Onko se nyt ihan oikein?! Että vain se eka lapsenlapsi saa huomiota, muut "ilmaa"...

[vieras]

Meidän tenavamme on miehen vanhemmille 3. lapsenlapsi. Miehen veljellä on kaksi lasta, jotka ovat isovanhemmille elämän keskipisteitä (varsinkin vanhempi) ja joita ylistetään jatkuvasti. Se on ok, mutta minuun sattuu se, että tuo huomio "on pois" meidän lapseltamme. Miksi he eivät halua/kykene kohdella meidän lastamme samanarvoisesti kahden muun lapsenlapsensa kanssa?

Meidän tenava on kuin ilmaa miehen vanhemmille. Toki synttäreillä ovat käyneet, mutta siihenpä se sitten melkein jääkin. He eivät käyneet katsomassa nyyttiämme synnärillä, toisin kuin kahta ensimmäistä lastenlastaan.

Myönnän, että on melko lapsellista itkeä tällaisesta asiasta - emmehän me isovanhemmille lapsia tee, mutta tuntuu niin kurjalta oman lapsemme puolesta; mitä tulevaisuudessa, onko lapsemme silloinkin miehen vanhemmille täysin eriarvoinen ja kuinka raskaasti lapsi itse asian ottaa, kun myöhemmin ymmärtää asioiden laidan?!

Isovanhemmilla on aikaa noille kahdelle muulle lapsenlapselleen, lahjovat heitä ja antavat aikaansa. Käyvät huvipuistoissa, jätskillä, jne., mutta meidän muksu on heille lähestulkoon kuin kuka tahansa vieras lapsi! Olemme yrittäneet lapsen syntymästä saakka kehittää vahvaa sidettä lapsen ja isovanhempiensa välille, mutta isovanhempia ei vain kiinnosta.

 

[juu]

Tuttua on....

 

[kolmen äitee]

Tuttua myös täällä. Miehen veljen perheen kaksi lasta ovat appivanhemmille niin täydellisiä ja meidän lapset taas ihan ilmaa Syntymäpäivillä käyvät mutta eivät muuten koskaan. Viimeksi jättivät kuopuksen syntymäpäivät väliin, kun olivat kuulemma juhlapäivänä niin flunssaisia. Eivät ole vieläkään ilmeisesti kunnossa, vaikka juhlista on 3kk

Minun vanhemmille meidän lapset ovat toistaiseksi ainoita lapsenlapsia mutta veljeni perheeseen odotetaan syysvauvaa. Olen niin harmissani tuosta appivanhempien käytöksestä, että jos vain ikinä huomaan pienintäkään viitettä siitä, ettei veljen lapsi ole samassa asemassa meidän lasten kanssa niin huomautan heti vanhemmilleni. Vanhempani siis tekevät kovasti meidän lasten kanssa ja antavat ihanalla tavalla huomiota kaikille kolmelle

 

[ap]

Ja toki ymmärrän sen, että esimerkiksi juuri ensimmäinen lapsenlapsi on erityinen, mutta minusta rakastavat isovanhemmat osaavat huomioida tasapuolisesti jokaisen lapsenlapsen ja antaa jokaisen heistä tuntea olonsa omalla tavalla erityiseksi! Mutta saahan sitä toivoa. Tuntuu hassulta tuollainen käytös aikuisilta ihmisiltä, varsinkin kun he itsekin ovat joskus olleet pienten lasten vanhempia. Eikö kaikki lapsenlapset ole rakkaita

 

[kielletty]

Juu, valitettavasti nämäkään asiat eivät suinkaan ole mitenkään itsestäänselviä... yleensä "tyttären lapset" ovat isovanhemmille niitä "rakkaampia", tiedä onko sitten jotenkin helpompi lähestyä, vai mikähän siinä sitten on.

Meillä mm. anoppi kävi pitkästä aikaa tuossa yksi päivä kylässä ja sen verran taisi tuohon meidän esikoiseen kiinnittää huomiota että kysyi "-onko sen silmät jotenkin kierossa? musta se kattoo aina jotenkin vähän kieroon."

Ihan silminnähden koko kyläily oli tuolle meidän 1-vuotiaalle pettymys. Niin iloisesti kuin tervehti heti ovella "HEI!" ja yritti ottaa kontaktia mutta tämä tuntui olevan enempi kiinnostunut kahvipöydän antimista...

