Onko se perhetyöntekijän käyminen nyt oikeesti niiiiiiin kamalaa?

Meille nimittäin tarjoteltiin sieltä suunnalta apua, ihan sillä koska mies tekee ympäripyöreitä työpäiviä, meillä ei ole minkäänlaista tukiverkostoo täällä ja nyt alkaa mullaki tulee kaiken maailman vaivoja...

 

Miten se nyt niin kamalaa olisi? Juuri tuollaisiin tilanteisiinhan he juuri ovat.

 

No ei oo kamalaa. Meillä käy kerran viikossa ja aina oikeen ootan tapaamista. Ihania ihmisiä ovat, ainaki ne meidän perhetyöntekijät.

 

Se ei ole kamalaa ja se on juuri sitä ennaltaehkäisevää perhetyötä, joka estää vaikeuksien kasaantumisen. Ota vastaan tarjottu apu!

Voi kun meillekin olisi tarjottu jotain tuollaista apua kun mies oli yksin huolten ja kolmen 5-9-vuotiaan pojan kanssa minun sairastaessa sen puolen vuoden ajan...

 

Täältä on jotenkin saanu sellasen käsityksen et mä valahdan johkin kakkosluokan kansalaiseks jos apua otan vastaan.. (ai niin, mähän olen jo sellainen.. ) Ei mutta oikeesti, olishan tuosta apua..

 

Meillä kävi muutaman kerran. Joivat kahvia ja söivät pullaa ja keksiä. Ikinä mitään muuta tehneet. Mies oli kolarissa ja meillä 4 alle kouluikästä kotona. Apua muka

 

Millä perustein perhetyöntekijän voisi saada? Olen itse tukiverkoton yhden lapsen yksinhuoltajaäiti ja alkaa olla voimat loppumaan päin.

 

[QUOTE="mä";22475654]Millä perustein perhetyöntekijän voisi saada? Olen itse tukiverkoton yhden lapsen yksinhuoltajaäiti ja alkaa olla voimat loppumaan päin.[/QUOTE]

Otat asian neuvolassa puheeks, sitä kautta ne alkaa sit sitä mahdollisuutta selvittää..Ei meillekkää varmaks ole mitään luvattu, mut puhuivat vaan siitä mahdollisuudesta ja harkitaan nyt itse otetaanko vaiko eikö, toisaalta, täältä löytyy varmasti muitakin jotka tarttis apua ehkä kuitenkin enemmän kuin minä..

 

Meillä on käynyt auttamassa yhden villikon kanssa selviämisessä, hyvät neuvot saatiin ja uhmäiästä selvittiin hengissä

 

Meillä kävi muutaman kerran. Joivat kahvia ja söivät pullaa ja keksiä. Ikinä mitään muuta tehneet. Mies oli kolarissa ja meillä 4 alle kouluikästä kotona. Apua muka

Perhetyöntekijät katsovat lasten perään ja ehkä vähän viihdyttävätkin lapsia, mutta sekin riippuu ihan siitä heidän aktiivisuudesta. Mitään muuta kotiapua heiltä ei saa mikä olisi tarpeellista monillekin. Kai se jonkinlainen apu on, että perhetyöntekijä katsoo lapsia, että äiti saa laittaa ruokaa rauhassa tai siivota, mutta harva äiti varmaankaan nukkuu ja levähtää tuolloin.

Jos haluaa vähän lepoa lapsista niin päivähoito on keksitty. Perhetyöntekijä on vähän sellainen outo apu kuitenkin.

 

hyvähän se on jos apua saa. Meillä vaan vauva vierasti perhetyöntekijää,ettei voinut auttaa.

 

no eihän ne muuta tee ku juo kahvia ja tarkkailee onko muita lastensuojelullisia tarpeita.ikävä kyllä.

