onko seksittömällä suhteella tulevaisuutta?

Ihmiset ovat erilaisia. Toisille seksi on valtavan tärkeää ja tärkein asia suhteessa ja toisille seksi tulee vasta kauempana tärkeiden asioiden listalla.
Ei kannata liikaa ajatella mikä on normaalimäärä ja kuinka usein muut puuhastelevat, vaan toimia juuri niin kuin teidän suhteellenne on parasta. Jos molemmat ovat tyytyväisiä, vaikkapa täysin seksittömään suhteeseen, mitäpä se silloin muille kuuluu.
Ottakaa kuitenkin rohkeasti tämä aihe puheeksi ja kertokaa rehellisesti miltä tuntuu ja mitkä ovat omat toiveenne asian suhteen. Älkääkä tosiaan ottako paineita naapureiden tai tilastojen seksikerroista. Jos molemmista tuntuu, että tällä hetkellä ette tarvitse seksiä enempää, olkaa tyytyväisiä ja nauttikaa elämästä ja toisistanne muulla tavoin. Jos taas haluaisitte lisätä seksielämäänne, järjestäkää kahdenkeskeistä aikaa,tunnelmaan virittäviä hetkiä ja muistelkaa vaikkapa alkuaikojenne ja sitä mihin toisissanne hullaannuitte - siitä se taas ehkä lähtee....

 

\

Mielestäni meidän naisten tulisi katsoa peiliin. Miehet hauavat myös hellyyttä ja kaunistautumista. Yllätetään miehemme joskus, laittaudutaan vain heitä varten, ollaan iloisia, ei nalkuteta. Järjestetään sitä yhteistä aikaa parisuhteelle. Mies usein kokee, että nainen antaa kaiken huomionsa lapsille, ja tämä on miehiltä poissa. Sitten kun makaavat sohvalla ja lukevat lehteä, vaimot kulkevat ohi tuhisten kotitöistä. Tässä vaiheessa mieheltä viimeistään halut katoaa... Ja viikottaisesta seksistä olisi pidettävä kiinni, mitä pidempi tauko tulee, sitä vaikeampaa sen aloitus on , kummallekin.. Miehet haluavat lähes aina.. naiset yleensä vastustelee päänsärkyyn/ väsymykseen vedoten.. Joskus naisina voisimme tehdä jotain vain miehen vuoksi, vaikkei nyt ihan kypällä itseä huvittaiskaan.. Ja meillä aamuseksi toimii aina! Iltaisin molempia usein väsyttää, mutta aamuseksi on aina yhtä nautinnollista =)

Pientä yleistystä taas.. Ei kaikki miehet halua lähes aina, jotku naiset antavat hellyyttä ja kaunistuvat eivätkä vain nalkuta, oma mieheni myös osallistuu kotitöihin eikä makaa sohvalla.. Meillä keskustellaan ja ollaan lähekkäin, seksiä ei silti ole. Eikä varmaan tule olemaan hetkeen (synnytys edessä). Ja loppujenlopuksi olen ajatellut ettei se ehkä olekaan maailmanloppu (vaikka aluksi siltä tuntui). Me olemme vain liian väsyneitä, ja perhe on nyt vain tärkeintä. Uskon että kun lapset kasvavat vähän isommiksi, niin meidänkin suhde saa uutta kipinää. Joten ap, et ole yksin tilanteessasi..

Lisäksi luin juuri miesten haluttomuudesta (joku ihmetteli sitä tässäkin ketjussa), että se on melko yleistäkin juurikin kolmenkympin tienoilla, kun on monta rautaa tulessa: mahdollisesti ura nousussa, lapsia alkaa tulemaan, mahdollinen talonrakennus/osto/remontointi. Miehetkin ovat ihmisiä, eivät koneita, jotka jaksavat kaiken eivätkä uuvu mistään..

Tupua voisin peesata.

 

Mie en viitsi tuohon onnistuuko/eikö kysymykseen ottaa kantaa, kun ainakin mun kokemuksen mukaan nuo seksihalut ja tarpeet on ihan ihmiskohtasia kuitenkin...ite en vois ilman seksiä elää, mutta se on mun ominaisuus, ei välttämättä jokaisen muun.

Mutta tuohon kommunikaatioon...kannattais mun mielestä ottaa asia puheeksi sellaisessa tilanteessa, että seksi juuri siinä tilassa/tilanteessa ei ole mahdollista tai ei ainakaan alasti siinä aviovuoteessa. Näin siksi, ettei toinen just tunne oloaan painostetuksi tai ettei hyvä keskustelun avaus mene vonkaamisen piikkiin. Ja mun mielestä ainakin voi sanoa ihan suoraan, että nostetaanpas nyt kissa pöydälle ja puhutaan asia halki, että molemmat sentään ymmärtää miksi, vaikka ei vielä ratkasua löytyiskään.

 

\

Meillä miehen kanssa myös niin, että seksihalut ei kohtaa. Minä haluaisin useammin ja olen monta kertaa aloitteita tehnytkin. Vaan enää en jaksa niitäkään tehdä, mies kun on kuulemma aina väsynyt, ei vaan häntä huvita, haluaa mennä nukkumaan tai muuten vaan olla rauhassa. Aika alentavaa... :/ Nyt oon sitten ajatellut, että varmaan joku rakastaja pitäis hankkia. Perhettä kun en haluais tässä vaiheessa repiä hajalle.

