Onko se yleistäkin ettei äiti toru lastaan vaikka tämä tönäisee toisen lapsen nurin?

[petite]

Eka poikani ollut luonteeltaan herkempi ja ujompi. Aikasemmin hirvitti jotkut rajummat lapset jotka ihan huomaamatta tai ajattelematta saattoivat tönäistä lastani. Mutta vein silti lastani puistoihin ja sinne misssä muita lapsia oli. Nyt huomaa että poika reipastunut ja osaa pitä jo puoliaan omista leluistaan. Toinen pojista taas on ihan toisellainen luonteeltaan ja ei pienistä itke.

Ja ei se ujous lapsella johdu siitä, ettei lapsi ole saanut leikkiä muiden lasten kanssa. Oikeasti ne lapset saavat ne luonteenpiirteensä ihan vauvasta saakka

Ja on tuo kääntöpuolo villissä ja rajummassa lapsessakin se että sitte saa useammin torua ja kieltää. Oikeasti tuo hiljasempi poika meillä osaa ottaa paremmin huomioon muut lapset.

 

[vieras]

Töniminen on ihan normaalia, muttei hyväksyttävää.

Torua pitäisi, tai ainakin pyytää anteeksi lapsensa puolesta.

Peesaan. Täysin normaalia lapsilta.

 

[hmmmh]

En siedä omaltani enkä muiden lapsilta tönimistä tai lelujen vientiä kädestä. Mutta entäpä jos huomaa että lapsi kaataa "vahingossa" pienemmän ihan vaan sen takia koska pienemmän äiti ei voinut siirtää omaa lastaan kun näki isomman juoksevan vauhdilla ohi. Ja sitten yrität selittää omalle että näitkö kun tuo pienempi tyttö kaatui koska juoksit niin lujaa hänen ohitse, ja poika ei myönnä (ja uskonkin koska tosiaan juoksi niin lujaa ettei tajunnu mitä teki). Niin ei voi käskeä poikaa pyytämään anteeksi koska itse ei edes tajunnu mitään tekevänsä?!

Kinkkisiä tilanteita...

Tai sitten käsket uhmaikäistä lasta pyytämään anteeksi kun olet nähnyt hänen tekevän väärin mutta kun on se uhma niin pitää inttää äitille että en pyydä. Ja tätä saattaa jatkua vartinkin joten ei se toinen osapuoli voi jäädä odottelemaan koska suostuu pyytään anteeksi jos olivat muutenkin jo lähdössä....

 

[petite]

jäi mieleen hiekkalaatikolta yks huvittava juttu Eräs äiti tuli minulle sanomaan kun satuin kieltämään hänen poikaansa juuri tönimisestä. Että; "Miksi en myös kieltänyt omaa poikaani?". Heitin vastakysymyksen: " Tekikö poikani sitten jotain, kun en sattunut itse huomaamaan?" Tähän tämä äiti vastasi että: " Ei hän tiedä, mutta eikö pitäisi olla tasapuolinen kaikkia kohtaan?" ( Ei ihan sanatarkasti, mutta )

 

[täh]

En siedä omaltani enkä muiden lapsilta tönimistä tai lelujen vientiä kädestä. Mutta entäpä jos huomaa että lapsi kaataa "vahingossa" pienemmän ihan vaan sen takia koska pienemmän äiti ei voinut siirtää omaa lastaan kun näki isomman juoksevan vauhdilla ohi. Ja sitten yrität selittää omalle että näitkö kun tuo pienempi tyttö kaatui koska juoksit niin lujaa hänen ohitse, ja poika ei myönnä (ja uskonkin koska tosiaan juoksi niin lujaa ettei tajunnu mitä teki). Niin ei voi käskeä poikaa pyytämään anteeksi koska itse ei edes tajunnu mitään tekevänsä?!

Kinkkisiä tilanteita...

Tai sitten käsket uhmaikäistä lasta pyytämään anteeksi kun olet nähnyt hänen tekevän väärin mutta kun on se uhma niin pitää inttää äitille että en pyydä. Ja tätä saattaa jatkua vartinkin joten ei se toinen osapuoli voi jäädä odottelemaan koska suostuu pyytään anteeksi jos olivat muutenkin jo lähdössä....

kamalia lellikakakaroita kasvatat. jospa itse kaapppaat kakarasi syliin ja lähdet jos ei anteeksipyyntö tule.

ja tarkoitatko että kakarasi saa juosta toisten päälle, jos näitä ei kukaan tajua siirtää edestä pois?