 

[QUOTE="maria";22475756]no eihän ne muuta tee ku juo kahvia ja tarkkailee onko muita lastensuojelullisia tarpeita.ikävä kyllä.[/QUOTE]

Tämä on kyllä todella ikävä väärä käsitys. Tai sekin voi riippua paljon myös perhetyöntekijästä. Ja paikkakunnasta.

 

Meillä käy kerran viikossa perhetyöntekijä. On lasten kanssa 3h, yleensä n. 2h siitä ulkona. Sillä aikaa mä teen viikkosiivouksen ja käyn pesutuvassa. Mulle tosi hyvä juttu. Kerran viikossa saa kämpän siivottua kivaksi eikä tarvii joka ilta olla jynssäämässä. Mä sain apua aluksi siihen kun kävin perheneuvolassa, hoitivat lapsia sen ajan. Kun käynnit loppui, sovittiin ett tulevat kerran viikossa kuitenkin. Meilläpäin kotona olevat yksinhuoltajat saavat yleensä tuon 3h/viikossa, jos kokevat tarvitsevansa.

 

[QUOTE="maria";22475756]no eihän ne muuta tee ku juo kahvia ja tarkkailee onko muita lastensuojelullisia tarpeita.ikävä kyllä.[/QUOTE]


Meidän kohdalla ollaan onneksi saatu ihan konkreettista apua.

Suurinpiirtein ap:n kaltaisilla syillä meillä on perhetyöntekijä känyt kahteen otteeseen. Ensimmäisellä erällä kävi n. 1,5v alkuun n. 3krt kuussa ja loppuun 1krt kuussa aina puolipäivää kerrallaan. Toiseen otteeseen kävi vain muutaman kerran ja silloin suositteli ennemminkin laittaa pienimmäinen päivähoitoon, jotta saimme enemmän apua, kuin mitä hän pystyi tarjoamaan.

 

[QUOTE="maria";22475756]no eihän ne muuta tee ku juo kahvia ja tarkkailee onko muita lastensuojelullisia tarpeita.ikävä kyllä.[/QUOTE]

meillä ei perhetyöntekijöitä ole ollut mutta tuttavapiirissä useita perheitä joissa on käynyt ja jos heihin on uskominen tuo kyllä pitää paikkansa...on tavallaan sitten suurennuslasin alla jatkuvasti

 

meillä ei perhetyöntekijöitä ole ollut mutta tuttavapiirissä useita perheitä joissa on käynyt ja jos heihin on uskominen tuo kyllä pitää paikkansa...on tavallaan sitten suurennuslasin alla jatkuvasti

Ehkä heissä on ollut sitten syytä

Ei todellakaan jouduttu suurennuslasin alle ja meillä ptt katsoi lapsia kun kävin asioilla.

 

Meillä kävi vajaan puolen vuoden ajan. Perhetyöntekijä (tai kaksi) hoiti koko neljän tunnin ajan meidän lapsia, jolloin minä siivosin, jumppasin ja nukuin. He yleensä käyttivät vielä lapset ulkona, mikä oli tosi kiva juttu. Tarjolla oli myös tukea ja neuvoja tarvittaessa. Aivan huippuammattilaisia.
Ainoastaan kartoituskäynnillä kyselivät perheen kuvioista.

Aivan kullan arvoisia! En kokenut itseäni kakkosluokan kansalaisiksi. Meillä on hyvä perhe, joka oli silloin kovan paineen ja väsymyksen alla.

 

Ei se ole kamalaa, meillä kävi puolen vuoden ajan kerran viikossa. Ainoastaan yksi heistä oli niin kamala että lähetin aikaiselle lounaalle Muuten apu on ollut korvaamatonta, ja nyt kun tarvitsen pariksi kerraksi taas vähän apua (että saan asunnon "joulukuntoon") niin lupasivat auttaa. Meillä taustalla se että ukko tekee seitsemää päivää viikossa töitä, välillä pitkää päivää ym. niin mä tarvitsen apua tähän just sen verran että pääsen mattopyykille ja saan kaapit raivattua kuntoon.. Mikä ei siis tosiaan onnistu (mulla ainakaan) kun 1- ja 2-vuotiaat on jaloissa "auttamassa" koko ajan..