Noin se joskus menee, valitettavasti. Tulee sellaisia hiljaisia jaksoja. Mut ei ne miehet mitään koneita ole. Just sain todeta että vielä 15 vuoden yhdessäolon jälkeen miehelläkin voi olla suorituspaineita. Miehellä ollut aina vähän ongelmia että tulee liian nopeasti. Jos esileikit liian pitkiä niin sillä lerpahtaa. Jos taas yrittää sinnitellä että kestäis kauemmin niin se olo menee ohi. Ettei se aina ole ihan yks yhteen. ja muutamat epäonnistumiset vaikuttaa seuraavaan kertaan. Sitten täytyis vaan kuitata se huumorilla eikä syytellä kumpikaan toistaan. Nää on silti niin tunnepohjaisia juttuja että vaikeeta.....vaikeeta-

Mutta itse huomaan että mieskin vähän virkistyy kun saa itse haluta. Meillä oli pientä riitaa ja seksihommat jäi. Sitten tuli aivan jumalaton halutus. Ja mies joka ei koskaan pysty edes perättäisinä päivinä tai saman päivän aikana. Niin yks kaks se pystykin taas parin tunnin päästä. Nää on niin tunnepohjaisia juttuja. Jos jokin asia vaivaa tai on väsymystä nin mieheltä se vie halut. Mulla taas naisena ei mikään olotila vaikuta haluihin. Mut ehkä teillä vaan joku kausi meneillään. Eläkää se pois ja nauttikaa taas täysin siemauksin sitten. Tauon jälkeen tuntuu aina paremmalta. Ja seksikin tuntuu paremmalta kun sitä kumpikin haluaa.

 

Tuohon elämän tilanteeseesi kuuluu niin sanottu hiljaisempi kausi seksin suhteen. Meillä oli myös. Olin itse aika väsynyt ja omistautunut lapsille ja kodin hoitamiseen. Ehkä myös uusi rooli äitinä hämmensi vähän. Kuinka voi muuttua illalla lapsia ja kotia hoitavasta naisesta rakastajaksi, siinä on aika pitkä matka. Pikku hiljaa se kuitenkin rupesi kukoistamaan. Ratkaisevan eron huomasin, kun nuorin täytti 2v ja rupesi nukkumaan yöt. Sen jälkeen uusi kukoistus vaihe alkoi .Tuntui, että jaksoi taas.

Kannattaa toki puhua miehellesi tarpeestasi olla miehen lähellä jne. Pikku hiljaa hommata yhteistä aikaa enemmän( kunhan vauva vähän kasvaa) yms. Saisitko isomman lapsen viikonlopuksi hoitoon, jotta voisitte olla miehenne kanssa vain vauvan kanssa. Hommaa hoitaja ja suunnittele mukava viikonloppu ja tee itse aloite.

 

hei meille kävi miehen kans just silleen et ajauduttiin erilleen ensin loppu puheet ja sittenhellyys ja läheisyys ja sitä myöten seksi.kumpikaan ei tehnyt enää aloitetta ja kun mulle aiemmin huomautettiin et oon läski kiloja tullut mut en todellakaan läski niin en halunnut itseäni tyrkyttää, koin itseni rumaksi!!elämä on mennyt torailuksi ja nyt onkin ero edessä mies muuttaa loppuviikosta omilleen.sanoo että rakkaus kuollut ei mitään yhteistä minkä vuoksi jatkaa. omat tunteeton jäljellä ja siksi ero tuntuu todella vaikealta ja raskaalta!!!

 

Helpottavaa kuulla, että meitä on muitakin...

Itse olen 32-vuotias vasta 3 kk aviossa ollut tuore vaimo. Olemme nyt olleet yhdessä kaiken kaikkiaan kolmisen vuotta, mutta kavereita jo 15 vuoden takaa. Suhteen alku oli tietenkin jatkuvaa seksin ilotulitusta, jollaista ei arki koskaan ole. Mutta silloin jo keskusteltiin seksistä ja seksittömästä suhteesta. Kummallakin oli takana suhde, jossa loppu aikoina seksi oli todella harvinaista herkkua, eikä oikeastaan enää lopulta herkkua ollenkaan. Ja silloin olimme yksimielisiä siitä, että seksi kuuluu olennaisena osana toimivaan parisuhteeseen. Ja muistan hyvin miten ajattelin, että tämän ihmisen kanssa ei ainakaan tule ongelmia sen suhteen että joutuis elämään ilman seksiä.

Mutta niin vaan on käynyt meillekin, että vähitellen seksi väheni vähenemistään. Alkuun mies teki aina aloitteen, en koskaan ehtniyt edes ajatella seksiä, ennen kuin mieheni jo teki aloitteen. Hetken kuluttua mieheni innostus laantui ja minäkin aloin tehdä aaloitteita. Tosin mieheni usein torjui minut. En pitänyt asiaa silloin vakavana ja asiasta keskusteltiin jo silloin paljon. Tilanne on kuitenkin jatkunut ja oikeastaan pahentunut jatkuvasti, eikä mistän keskusteluista tunnu olevan apua. Jatkuva torjunta saa minut tuntemaan itseni ei haluttavaksi, hyljätyksi, ei rakstetuksi. Se on nöyryyttävää ja alentavaa. Mieheni on ajoittain kärsinyt erektio ongelmista, mutta alkuun niistäkin pystyttiin puhmaan, eikä ajoittaiset ongelmat kuitenkaan olleet este tyydyttävälle seksille. Mieheni osasi suhtautua asiaan huumorilla ja ongelmat vain vaativat vähän enemmän kekseliäisyyttä ja pidempiä esileikkejä. Nyt mieheni kuitenkin vetoaa erektio-ongelmiin, syynä sille, ettei hän enää ole yhtä halukas seksiin... Tai siis halut ei kuulemma ole hävinneet, mutta hänelle on tullut pelko epäonnistumisesta. Viagraa on kuitenkin hankittu avuksi, mutta edelleen ongelma on sama. Eli mieheni ei halua yhtä usein kuin minä ja kun asiasta yritetään keskustella mieheni puhuu minusta jotenkin epänormaalina, nimittelee jopa nymfomaaniksi jolle mikään ei riitä... Innostuisin varmasti seksistä päivittäin, mutta olisin tyytyväinen vaikka se jäisi kertaan viikossa. Viimeksi tänään asiasta on yritetty puhua, mutta ilman mitään tuloksia, ainoastaan itselle paha mieli ja oikeastaan iski oikea masennus, ettei tähän asiaan ikinä löydetä ratkaisua.

