä en nukkunut käytännössä yhtään. Viisi vuorokautta valvottuani olin siis varsin sippi.
Onneksi mun miehellä oli sekä isyysloma että kesäloma siihen samaan syssyyn, niin sain toipua rauhassa - ei niin, että se vauva olisi edelleenkään nukkunut muuten kuin tissillä max puoli tuntia kerralla.

Että sen toisen ketjun ap voisi vähän vähemmän suunnitella elämäänsä etukäteen...

Mitä jos se yrittäjä-ap jää auton alle? Meneekö firma nurin? Veikkaan että ei - ap ei siis ole korvaamaton. Äitiys on korvaamatonta.

 

[lissu]

ja jatkoa vielä, eli suihkussa kävin minäkin ihan itsenäisesti kun oltiin vielä synnytyssalin puolella, sanoin käveleväni osastlle mutta kätilö istutti mut pyörätuoliin.
Kukaan ei sanonut mulle etten saisi istua, eikä se taida tyksissä olla muutenkaan tapana. Siellä ei ole edes tarjolla niitä istumarenkaita, mä meinaan pyysin semmoista ja sain vastaukseski että ei oo. Ja kun se ruoka tarjoiltiin huoneeseen, ei oikeen ollut muuta vaihtoehtoa ku istua siinä pedillä, ja se kyllä tuntui helvetin ikävältä. Veikkaan että juuri tuon istumisen takia mulle tulikin semmoinen komplikaatio, että alapää parani väärin ja kotosalla huomasin että mun emättimen suu oli kasvanut muutaman parin sentin matkalta umpeen.
Kun se sitten avattiin, ei toipuminen kestänyt enää kauaa. Mut ne muutamat päivät mihin sisätyi se väärin parantuminen ja paikkojen auki repiminen.. Ei kivoja.

 

[Kovajänis]

En ole käynyt toisessa ketjussa, mutta mullakin oli tokan synnytyksen jälkeen alapää niin hyvänä että kotiintulopäivänä (eli toisena päivänä synnytyksen jälkeen) kyykistelin reippaasti alaspäinkin. Esikoisesta en olis sellaista haaveillutkaan, mutta esikostakin(ja runsaista tikeistä) toivuin kahdessa viikossa.

Mutta yhtä kaikki, eiköhän anneta jokaiselle rauha synnytyksen jälkeen vaan olla vauvan kanssa jos niin tahtoo, ne jotka ei tahdo, onnea heille ja tulevaisuuteen perheellisenä :wave: