Onko siinä jotain väärää, ettei kestä arkea ilman hengähdystaukoja?

tekeekö se ihmisestä jotenkin huonomman, jos tarvitsee oikeasti säännöllisesti aikaa itselleen. Jos sitä tarvitsee niin paljon, että lopulta kaikki menee itkuksi, kun on niin väsynyt, jos ei sitä omaa aikaa saa.
Onko silloin oikeasti jotenkin "viallinen", jos se pelkkä lastenhoito, olkoonkin kuinka ihanaa, ei riitä. Jos tarvitsee välillä irtioton arjesta? Kun ei osaa rentoutua kunnolla kotona, kun on aina ns, hälytysvalmiudessa.

Vai pitääkö sitä olla sellainen nainen ja äiti, joka jaksaa ja jaksaa kotona, ainoana omana aikana illat, kun lapset nukkuvat?

 

Ei ole

 

Ei ole mitään väärää, eikä ole huono äiti tai ihminen.

 

En koe itseäni mitenkään vialliseksi tuossa asiassa

Kaikki eivät kyllä kaipaa hengähdystaukoja. Sitä minä ihmettelen.

 

Lapsetkin nauttivat rennommasta/hyväntuulisesta äidistä, eikus straadalle vaan.

 

Oletko harkinnut töihin menoa?

 

no ei ole.
Minä jo oikein odotan että jälkitarkastus on tehty ja voin aloittaa joogan..uus juttu mulle, jipii

 

Ei ole mitään väärää, itse ainakin kaipaan ns. omaa aikaa ja hengähdystaukoja, eikä tule siitä huono tai paha mieli. Jos osaan vaatia itselleni hengähdystaukoa tai omaa aikaa, niin tiedän että jaksan paremmin lasten kanssa ja melko usein se onnistuukin!

 

[QUOTE="vieras";23188970]Oletko harkinnut töihin menoa?[/QUOTE]

on tässä aina välissä mahdollisuuksien mukaan tehtykin töitä, mutta lapset niin pieniä, että haluan olla kotona niin pitkään kuin on mahdollista.

 

Ei ole mitään väärää siinä että välillä lataa akkujaan.

 

niin no sen tiedän itsekin, että jokaisella on oikeus ottaa sitä omaa aikaa.

Mutta jos sitä tarvitsee niin paljon että parin kuukauden omanajan puutteenjälkeen menee ihan itkuksi, onko sitä silloin jotenkin heikompi ihminen, jonka ei edes lapsia pitäisi hankkia?

 

Ei kai siinä mitään väärää ole. Kai sitä moni välillä lepoa tai omaa aikaa kaipaa, mutta kaikki ei tietty saa.
Sinänsä toki, jos se arki tuntuu aina puurtamiselta, täytyis jotenkin miettiä eri suhtautumista asiaan, koska arkihan varsinaisesti on suurinosa sitä elämää.

 

[QUOTE="a.p";23189029]niin no sen tiedän itsekin, että jokaisella on oikeus ottaa sitä omaa aikaa.

Mutta jos sitä tarvitsee niin paljon että parin kuukauden omanajan puutteenjälkeen menee ihan itkuksi, onko sitä silloin jotenkin heikompi ihminen, jonka ei edes lapsia pitäisi hankkia?[/QUOTE]

ei tietenkään. ne jotka tuota väittävät, eivät itse huomaa, missä kohtaa saavat sen oman aikansa. kotona käy useasti myös niin että vain toinen "päivystää" ja toinen saa olla huoletonna. Ja jos ei erikseen sovita, se "päivystäjä" on usein yksi ja sama ihminen.

 

[QUOTE="a.p";23189029]niin no sen tiedän itsekin, että jokaisella on oikeus ottaa sitä omaa aikaa.