Ennen seksi oli nautinnollista ja tiesin olevani haluttu, kummallakaan ei ollut kiire vaan aikaa käytettiin useampia tunteja. Nykyisin silloin kun seksiä on, minulle tulee tunne, että mieheni "suorittaa velvollisuuttaan" enkä todellkaan tunne olevani rakastettu ja haluttu. Ja tämän aiheuttaa se, että mieheni todella puhuu tyyliin jatkuvasti sua tarttis rakastella... ym. Mä alan olla epätoivoinen ja tuntuu, että asiat menee vaan enemmän umpisolmuun. Itsetuntoni murenee ja tänään iski todellinen toivottomuus. Ei tehnyt mieli nousta edes sängystä, eikä puhua kenellekään mitään. Alkaa olla sellainen fiilis, että mitään ratkaisua ei ole. Minulle seksi on muutakin kuin panemista, ja seksin puute heijastuu kaikkeen, Kaikki sellainen kemia ja jännite on poissa. Edellisessä suhteessa oli kuukausien jopa vuoden seksitön aika ja lupasin itselleni, että tässä suhteessa ei käy niin. Eli ellei muuta ratkaisua ole niin en jää vuodeksi sitä odottamaan. Joku mainitsi antaneensa periksi ja tyytyneensä siihen, että mennään miehen halujen mukaan. Mä en varmasti pysty siihen, seksi on kuitenkin minulle niin tärkeä asia. Se on mielestäni kuitenkin osoitus välittämisestä, rakastamisesta, hyväksymisestä ja kaikesta. Jos seksiä on liian harvon, mä en tunne itseäni halutuksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi... Ja nyt kun alkaa näyttää siltä, että mitään ratkaisua ei löydetä, vaikka muuten pystytään keskustelemaan asioista ja suhde toimii melko hyvin, haluaisin vain maata sängyssä ja tuijottaa kattoon. Mua itkettää jatuvasti ja kaikki tuntuu toivottomalta. Mä en jaksaisi edes puhua, en vastata puhelimeen, en huolehtia itsestäni enkä lapsesta. Tämä tilanne alkaa olla sietämätön.

Anteeksi vuodatus, oli vaan niin helpottavaa lukea että mä en ole yksin...

Olen muuten alkanut mietti, että vika on jotenkin minussa, sillä edellisessä suhteessa kävi kutakuinkin samoin. Tosin tämä suhde on muuten kaikessa suhteessa parempi ja minusta tuntuu että olen löytänyt itselleni oikean ihmisen. Meillä on ollut kaikki niin hyvin... Muuten olemmme samalla aaltopituudella, mutta ei kai tämongelma ratkea ikinä, joten kaikki on turhaa...

 

\

Helpottavaa kuulla, että meitä on muitakin...

Itse olen 32-vuotias vasta 3 kk aviossa ollut tuore vaimo. Olemme nyt olleet yhdessä kaiken kaikkiaan kolmisen vuotta, mutta kavereita jo 15 vuoden takaa. Suhteen alku oli tietenkin jatkuvaa seksin ilotulitusta, jollaista ei arki koskaan ole. Mutta silloin jo keskusteltiin seksistä ja seksittömästä suhteesta. Kummallakin oli takana suhde, jossa loppu aikoina seksi oli todella harvinaista herkkua, eikä oikeastaan enää lopulta herkkua ollenkaan. Ja silloin olimme yksimielisiä siitä, että seksi kuuluu olennaisena osana toimivaan parisuhteeseen. Ja muistan hyvin miten ajattelin, että tämän ihmisen kanssa ei ainakaan tule ongelmia sen suhteen että joutuis elämään ilman seksiä.

Mutta niin vaan on käynyt meillekin, että vähitellen seksi väheni vähenemistään. Alkuun mies teki aina aloitteen, en koskaan ehtniyt edes ajatella seksiä, ennen kuin mieheni jo teki aloitteen. Hetken kuluttua mieheni innostus laantui ja minäkin aloin tehdä aaloitteita. Tosin mieheni usein torjui minut. En pitänyt asiaa silloin vakavana ja asiasta keskusteltiin jo silloin paljon. Tilanne on kuitenkin jatkunut ja oikeastaan pahentunut jatkuvasti, eikä mistän keskusteluista tunnu olevan apua. Jatkuva torjunta saa minut tuntemaan itseni ei haluttavaksi, hyljätyksi, ei rakstetuksi. Se on nöyryyttävää ja alentavaa. Mieheni on ajoittain kärsinyt erektio ongelmista, mutta alkuun niistäkin pystyttiin puhmaan, eikä ajoittaiset ongelmat kuitenkaan olleet este tyydyttävälle seksille. Mieheni osasi suhtautua asiaan huumorilla ja ongelmat vain vaativat vähän enemmän kekseliäisyyttä ja pidempiä esileikkejä. Nyt mieheni kuitenkin vetoaa erektio-ongelmiin, syynä sille, ettei hän enää ole yhtä halukas seksiin... Tai siis halut ei kuulemma ole hävinneet, mutta hänelle on tullut pelko epäonnistumisesta. Viagraa on kuitenkin hankittu avuksi, mutta edelleen ongelma on sama. Eli mieheni ei halua yhtä usein kuin minä ja kun asiasta yritetään keskustella mieheni puhuu minusta jotenkin epänormaalina, nimittelee jopa nymfomaaniksi jolle mikään ei riitä... Innostuisin varmasti seksistä päivittäin, mutta olisin tyytyväinen vaikka se jäisi kertaan viikossa. Viimeksi tänään asiasta on yritetty puhua, mutta ilman mitään tuloksia, ainoastaan itselle paha mieli ja oikeastaan iski oikea masennus, ettei tähän asiaan ikinä löydetä ratkaisua.