 

[hmmmh]

kamalia lellikakakaroita kasvatat. jospa itse kaapppaat kakarasi syliin ja lähdet jos ei anteeksipyyntö tule.

ja tarkoitatko että kakarasi saa juosta toisten päälle, jos näitä ei kukaan tajua siirtää edestä pois?

Mitä lellikakaroita??! No en todellakaan lähde tilanteesta pois jos lapseni pitäisi pyytää anteeksi. Näyttäisin lapselleni että lähdetään karkuun niin se on hyvä?!! En todellakaan tee niin! Vaan itse vaadin aina heti asian selvittelyä, ei illalla vasta nukkumaan mennessä tai joskus hamassa tulevaisuudessa vaan HETI tilanteessa!

Juu ei saa juosta mutta tuossa tilanteessa lapseni ei tajunnut tekevän mitään väärin, kerroin kyllä että tyttö kaatui koska juoksit lujaa ja läheltä, johon lapsi silmät pyöreinä AI?! Ja ylipäätään meillä opetetaan että pienempiä pitää varoa koska eivät vielä osaa ihan kaikkea.

 

[nn]

AP!

Olisin voinut kirjoittaa saman! Tulee tosi paha mieli, kun ei oikein tiedä miten toimia. Tänään juuri 1v 6kk tyttöäni isompi tyttö tönäisi 2 kertaa kumoon, lapseni katsoo itkien minua, ja minä H.Moilasena en osaa ottaa tilannetta haltuun. Ensimmäisen kerran oletin tytön äidin sanovan lapselleen jotain, tämä siis vieressä jutteli toisen äidin kanssa, mutta näki tilanteen. Toisen kerran sanoin itse tytölle että ei saa töniä.

Mun mielestä jokaisen vanhemman kuuluu olla vastuussa ja kantaa se vastuu lapsestaan!. Ihan järkyttävää miten jotkut eivät vaadi lapsiltaan mitään. Meidän puistossa eräs 4-v poika, joka kuulemma "tosi villi eikä tottele", äitinsä sanoin. en pä ole kertaakaan kuullut, että tämä äiti keskustelisi poikansa kanssa, kieltäisi tekemästä mitään jolla olisi oikeasti seurauksia jne. Ei ihme ettei lapsi tottele, kun ei häneltä sitä vaadita.

Opeta oma lapsesi puolustautumaan ja sanomaan tönijöille ettei saa töniä (sitten isompana jos ei vielä osaa kovin puhua). Aina on nimittäin lapsia jotka tönii, ja joiden vanhemmat ei välitä. Myöhemmin aikuisetkin kiusaavat toisiaan, eli pitää oppia pitämään puolensa (enkä tarkoita tönimistä takaisin, vaan sanallista puolustautumista). Nyt on sinun puolustettava pikkuistasi, kun hän ei vielä osaa -mutta oppii sinulta reippaan tavan puolustaa itseään. Ja tietenkin jos joku käy kimppuun, on pakko puolustautua myös fyysisesti.

 

[voihan curling]

mua kanssa ärsyttää tuollaiset äidit jotka puuttuu joka pieneen juttuun ja paisuttelee niitä. Lapset on lapsia ja kaikkea sattuu. mielestäni lasten pitäisi antaa itsekkin oppia hoitamaan näitä tilanteita, ilman että äiti hyökkää aina väliin.

 

[Vieras]

Joo olen tavannut äidin joka ei mitenkään noteeraa vaikka tyttärensä jatkuvasti tönii ja kiusaa muita lapsia. Kaiken huipuksi tuo äiti on perhepäivähoitajana eli mitäköhän kiusaamista hoidossa olevat lapset joutuvat kestämään.

 

[ap]

Siis onko toisten töniminen ihan normaalia käytöstä, josta lasta ei tarvitse mitenkään torua, vai onko kohdalleni sattunut normaalia välinpitämättömämpiä vanhempia?

Millainen tilanne on ollut kysessä? Onko oma lapsesi käynyt toisen iholle kiinni eli mennyt roikkumaan toisesta lapsesta? Silloin on aivan normaalia hankkiutua roikkujasta eroon, toiset lapset tarvitsevat tilaa, eivätkä halua, että heihin tullaan koskemaan.