Mutta jos sitä tarvitsee niin paljon että parin kuukauden omanajan puutteenjälkeen menee ihan itkuksi, onko sitä silloin jotenkin heikompi ihminen, jonka ei edes lapsia pitäisi hankkia?[/QUOTE]

Pari kuukautta on pitkä aika.
Minulla hajoaisi pää jo muutamassa viikossa ellei jokin erityissyy juuri silloin jaksaa normaalia pidempään.

 

[QUOTE="essi";23189047]Ei kai siinä mitään väärää ole. Kai sitä moni välillä lepoa tai omaa aikaa kaipaa, mutta kaikki ei tietty saa.
Sinänsä toki, jos se arki tuntuu aina puurtamiselta, täytyis jotenkin miettiä eri suhtautumista asiaan, koska arkihan varsinaisesti on suurinosa sitä elämää.[/QUOTE]

on pointtia. Itsellä myös pienet lapset ja olen kotona. Mulla on viikottainen harrastus, jolloin olen 2h pois kotoa, siinäpä se selkein oma aika on. Mutta pienten lasten kanssa on siitä helppoa, että omaa aikaa saa napattua päivälläkin. Nukutan muksut yhtä aikaa ja silloin jää tunti itselle. Eli musta se ei tartte olla välttämättä mitään kummempaa. Itse en todellakaan tee kotitöitä kun lapset nukkuu, vaan otan lehden, keitän kahvit ja kääriydyn viltin mutkaan. Niinä päivinä, kun ei muualle itsekseen pääse, niin tuokin auttaa

 

tyhmältähän tämä tuntuu kysellä täällä tätä, mutta jostain se pitää selvittää, kun lähipiiri ei lainkaan tunnu ymmärtävän väsymystäni.

Tämän vuoden puolella on tuo omien akkujen lataaminen jäänyt, ja nyt sitten väsymys purkautui tänä viikonloppuna itkeskelynä. toki tässä on ihan fyysistäkin väsymystä, en ole moneen viikkoon saanut kunnolla nukuttua, mutta henkisestikin sitä lepoa kaipaa.
Eron vielä huomaa niin radikaalisti, kun vielä syksyn kävin harrastamassa kaksi kertaa viikossa, mutta nyt jouduin luopumaan harrastuksestani.

 

niin ja sitä piti sanoa, että arki perheen kanssa on oikein mukavaa, ja oikeasti nautin siitä, eli ei ole sitä, että arki tuntuisi pakkopullalta.

 

[QUOTE="a.p";23189029]niin no sen tiedän itsekin, että jokaisella on oikeus ottaa sitä omaa aikaa.

Mutta jos sitä tarvitsee niin paljon että parin kuukauden omanajan puutteenjälkeen menee ihan itkuksi, onko sitä silloin jotenkin heikompi ihminen, jonka ei edes lapsia pitäisi hankkia?[/QUOTE]

No se riippuu vähän siitä mun mielestä, mitä se oma aika on. Jos kahden kuukauden välein tarvitsee parin viikon etelänloman, että jaksaa, niin onhan se jo aika kallista, jos ei muuta...

Mulle oma aika on töissä käymistä aina välillä, ratsastamista, kavereilla kyläilyä yms.
Joskus joku baari-iltakin akkaporukassa...
Ja mä tarvitsen sitä omaa aikaa varmaan keskimäärin tunnin-pari päivässä, enkä silti pode asiasta mitään tunnon tuskia. (Ja tarkoitan siis sellaista aikaa, että voin tehdä mitä huvittaa enkä ole "vastuussa kenestäkään", esim. lasten uniaika ei mene tähän piikkiin.)
Toki sillälailla, että jos mä pari päivää teen töitä, niin voin viihtyä lopun viikkoa muksujen kanssa 24/7. Jos taas koko viikkoon ei ole mitään muuta ohjelmaa, niin kyllä mun on pakko joka päivä päästä ratsastamaan, touhuamaan koirien kanssa ilman lapsia, edes kaupassa käymään ihan yksin tms., muuten tuntuu että pää leviää.