Ennen seksi oli nautinnollista ja tiesin olevani haluttu, kummallakaan ei ollut kiire vaan aikaa käytettiin useampia tunteja. Nykyisin silloin kun seksiä on, minulle tulee tunne, että mieheni "suorittaa velvollisuuttaan" enkä todellkaan tunne olevani rakastettu ja haluttu. Ja tämän aiheuttaa se, että mieheni todella puhuu tyyliin jatkuvasti sua tarttis rakastella... ym. Mä alan olla epätoivoinen ja tuntuu, että asiat menee vaan enemmän umpisolmuun. Itsetuntoni murenee ja tänään iski todellinen toivottomuus. Ei tehnyt mieli nousta edes sängystä, eikä puhua kenellekään mitään. Alkaa olla sellainen fiilis, että mitään ratkaisua ei ole. Minulle seksi on muutakin kuin panemista, ja seksin puute heijastuu kaikkeen, Kaikki sellainen kemia ja jännite on poissa. Edellisessä suhteessa oli kuukausien jopa vuoden seksitön aika ja lupasin itselleni, että tässä suhteessa ei käy niin. Eli ellei muuta ratkaisua ole niin en jää vuodeksi sitä odottamaan. Joku mainitsi antaneensa periksi ja tyytyneensä siihen, että mennään miehen halujen mukaan. Mä en varmasti pysty siihen, seksi on kuitenkin minulle niin tärkeä asia. Se on mielestäni kuitenkin osoitus välittämisestä, rakastamisesta, hyväksymisestä ja kaikesta. Jos seksiä on liian harvon, mä en tunne itseäni halutuksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi... Ja nyt kun alkaa näyttää siltä, että mitään ratkaisua ei löydetä, vaikka muuten pystytään keskustelemaan asioista ja suhde toimii melko hyvin, haluaisin vain maata sängyssä ja tuijottaa kattoon. Mua itkettää jatuvasti ja kaikki tuntuu toivottomalta. Mä en jaksaisi edes puhua, en vastata puhelimeen, en huolehtia itsestäni enkä lapsesta. Tämä tilanne alkaa olla sietämätön.

Anteeksi vuodatus, oli vaan niin helpottavaa lukea että mä en ole yksin...

Olen muuten alkanut mietti, että vika on jotenkin minussa, sillä edellisessä suhteessa kävi kutakuinkin samoin. Tosin tämä suhde on muuten kaikessa suhteessa parempi ja minusta tuntuu että olen löytänyt itselleni oikean ihmisen. Meillä on ollut kaikki niin hyvin... Muuten olemmme samalla aaltopituudella, mutta ei kai tämongelma ratkea ikinä, joten kaikki on turhaa...

tuo sun kirjoitus olikuin minun näppiksestä. se mite ajattelet läheisyydestä. ja seksistä yleensä. meillä ollaan tällä kaavalla menty 15 vuotta. toivotan sulle jaksuja ja kestämistä. kirjoittelen iltasella enempi nyt on kiire iltapuuhiin. mutta mä tiedän tuon hylätyn epätoivoisen ja torjutuksi tulemisen tunteen.

 

\

Helpottavaa kuulla, että meitä on muitakin...

Itse olen 32-vuotias vasta 3 kk aviossa ollut tuore vaimo. Olemme nyt olleet yhdessä kaiken kaikkiaan kolmisen vuotta, mutta kavereita jo 15 vuoden takaa. Suhteen alku oli tietenkin jatkuvaa seksin ilotulitusta, jollaista ei arki koskaan ole. Mutta silloin jo keskusteltiin seksistä ja seksittömästä suhteesta. Kummallakin oli takana suhde, jossa loppu aikoina seksi oli todella harvinaista herkkua, eikä oikeastaan enää lopulta herkkua ollenkaan. Ja silloin olimme yksimielisiä siitä, että seksi kuuluu olennaisena osana toimivaan parisuhteeseen. Ja muistan hyvin miten ajattelin, että tämän ihmisen kanssa ei ainakaan tule ongelmia sen suhteen että joutuis elämään ilman seksiä.

Mutta niin vaan on käynyt meillekin, että vähitellen seksi väheni vähenemistään. Alkuun mies teki aina aloitteen, en koskaan ehtniyt edes ajatella seksiä, ennen kuin mieheni jo teki aloitteen. Hetken kuluttua mieheni innostus laantui ja minäkin aloin tehdä aaloitteita. Tosin mieheni usein torjui minut. En pitänyt asiaa silloin vakavana ja asiasta keskusteltiin jo silloin paljon. Tilanne on kuitenkin jatkunut ja oikeastaan pahentunut jatkuvasti, eikä mistän keskusteluista tunnu olevan apua. Jatkuva torjunta saa minut tuntemaan itseni ei haluttavaksi, hyljätyksi, ei rakstetuksi. Se on nöyryyttävää ja alentavaa. Mieheni on ajoittain kärsinyt erektio ongelmista, mutta alkuun niistäkin pystyttiin puhmaan, eikä ajoittaiset ongelmat kuitenkaan olleet este tyydyttävälle seksille. Mieheni osasi suhtautua asiaan huumorilla ja ongelmat vain vaativat vähän enemmän kekseliäisyyttä ja pidempiä esileikkejä. Nyt mieheni kuitenkin vetoaa erektio-ongelmiin, syynä sille, ettei hän enää ole yhtä halukas seksiin... Tai siis halut ei kuulemma ole hävinneet, mutta hänelle on tullut pelko epäonnistumisesta. Viagraa on kuitenkin hankittu avuksi, mutta edelleen ongelma on sama. Eli mieheni ei halua yhtä usein kuin minä ja kun asiasta yritetään keskustella mieheni puhuu minusta jotenkin epänormaalina, nimittelee jopa nymfomaaniksi jolle mikään ei riitä... Innostuisin varmasti seksistä päivittäin, mutta olisin tyytyväinen vaikka se jäisi kertaan viikossa. Viimeksi tänään asiasta on yritetty puhua, mutta ilman mitään tuloksia, ainoastaan itselle paha mieli ja oikeastaan iski oikea masennus, ettei tähän asiaan ikinä löydetä ratkaisua.

