Onko se tuomittavaa, jos serkukset eivät juurikaan ole tekemisissä?

Me emme nimittäin ole kovinkaan paljon tekemisissä miehen sisarusten kanssa, joten luonnollisesti myös lapsemme eivät tapaa usein. Voiko tästä olla jotain "haittaa" heille eli PITÄISIKÖ serkusten olla paljon tekemisissä?

 

Olen ehkä huono vastaamaan koska en itekkään juuri pidä yhteyttä sukuuni, mutta ei ole pakko olla, ja meillä lapset ei pystykkään olemaan koska serkut asuu satojen kilometrien päässä, nähdään n. kolme kertaa vuodessa...

 

No miksi pitäisi olla?

 

No itse en lapsena ollut serkkujeni kanssa mitenkään kovin paljon tekemisissä. Näimme suunnilleen kesällä ja joskus jouluna. Jokaisella perheellä on omat kiireensä, arki pitää kiireisenä. Ihan hyvät muistot silti jäi.

Ja nykyään välimatka voi olla monta tuntia. Itse asuin sentään melko lähellä, mutta silti oma koulu ja harrastukset jne. ja äitini opiskelij ja kävi töissä. Oli yh. Teki kaikki kotityöt ja monta lasta. Ei oikein aikaa kyläillä.

Mitä haittaa siitä voisi olla? Jos esim. välimatkaa on monta tuntia, niin eiköhän jokainen tajua, että serkkujen kanssa ei voi olla tekemisisssä kovin paljon. Omat sisaret on kuitenkin tärkeämpi oppia tuntemaan kuin serkut.

 

Ei tarvi. Mua oksettaa mun lapsen serkut. tosin lapseni pitää niitä kavereina, kun anoppini luona aina näkevät serkukset toisiaan, kun nämä lapseni serkut on siellä lähes aina. Itse en käy edes anopilla siitä syystä kun ne pennut on siellä aina.

 

haittaa. omat serkkuni ovat hanurista enkä todellakaan halua olla tekemisissä.

 

Laissa ei ole määrätty serkusten tapaamispakkoa. Ei siis ole tuomittavaa.

 

Eikö melkein kaikilla ole ainakin joku serkku, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan tai koskaan?

 

Mä olen nähnyt serkkuni viimeksi vuosia sitten... asuvat satojen, osa tuhansien, kilometrien päässä ja ovat kaikki vähintään 20 vuotta vanhempia kuin minä. Ei mulla ole mitään syytä pitää yhteyttä lähes tuntemattomiin ihmisiin, joiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin osa geeneistä.

 

Mä en edes tiedä varmaksi montako serkkua mulla on isän puolelta...eli enhän mä edes mä tiedä kaikkien nimiä.

 

En mä ole ollut kaikkien serkkujeni kanssa oikeastaan ollenkaan tekemisissä. Meillä on isot ikäerot, nuorimman ja vanhimman serkuksen välillä ikäeroa päälle 40 vuotta, itse olen tuolta nuorimmasta päästä, joten kaikkien kanssa ei ole ollut mitään yhteistä eikä ole oikein vieläkään. Varsinkin osa noista vanhimmista ei ole edes koskaan asunut Suomessa ja suku muutenkin levällään. Kai ne jäivät vanhemmiltakin, kun ei aiemmin niin vain kuljettu maasta toiseen kyläilemässä, kun maan sisälläkin oli jo riittävästi reissaamista sisaruksen luota toiselle.

En koe tästä mitenkään kärsineeni vaikka olisihan se kiva sukulaisiaan tuntea enemmänkin.

 

Ei, mutta mun mielestäni se on surullista. Mulla on liuta serkkuja joiden kanssa oi aikanaan tiivistikkin tekemisissä. Osaa ikävöin vieläkin, mutta jos mun seura ei kiinnosta en rupea sitä tuputtamaan.

Mun lapsilla on vaan kaksi serkkua. Sitä vanhempaa nähtiin nyt yli puolentoista vuoden jälkeen ja sitä saman ikäistä nähdään ehkä n. 3 kertaa vuodessa näiden "pakollisten" tapahtumien yhteydessä eli syntymäpäivät ja joulu. Joten ei voi sanoa että kovin tiivistä olisi tämä yhteydenpito.

 

Eihän kukaan pakota, mutta minusta on oikeastaan aika outoa, jos sisarukset eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa. Äitilläni on 5 sisarta ja 2 veljeä ja ovat aina olleet varsin paljon tekemisissä toistensa kanssa, etenkin silloin kun vanhemmat vielä eli, joten me serkukset, joita on 20 ollaan oltu lapsina tosi paljon tekemisissä. Toisten kanssa enempi ja toisten vähempi, mutta kaikki serkut on mulle tuttuja ja aika moni tälläkin hetkellä mun kaveri facebookissa.
Näin aikuistuttua ei olla enää oltu silleen tekemisissä, kun kaikki asuu niin eripuolilla maata ja joku taitaa olla tällä hetkellä ulkomaillakin, mutta parin kanssa ollaan kyllä tälläkin hetkellä varsin paljon tekemissä.

Itse olen omien sisarusteni kanssa todella läheisissä väleissä, mutta valitettavasti mun lapset eivät mitä ilmeisimmin tule koskaan saamaan ainoatakaan serkkua, ellei mun veljeni jostain kummasta löydä itselleen naista tai sitten miehen sisko sittenkin tekee lapsen.

 

No tuntuuhan se vähän siltä että pitäis olla enemmän tekemisissä...Mutta kun kaikkea ei ehdi :/

 

Omilla lapsillani ei ole yhtään serkkua, eikä varmaan koskaan tule olemaan. Minun ja mieheni sisarukset eivät lapsia halua.

Itselläni on 5 serkkua, joista olen yhteydessä kahteen (nähdään noin 1-2krt/vuosi, viestitellään kuitenkin vähintään kerran kuussa). Kahden muun kuulumisia kuulen ajoittain näiden 'lähempien' serkkujeni kautta, ja heidät kadulla vastaan tullessa tunnistaisin. Yhtä serkkuani olen nähnyt vamaan 20 vuotta sitten...

 

HARVA on serkkujensa kanssa tekemisissä, ainakaan murrosikäisestä eteenpäin. Minä näen serkkujani tasan hautajaisissa. En edes tiedä missä osa asuu ja mitä tekevät. EVVK. Sinänsä heissä ei ole mitään vikaan, mutta miksi pitäisi väkisin olla tekemisissä.

 

mikään laki ei velvoita aikuisia ihmisiä olemaan tekemisissä vaikka olisivat kuin sukua. itse en ole kenenkään oman sukulaisen kanssa missään tekemisissä. surullistahan se voi jonkun mielestä olla, joka ei asioita tunne.

 

Minulla on pari serkkua, joiden kanssa olen tekemisissä. Muut ovat minulle yksi hailee. Tottakai toivon heille hyvää jne, mutta ei ole pienintäkään mielenkiintoa olla heidän kanssa tekemisissä. Nään osaa enoistani ja tädeistäkin vaan tasan tarkkaan niissä hautajaisissa. Häissä en käy. Omiin häihinikään ei tule kuin tasan ne kaksi serkkua, joiden kanssa olen tekemisissä ja tädeistä vain yksi ja enoista yksi. Miksi kutsuisin häihini ihmisiä, joiden kanssa kavereeraa ja ole paljon tekemisissä?