 

täällä saa itte tilata puhelimitse perhetyöntekijän hoitaan lapsia eikä tarvii olla mikää kuolemanväsyny eikä muuta. Jos vaikka haluaa käydä lenkillä yksin kerran viikos nii perhetyöntekijä tulee siks aikaa kattoon lapsia.

ite tilasin perhetyöntekijää sillon ku toinen lapsi oli vauva ja valvotti. se hoiti isompaa et pääsin lepäämään kun vauva nukkui.

 

Mulle tarjottiin neuvolassa kovasti perhetyöntekijää kun kuopus syntyi. Hänellä on refluksitauti ja itki yötä päivää jatkuvasti. Lisäksi minulla oli 2 vuotias esikoinen ja mies, joka teki pitkää työpäivää. Neuvolassa olin aina itse väsynyt ja itkuinen.

Niin teki mieli ottaa apu vastaan mutta en uskaltanut. Siitä tuli mielikuva sossun asiakkaasta, joka en halua olla. Halusin pärjätä itse kun kerran olen lapsia hankkinutkin. Tyhmä asenne ehkä, mutta ylpeys ei kertakaikkiaan antanut periksi. :ashamed:

 

Meillä kävi perhetyöntekijä reilun puolen vuoden ajan. Kerran viikossa tai joskus jopa kaksi, yleensä 2-3h/kerta. Oli lasten kanssa, ulkoilua ym. Itse sai sillä aikaa siivottua, ruokaa laitettua, kävin kaupassa tai hoitamassa muita asioita. Meillä tuota apua tarjottiin sairaalasta ja neuvolan kautta ja otettiin kyllä ilomielin vastaan Hetken mielessä kävi, että nyt varmaan joku kuvittelee ties mitä, mut sit ajattelin että siitä vaan.. Ihana apu oli meille!

 

Ota ihmeessä tarjottu apu vastaan! Se, että teet asioita perheesi hyvinvoinnin eteen tekee sinusta ennemminkin ykkösluokan kansalaisen. Ja kyllä kai ne siellä osaavat sitten arvioida, minkä verran apua tarjota, ettei se ole pois sitä enemmän tarvitsevilta (toivottavasti.. ainakin haluaisin uskoa niin)

 

Meillä perhetyöntekijät käy ihan vaan juttelemassa mun kanssa kasvatusasioista kerran viikossa. Ei sillä, ettäkö niissä asioissa jotain vikaa olisi, vaan lähinnä minua tukemassa kun ei ole ketään toista vanhempaa jonka kanssa vastaan tulevia asioita pohtia. Ja aina on jotain. Alussa jo on todettu, että millekään lastensuojelullisille toimenpiteille ei todellakaan ole tarvetta, vaan tulevat ihan tukemaan kasvatustyössä ja tarjoamaan asiantuntemustaan. Ja kasvatustyö on ainakin yh-perheessä tosi yksinäistä puuhaa. Sen yksinäisyyden ja muutaman muun asian vuoksi meinasin sairastua masennukseen ja säikähdin asiaa niin, että hankin kaiken mahdollisen keskusteluavun, että pysyn lasteni takia kunnossa. Kun lääkkeille en halunnut.
Mä tykkään muutenkin keskustella ja pohtia paljon ja liikaakin ja oon tosi tyytyväinen, että meille tulee ihan kotiin asti ammattilaisia, jotka tuo mulle uusia näkökulmia tai ihan vaan henkistä tukea kasvatustyön ongelmatilanteiden ratkaisuun
Liian huono maine perhetyöllä, ei niitä ihmisiä todellakaan ole kenenkään kiusaksi palkattu! Mä koen olevani päinvastoin parempi vanhempi sen takia, kun haen apua josta me koko perhe hyödytään todella paljon. Eikös se ihmisten onnellisuus ole aika tavoittelemisen arvoinen juttu elämässä?