Ennen seksi oli nautinnollista ja tiesin olevani haluttu, kummallakaan ei ollut kiire vaan aikaa käytettiin useampia tunteja. Nykyisin silloin kun seksiä on, minulle tulee tunne, että mieheni "suorittaa velvollisuuttaan" enkä todellkaan tunne olevani rakastettu ja haluttu. Ja tämän aiheuttaa se, että mieheni todella puhuu tyyliin jatkuvasti sua tarttis rakastella... ym. Mä alan olla epätoivoinen ja tuntuu, että asiat menee vaan enemmän umpisolmuun. Itsetuntoni murenee ja tänään iski todellinen toivottomuus. Ei tehnyt mieli nousta edes sängystä, eikä puhua kenellekään mitään. Alkaa olla sellainen fiilis, että mitään ratkaisua ei ole. Minulle seksi on muutakin kuin panemista, ja seksin puute heijastuu kaikkeen, Kaikki sellainen kemia ja jännite on poissa. Edellisessä suhteessa oli kuukausien jopa vuoden seksitön aika ja lupasin itselleni, että tässä suhteessa ei käy niin. Eli ellei muuta ratkaisua ole niin en jää vuodeksi sitä odottamaan. Joku mainitsi antaneensa periksi ja tyytyneensä siihen, että mennään miehen halujen mukaan. Mä en varmasti pysty siihen, seksi on kuitenkin minulle niin tärkeä asia. Se on mielestäni kuitenkin osoitus välittämisestä, rakastamisesta, hyväksymisestä ja kaikesta. Jos seksiä on liian harvon, mä en tunne itseäni halutuksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi... Ja nyt kun alkaa näyttää siltä, että mitään ratkaisua ei löydetä, vaikka muuten pystytään keskustelemaan asioista ja suhde toimii melko hyvin, haluaisin vain maata sängyssä ja tuijottaa kattoon. Mua itkettää jatuvasti ja kaikki tuntuu toivottomalta. Mä en jaksaisi edes puhua, en vastata puhelimeen, en huolehtia itsestäni enkä lapsesta. Tämä tilanne alkaa olla sietämätön.

Anteeksi vuodatus, oli vaan niin helpottavaa lukea että mä en ole yksin...

Olen muuten alkanut mietti, että vika on jotenkin minussa, sillä edellisessä suhteessa kävi kutakuinkin samoin. Tosin tämä suhde on muuten kaikessa suhteessa parempi ja minusta tuntuu että olen löytänyt itselleni oikean ihmisen. Meillä on ollut kaikki niin hyvin... Muuten olemmme samalla aaltopituudella, mutta ei kai tämongelma ratkea ikinä, joten kaikki on turhaa...

Hei?? Mullakin näin, hyvin samankaltainen tilanne, jopa siinä, että edellisessä suhteessa kävi kuten sulle.

Aioin kirjoittaa tänne tämän tyyppisen vuodatuksen, mutta ei tarvitsekaan.

Olen alusta lähtien tehnyt selväksi miehelle, että seksi on minulle hyvin tärkeää ja että sen puute ei saisi olla ongelma suhteessani. Nyt kuitenkin lipsahdettu juuri siihen, että seksiä ei ole mielestäni tarpeeksi ja puhuminen asiasta täysin mahdotonta.

Minulla on kuitenkin käsittääkseni tuoreempi suhde kuin sinulla, eikä seksi ole vielä radikaalisti tai kokonaan hiipunut, mutta pelkään, että siihen suuntaan ollaan menossa.

Kunpa joku (mies) osaisi kertoa, mitä tehdä! Kaikki yritykseni estää vääjäämätöntä luisumista kohti tilannetta, jotta seksi muuttuu tabuksi, aiheuttavat katastrofaalisen riidan.

Itken tätä kirjoittaessani. Yö meni riidellessä. Rakastan ja haluan miestäni, ja vain häntä. Olen kertonut sen monesti.

Olen aina toteuttanut kaikki fantasiat, jotka mies on halunnut. Olen seksuaalisesti avoin, kokeilunhaluinen ja aktiivinen. En ole tuominnut tai säikähtänyt mieheni erikoisempiakaan toivomuksia, vaan koettanut oppia itsekin niistä nauttimaan, hyvin tuloksin.

Olen käyttänyt paljon aikaa ja jonkun euronkin sekä ulkonäkööni että puitteisiin, välineisiin, vaatteisiin. Mies kaiketi ilahtuu hetkellisesti, mutta pysyvästi suhde ei näytä elpyvän.
Kuinka paljon aikaa, vaivaa ja muita resursseja täytyy jatkuvalla syötöllä oikein käyttää, että tilanne pysyisi edes tässä, missä nyt?? Ja etenkin, kun toinen ei tee mitään vastaavaa.