Llapseni meni tekemään tuttavuutta muttei koskenut, käveli siis puolen metrin päähän ja sanoi jotain. (omalla vauvakielellään ) Lapseni on luonteeltaan sosiaalinen ja haluaa tutustua muihin, muttei ole vihamielinen koskaan, eikä mene iholle. sitten toinen lapsi tuli lähelle ja tönäisi olkapäästä lapseni nurin. toisella kerralla lapseni löi päänsä maahan ja alkoi itkeä. molempien äidit siis näkivät, mutteivät sanoneet mitään.

 

[Mie]

mua kanssa ärsyttää tuollaiset äidit jotka puuttuu joka pieneen juttuun ja paisuttelee niitä. Lapset on lapsia ja kaikkea sattuu. mielestäni lasten pitäisi antaa itsekkin oppia hoitamaan näitä tilanteita, ilman että äiti hyökkää aina väliin.

Ehkä jonkun on hyvä opettaa niitä käytöstapoja eikä vaan antaa oman kakaransa töniä ja kiusata muita.

 

[ap]

mua kanssa ärsyttää tuollaiset äidit jotka puuttuu joka pieneen juttuun ja paisuttelee niitä. Lapset on lapsia ja kaikkea sattuu. mielestäni lasten pitäisi antaa itsekkin oppia hoitamaan näitä tilanteita, ilman että äiti hyökkää aina väliin.

jos minua tarkoitit, niin sinulla on kyllä suuri asenneongelma. en ole paisutellut mitään, kerroin vain mitä tapahtui, ja että minusta tönijän äiti voisi edes sanoa lapselleen ettei noin saa tehdä, eikä vaan toljottaa sanomatta mitään.

 

[Wiisus]

Itselleni on leikkipuistossa käynti vielä aika uutta, tämän kevään ja alkukesän vasta ollaan tuon 1 v.:n kanssa käyty.

Kaksi kertaa on jo käynyt sama juttu, että toinen, vähän isompi lapsi on tönäissyt lapseni nurin niin että tämä on alkanut itkeä. Kummallakin kerralla tönijän äiti on ollut lähellä ja nähnyt tapahtuman, muttei ole sanonut mitään.

Tänään kun oli tuo toinen kerta, niin sanoin noin 2-vuotiaalle tönäisijälle ihan asiallisesti, että ei saa töniä pienempää. Äiti vaan mulkaisi minua tosi pahasti.

Siis onko toisten töniminen ihan normaalia käytöstä, josta lasta ei tarvitse mitenkään torua, vai onko kohdalleni sattunut normaalia välinpitämättömämpiä vanhempia?

Kun minun lapsi pienempänä tönäisi leikkikaveria, minä toruin ja sen äiti esteli ja vähätteli että eihän tuossa mitään, älä nyt.

 

[Mari]

Töniminen on ihan normaalia, muttei hyväksyttävää.

Torua pitäisi, tai ainakin pyytää anteeksi lapsensa puolesta.

Mitä lapsi siitä oppii, isompanakin, jos vanhempi pyytää lapsen puolesta anteeksi?

 

[Been there done that]

mua kanssa ärsyttää tuollaiset äidit jotka puuttuu joka pieneen juttuun ja paisuttelee niitä. Lapset on lapsia ja kaikkea sattuu. mielestäni lasten pitäisi antaa itsekkin oppia hoitamaan näitä tilanteita, ilman että äiti hyökkää aina väliin.

jos minua tarkoitit, niin sinulla on kyllä suuri asenneongelma. en ole paisutellut mitään, kerroin vain mitä tapahtui, ja että minusta tönijän äiti voisi edes sanoa lapselleen ettei noin saa tehdä, eikä vaan toljottaa sanomatta mitään.

Surullinen tosiasia on kuitenkin se, että on paljon vanhempia, jotka eivät ojenna lapsiaan. Sen kanssa on pakko vaan elää, vaikka raivostuttaisikin.. Säästät paljon energiaa kun itse komennat niitä vieraita mukuloita tarvittaessa ja katselet omasi perään.

 

[vieras]

mua kanssa ärsyttää tuollaiset äidit jotka puuttuu joka pieneen juttuun ja paisuttelee niitä. Lapset on lapsia ja kaikkea sattuu. mielestäni lasten pitäisi antaa itsekkin oppia hoitamaan näitä tilanteita, ilman että äiti hyökkää aina väliin.

Ehkä jonkun on hyvä opettaa niitä käytöstapoja eikä vaan antaa oman kakaransa töniä ja kiusata muita.

Peesi. Käytöstavat ne on oltava, niitähän opetellan jo ihan pienestä.