Saa sitä surra. Itse onneksi ehdin käsitellä pettymyksen ja surun tunteet jo ennen sektiota, koska siitä ruvettiin puhumaan noin kuukausi ennen la:a. Esikoinen oli perätilassa eikä häntä saatu käännettyä, joten sovittiin vain leikkauspäivämäärä. Olisin ehdottomasti halunnut alatiesynnytyksen, tai siis olin aina kuvitellut, että jos lapsia saan, ne syntyvät alakautta. En voinut kuvitella, että tarvitsisin sektiota, koska en pelkää synnytyskipua tms. Järkytys oli suuri, kun sektiosta ruvettiin puhumaan.
Nyt on toinen lapsi tulossa (la noin kuukauden päästä) ja synnytystapa-arvio on parin viikon kuluttua. Toivon alatiesynnytystä, koska lapsikin on raivotarjonnassa, mutta olen yrittänyt pitää mielen avoimena myös sektiolle. Sitä en haluaisi, mutta jos lantio todetaan liian ahtaaksi tai lapsi liian isoksi lantioon nähden, niin eihän siinä muukaan auta. MAhdollisimman turvallisesti kuitenkin haluan lapseni maailmaan.