Suhde on muuten kunnossa. Tai niin olen ainakin kuvitellut. Seksitöntä hellyyttä löytyy. Kun seksiä on, se on ihanaa. Mies sanoo, ettei tarvitse enempää. Koetan tottua, vaan en totu.

Olen tuloksettomasti kokeillut selvitellä syytä miehen muuttuneeseen haluun, pitkään hyvällä, nyttemmin jo pahalla.
En välillä kykene tyydyttämään itseäni enää, sillä tulen siitä surulliseksi. Olen niin huolissani tulevasta. Mitä tehdä, ENNEN kuin kaikki on peruuttamattomasti pilalla? Kammottaa aikaisempi, seksittömyyteen ajautunut suhde pettämisineen.

Keskusteluyritysten aikana mies loukkaantuu, vetäytyy, syyttelee ja saan ymmärtää, että minun halukkuuteni on poikkeavaa, ei hänen haluttomuutensa. Minua taas loukkaa, ettei asiasta voi puhua. Mies on näissä keskusteluissa viileä ja sarkastinen, pilkkaa, kun yritän kertoa, että haluan vain hyvää suhteellemme. Olen kuulema tekopyhä ja marttyyri.

En tiedä, mitä miehen mielessä liikkuu. Haluaisin saada selville, haluaisin tietää, mitä pitäisi tehdä. Miten toimia, etten painostaisi, syyttelisi, nalkuttaisi, siis tiedostamattakaan? Miten asiasta pitäisi puhua, etten ärsyttäisi toista ja joutuisi aina kuulemaan, että kuvittelen olevani hyvä keskustelija, joka todellisuudessa vain pahentaa asioita? Surettaa niin kauheasti, että oikein sattuu.

Olen välillä miettinyt, onko miehellä joku toinen. Käytännössä se tosin vaikuttaa täysin mahdottomalta, sillä mies ei käy juuri muualla kuin töissä.

Jokainen nainen ja varmasti mieskin tahtoo olla haluttu. Minäkin. Mitä tapahtui, kun niin harvoin itseni tunnen sellaiseksi nykyisin? Olen kysynyt, mitä vikaa minussa on, muttei kuulema mitään. Vaikea uskoa.

Näkisikö joku ulkopuolinen näillä tiedoilla jotain, mitä itse en näe? Olen valmis myöntämään ainakin omat virheeni.

Onkohan niin, että minun on pakko tyytyä siihen, että ainoa keino on lakata yritykset puhua asiasta ja jättää aloitteenteko miehelleni, oli lopputulos mikä hyvänsä? Toivottomalta tuntuu, että
seksin määrää saisi lisättyä.

Miten kauan vie tottua seksin vähyyteen, jos siihen ajaudutaan? Ja millä estän itseäni tulemasta hulluksi ennen sitä? Vastatkaa ystävällisesti, kuka tahansa, jolle tulee jotain mieleen.

 

Kiitos vastauksista, jo pelkästään tämä on helpottanut kun on saanut jakaa näitä tunteita muiden kanssa. Vaikka ei se tietenkään mitään miksikään muuta meidän suhteessa. Sen verran täytyy vielä lisätä edelliseen, ettei meidänkään elämä täysin seksitöntä ole, mutta viimeisestä kerrasta on jo kuukausi aikaa. Se ei ole yksistään mieheni "syytä", sillä koska olen pitkään tullut torjutuksi ja tunnen itseni rumaksi, ei haluttavaksi ym. tuntuvat mieheni aloitteet sääliltä. Eli tunne siitä, että hän jotenkin "uhrautuu", jotta voisi pitää minut tyytyväisenä, on nykyisin niiin voimakas, että se estää minua nauttimasta seksistä silloinkin kun sitä olisi saaavilla... Edellisellä kerralla en voinut olla miettimättä meidän tilannetta ja mua alkooi itkettää. Sitten yritän väkisin nauttia, jotta mieheni ei ajattelisi etten tarvitse seksiä, kun en siitä nautikaan.

No viimeksi viime yönä kokeilin kepillä jäätä... ja jäätä se olikin. Eli vastaus oli, että pitäis odottaa, että kulli seisoo... En jaksanut jatkaa enempää, kai sitä odotellaan, että se yhtäkkiä alkaa tonottaa ihan itsestään tai että mä yhtäkkiä kostun ihan itsestään... Tätäkään asennetta mä en ymmärrä, sillä alkuun saatettiin sekstailla jatkuvasti pitkin päivää, välillä levättiin tai katsottiin töllöä, ja esileikit saatto tosiaan kestää tuntikausia. Nyt yhtäkkiä tilanne on se, että tarttis mahdollisimman nopeasti suoriutua ja "vehkeet" pitäis olla toimintakunnossa ennen kun on edes kannattaa toiseen koskea.

En mä enää tiedä mitä mä voin tehdä, mutta ajattelin, että vielä kerran yritän puhua asiasta. Ja kuten seksioppaissa neuvotaan en sängyssä, vaan jossain muualla. Jos siitäkään ei ole mitään apua niin sitten en tiedä mitä pitäisi tehdä... :headwall:

TOIVOTON en osaa sinulle toivottaa kuin kärsivllisyyttä ja jaksamista jatkossa. En usko, että iehelläsi on toinen, jos teillä kuitenkin on läheisyyttä suhteessanne. Tuo miehesi ilkeily ja suuttumus kielii huonosta omastatunnosta, mutta miestäsikin varmasti vaivaa tilanne, jossa hän tuntee, ettei kykene vastaamaan sun seuksuaalisiin tarpeisiisi. Eli kai miehet ajattelee niin alkukantaisesti, ettei hän kykene tyydyttämän naistaan... Oman mieheni suusta on joskus ainakin tullut jotakin sen suuntaista, eli itsesäälikohtaus tai jotain...."mihin sä mua tarvitset, kun en osaa tehdä mitään oikein, en ikinä tee mitään, enkä edes pysty sua panemaan riittävän usein...." Mitä tulee itsetyydytykseen,niin parisuhteessa seksi on kuitenkin niin paljon muutakin kuin se orgasmi, että itsetyydytys ei korvaa seksiä puolison kanssa. Ja tietysti tulee surullinen fiilis, kun samalla ajattelee, kuinka paljon enemmän seksistä saisi, jos kokemuksen saisi jakaa oman rakkaan kanssa.