 

juu ei sentään etelän lomia tässä kaivata

pari-kolme tuntia, vaikka pari kertaa kuussakin ilman kenestäkään huolehtimista, olisi riittävä.

 

Jos omaa arkeaan ei meinaa jaksaa ilman erityisjärjestelyitä, olisi syytä miettiä mitä siinä elämässä pitäisi muuttaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat arkensa raskautta ja ottavat välillä illanmittaisia hengähdystaukoja, kun vaihtoehtona olisi muuttaa koko elämä paremmaksi.

 

Et todellakaan ole huono äiti/ihminen siksi että TARVITSET omaa aikaa. Suosittelisin että "teet mitä vaan" että saisit vaikka pari tuntia viikossa omaa aikaa - siis niiden iltojen lisäksi. Mulla ei ole kuin yksi lapsi mutta pää hajoaa jos en saa vähintään kerran viikossa omaa aikaa. Jos ei muu onnistu,käyn vaikka vaan ruokakaupassa yksin kaikessa rauhassa. Tiedän olevani todella onnellisessa tilanteessa,mun vanhemmat eli lapsen isovanhemmat asuu tosi lähellä ja ovat eläkkeellä,ja hoitavat lasta enemmän kuin mielellään. Tuntevat tyttärensä ja tietävät että olen parempi äiti kun saan säännöllisesti olla rauhassa. Ainoa mitä kaipaisin enemmän olis että saisin olla yksin kotona,mutta tämäkin on vaan järjestelykysymys..

 

[QUOTE="mimmu";23189152]Jos omaa arkeaan ei meinaa jaksaa ilman erityisjärjestelyitä, olisi syytä miettiä mitä siinä elämässä pitäisi muuttaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat arkensa raskautta ja ottavat välillä illanmittaisia hengähdystaukoja, kun vaihtoehtona olisi muuttaa koko elämä paremmaksi.[/QUOTE]

Mä ainakin lasken ne mun hengähdystauot ja oman ajan osaksi sitä arkea. Ne kuuluu mun päiviin, viikkoihin ja kuukausiin ihan samalla tavalla kuin ruuanlaitto, vaippojen vaihtaminen, läksyjen tarkistaminen yms.
Mutta jos niitä ei olisi, lakkaisin kyllä hyvin nopeasti jaksamasta.

 

No ei todellakaan. Itsestäni huomaan sen oman ajan vähyyden kun keho ja mieli alkavat olla tosi kireänä. Silloin on pakko ottaa hetki omaa aikaa. Joskus mulla oli oikein ahdistuksen tunteita ja ISO pakko vaikkapa mennä yksin leffaan tms. Nyt en enää sellaista kaipaa, mutta joskus tosiaan huomaamatta keho menee lukkoon...

 

Lähipiirisi ei olekaan huonolla unella ympärivuorokautisessa valmiustilassa, aina valmiina auttamaan ja hoivaamaan. Pidä vaan puolesi ja väännä rautalangasta......

Minua on joskus auttanut sekin kun on kotona sovittu, että saan seuraavana aamuna nukkua pitkään eikä yöllä tarvitse herätä. Vaikka tämä oli kerran viikossa, auttoi silti eteenpäin.

Joskus olen ollut parvekkeella tai saunalla lukemassa kirjaa ja ilmoittanut, että olen "kaukana" eikä minua saa häiritä.

Nämä siis ensiapuna kun ei ole ollut mahdollisuutta lähteä kotoa pois viettämään omaa aikaa.

 

[QUOTE="mimmu";23189152]Jos omaa arkeaan ei meinaa jaksaa ilman erityisjärjestelyitä, olisi syytä miettiä mitä siinä elämässä pitäisi muuttaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat arkensa raskautta ja ottavat välillä illanmittaisia hengähdystaukoja, kun vaihtoehtona olisi muuttaa koko elämä paremmaksi.[/QUOTE]

Haloo, ei kunnon yöunet ja harrastukset ole mitään erityisjärjestelyjä, ihan normaalia elämää ne ovat.