En tiedä jotenkin on myös tullut tunne, että mies haluaisi naisen joskus kieltäytyvän seksistä, koska silloin heille kai tulisi tunne, että ovat tyydyttäneet naisensa niin hyvin, ettei hän "pysty" enempään.... Sekin suuntainen kommentti on mieheni suusta tullut. Eli yleensä kuitenkin rakastellaan useampi kerta peräkkäin, niin kai sitä sitten pitäisi osata jossain vaiheessa sanoa, ettei enään, mutta kun olen välillä jopa ajatellut etten jaksa enää, mutta sit miettinyt, että jos mies haluaa vielä niin sitten minäkin jaksan Eli mieheni on tavallaan odottanut, että sanoisin ettei enempää, olen saanut tarpeekseni ja mä olen ajatellut että annan miehelleni, koska hän haluaa, vaikka itse olenkin jo tääysin tyydytetty....

Silloin kun kirjoitin ensimmäistä viestiäni, olin todella epätoivoinen ja ajattelin jo kaikkea mahdollista erosta rakastajaan. Ajatus rakastajasta oli jo niin pitkällä, että mietin soittoa yhdelle ex-miehelleni, joka välillä on kysellyt, josko haluaisin häntä näissä merkeissä tapailla.... Tähän asti olen ehdottomasti kieltäytynyt, mutta enää en ollut niin varma. Mietin myös kuumeisesti kostoa, eli miten voisin jatkuvasti kieltäytyä mieheni ehdotuksista, mutta on kaksi syytä miksi en voi siihen ryhtyä.
1) En pysty siihen, koska seksiä on muutenkin harvoin tarjolla, sorrun siihen joka kerta, kun mahdollista ja siitä pitäisi kieltäytyä toistuvasti, jotta hän edes huomaisi
2) En halua tehdä sitä, sillä se saisi meidät vain ajautumaan kauemmas toisistamme, se kasvattaisi kuilua meidän välillä ja vaikuttaisi varmasti suhteeseen muutoinkin

Eikä tuo erokaan tunnu hyvältä sillä rakastan miestäni, ja kuten jo kerroin edellinen suhde päättyi myös seksin loppumiseen. Tosin siinä suhteessa oli paljon muitakin ongelmia, mutta oongelmat pahenivat ja ngelmia tuli lisää juuri sen vuoksi, että seksi ensin väheni olemattomiin ja lopulta loppui kokonaan. Asiasta ei pystynyt puhumaan, eikä mikään muukaan auttanut. Eli sama ongelma toistuisi varmasti seuraavaksikin. ja tämä tuntuu olevan yleinen ongelma ja olen miettinyt, että miksi aina on niin että haluttomilla miehillä on halukkaat vaimot jahaluttomilla vaimoilla ne halukkaat miehet, josta on pakko vetää johtopäätös, että kun nainen on halukas, mies jotenkin lakkaa tuntemasta itsensä mieheksi ja menettää mielenkiintonsa.... Kai mies haluaisi välillä saada "pakit", jotta saisi tuntea sitä "saalistamisen" iloa myös parisuhteessa...

Mutta nyt olen ajatellut tosiaan vielä kerran ottaa asian puheeksi ja kertoa mitä mä haluan. Tuntuu, että miehelläni on suorituspaineita, joten yritän saada hänet irti siitä pakonomaisesta yhdynnästä ja pyydän, että hän osallistuu mun kanssa seksileikkeihin muuten. Kerron, ettää haluan hänet mukaan, koska itsetyydytys eli seksi yksin ei ole hauskaa. Kerron, että koska seksi merkitsee minulle muutakin kuin orgasmia ja hänen jatkuva torjuntansa vaikuttaa meidän suhteeseen myös muilla alueilla, olisi tärkeää yrittää saada ongelmat ratkaistuksi jollain tavalla, jotta suhteemme pysyisi yhtä hyvnä kuin se nyt on.

Jotakin tuollaista olin ajatellut, vielä en tiedä milloin yritän tätä keskustelua käydä, mutta ehkä jo tänään. Tulen sit kertomaan miten kävi. Tiedän, että siinä voi käydä myös todella huonosti ja taas menee pari päivää kieriskellessä itsesäälissä ja itkeskellen, mutta en voi antaa asioiden vain ajautua huonompaan suuntaan... Jos mikään ei auta niin sit on mietittävä uudestaan mitä haluan tehdä. Ehkä se on ero, ehkä suostuminen siihen ex:n ehdotukseen. Tosin se seksisuhde ex:n kanssa ei kyllä korvaisi seksiä parisuhteessa, sillä seksi merkitsee minulle niin paljon muutakin. Tässä muuten huomaan miesten ja naisten eron. Meinaan siitä, että mies pystyy niin selkeästi erottamaan seksin ja tunteet... Eli kun kysyin mieheltäni, miten meillä hänen mielestä menee, niin vastaus oli että hyvin. Siis ei meillä ole mitään ongelmia, jos seksi nyt vähän tökkii niin eikö asiat kuitenkin ole hyvin??? Ei kai ongelma yhdellä pikkualueella voi olla niin kauheeta??? Eli kai se on naisten ongelma, että me haetaan seksin kautta sit kuitenkin sitä hyväksyntää, osoitusta, että me olemme tärkeitä, kauniita, haluttavia, meitä rakastetaan. Tuntuu, että miesten itsetunnolle seksillä tai sen puutteella ei ole yhtä suurta merkitystä...

Vaan nyt lähden nauttimaan aamupalaa rakkaani kanssa, se on varmaan jo valmiina :heart: . Ja sit lähdetään koko perhe vähän ulkkoilemaan. En vielä tied mihin, mutta johonkin, ehkäpä vaikka jäälle.

Palaan kertomaan kuulumisia, kun saan keskustelun käytyä ja kertokaa tekin TOIVOTON ja MÄ VAAN kuulumisia. Onko tapahtunut edistystä tai oletteko keksineet jonkin hyvän ratkaisun ongelmaan... Rakkauden täyteistä viikonloppua kaikesta huolimatta. Ja uskokaa vaan, vika ei ole teissä...

 

taas täällä, ajattelin vaan ilmotella et keskustelu meni ihan hyvin, tai oikeastaan tosi hyvin. mutta ei nyt aiheesta enempää, kun tuntuu, että te muutkin olette hoitamassa sitä parisuhdetta

 

Minuakin arveluttaa hieman seksitön suhde, ainakin jos yritän ajatella itseäni ja omaa suhdettani tältä näkökulmalta. Meillä ainakin seksi on tärkeää ja sidonnainen hellyyteen ja huomioon. Kuka haluaisi elää ilman mitään hellyyttä ja huomiota. Ihminen on kuitenkin aina sen verran omaan napaan katsoja että melkein voisi kuvailla sitä, että kuka jaksaa rakastaa, jos ei saa vastarakkautta. Arki, lapsi, työ yms. ovat sellaisia asioita, jotka vievät päivästä ja viikoista paljon aikaa, väsymys painaa jne. mutta se ei ole mikään syys siihen, että parisuhde tai seksi ei toimi.. tahdosta ja järjestelyistä se on kiinni.

Oma apuni ensisijaisesti on PUHUMINEN, koska kukaan ei ole selvännäkijä, eikä tiedä toisen ajatuksia, ehkä molemmat ajattelevat samaa, sanomatta. Ajanmyötä puhettomuus, hellyydettömyys, seksittömyys vie voiton ja arjesta tulee puuta.. kuka siinä jaksaisi vielä "toista" katsoa.

 

jos puhutaan suhteesta ihmissuhteena johon kuuluu "koko elämä" niin sanoisin että parempi tulevaisuus kuin pelkkään seksiin perustuvalla! Eihän se seksi kuitenkaan oli kuin aika pieni osa parin yhdessä olemasta ajasta, ainakin meillä, tai sitten me vietetään muutenkin aikaa enemmän vapaalla yhdessä (tai suhteemme perustuu muuhun kuin pelkkään seksiin). Enemmän minä miestä arvostan siitä mitä on korvien välissä ja miten sitä käyttää kuin se mitä on jalkojen välissä!

 

Et oo tainnu kuulla vielä sitä, että miehet ajattelee just sillä mikä niillä on jalkojen välissä

 

\

Et oo tainnu kuulla vielä sitä, että miehet ajattelee just sillä mikä niillä on jalkojen välissä

¨

ei kaikki! mutta tällä palstalla olen oppinut sen että joiltakin naisiltakin aivon on valahtaneet tuonne alemmas

 

Niinpä. Tottakai parisuhde on paljon muutakin kuin seksiä, mutta valitettavasti vain seksi on kuitenkin mielestäni sellainen osa parisuhdetta, jota ilman parisuhde ei ole parisuhde vaan ihmissuhde muiden joukossa. vielä en osaa varmasti ajatella vanhuutta, mutta en usko, että mielipiteVni tästä muuttuu vanhempanakaan, ainoastaan seksi ja seksuaalisuus muuttuu, tuskin koskaan loppuu kokonaan, toivottavasti. Se miten arvostan miestäni ei varmasti ole kiinni siitä mitä hänellä jalkojen välissä on ja miten hän sitä käyttää, mutta seksi on paljon muutakin. Ilman seksiä suhde ei ole sitä mitä minä parisuhteelta haluan ja odotan. En ymmärrä miten parisuhde voisi olla toimiva ilman, että haluaa osoittaa toiselle hellyyttä, olla lähellä, koskettaa ja tehdä toiselle hyvää. On tietysti asia erikseen mitä kukakin seksillä ymmärtää, mutta mielestäni seksi ei tarkoita yhdyntää eikä välttämättä edes orgasmia vaan hellyyden osoituksia, hyväilyä, suutelua nautinnon antamista ja saamista, joka mielestäni on olennainen osa rakkaussuhdetta, jollaiseksi parisuhteen katson. Ja juuri tämä seksuaalisuus on se tekijä, joka mielestäni erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta...

Vaan jokainen taplaa tyylillään ja välillä totisesti toivoisin, että voisin itsekin tyytyä seksittömään suhteeseen ja olla tyytyväinen ja onnellinen siinä. Onneksi meidän asiat selvisivät paljon puhumalla ja nyt kun tiedän, että seksin vähyys ei johtunut minusta vaan väärinymmärryksestä ja tiedän, että mieheni edelleen haluaa seksiä kanssani, en ole muutamaan päivään edes ajatellut tai kaivannut seksiä. Eli minä itse haen varmasti seksin kautta myös hyväksyntää ja osoitusta siitä että edelleen olen rakstettu ja haluttu. Vahvemmat ja itsevarmat, hyvän itsetunnon omaavat ihmiset eivät varmasti näin ollen kärsi seksittömyydestä samalla lailla kuin minä kärsin. Heille pidempi tauko seksissä ei ehkä merkitse samaa kuin minulle ja monelle kaltaiselleni.