 

[raija]

meillä on miehen isovanhemmille lapsemme ilmaa. Yhden kerran ovat syntymäpäivillä käyneet, lapsi 4v, ristiäisissä eivät olleet. aina on jotain tärkeämpää. Mutta odotas, kun miehen siskon lapsella on syntymäpäivät yms. niin kyllä ollaan paikalla. Joulu on ihan sama, hyvä jos meidän pojalle lahjaa ostaa, niin siskon poika saa ihan mitä haluaa. musta tuntuu pahalle tollanen, toivon, että poikamme ei vielä pitkään aikaan huomaa miten eriarvoisessa asemassa he ovat.

 

[ap]

Joo, ja se mikä sattuu myös, on juuri tuo "vähättely" tai mollaaminen... Aivan niin kuin se välinpitämättömyys ei riittäisi, niin sitten pitää mollata LASTA tai VERTAILLA NÄITÄ LAPSENLAPSIA!!! Miehen äiti on aina vertaillut meidän lasta ja miehen veljen lapsia; milloin meidän lapsi on hidas (kun ei kävellyt alle 10-kuukautisena toisin kuin miehen veljen esikoinen jne.), milloin väsyttävä huutaja, milloin turhasta kiukutteleva, milloin kummallinen itkijä, milloin mitäkin - aina niin paljon huonompi (anopin puheiden perusteella) kuin miehen veljen lapset. :| Joo, meidän tenava on valvonut vauva-aikanaan paljon ja itkenyt kovasti, mutta ei kai se hänestä huonompaa lastenlasta tee!!

 

[Vieras]

Meilläpä yhdet isovanhemmat ovat kiinnostuneita vain esikoisesta, mutta kuopusta hädintuskin huomaavat. perheenä tietysti käymme koko porukka yhdessä mutta kun kyse on mummolavierailuista niin aina kysellään vain tätä vanhinta. Jos itse ehdotamme, että voisiko nuorin tulla sinne tälläkertaa, on vastaus, että eikö se esikoinen mieluummin tulisi. Kun ei nyt pysty eikä osaa eikä kykene.

Kyse on sitä etteivät ole edes yrittäneet tämän toisen kohdalla tutustua ja tämä nuorimman syrjiminen on helppo perustella siten, että tutumman esikoisemme kanss he pärjäävät paremmin. Ikäeroa ei edes ole kuin minimi mitä sisaruksilla voi olla, siksi tuntuu niin ihmeelliseltä. Ja kun olemme perheenä käymässä kaikki siellä, silloinkin esikoinen on valokeilassa keskipisteenä.

 

[Tanja]

Ah, niin tuttua ja akuuttia. meillä on semmonen tilanne, että miehen äiti vakuuttelee ympäri kyliä, että hänen syliinsä mahtuu kaikki lastenlapset. Ja paskat! Nuorimmaistamme on käynyt katsomassa syntymän jälkeen tasan kolme kertaa, vaikka asuu erit. lähellä. Esikoisemme on ihmetellyt useaan otteeseen, miksei mummo meillä käy? Mitä sanoa? Viime aikoina vierailukerrat ovat olleet suoraan sanottuna kamalia - mummo pistäytyy hätäisesti, aikaa ei ole pojille juuri ollenkaan, ei ole kiinnostunut heistä eikä heidän tekemisistään. Joo, ovat kyllä vilkkaita ja seurallisia, tiedä sitten onko tämä syynä, sillä miehen veljen tykönä viihtyy hyvinkin ja pitkään - heilläkin kolme lasta mutta ovat kaikki "istun ja nysvään yhdessä paikassa enkä saa riehaantua"-tyyppiä. Eli eriarvoisia olemme. Paha vaan, että esikoisemme on fiksu kaveri, on hiljaa mielessään pohtinut ja yhdistellyt asioita, ja nyt kyseleekin että miksi serkut saavat enemmän huomiota kuin me. mummo on myös mennyt lupaamaan varsinkin esikoisellemme niitä ja näitä (yhdessä teemme sitten näin... ja tulevana viikonloppuna sitten menemme...etc.) ja kun ne ovat sitten kuseneet - yleensä siitä syystä että mummo onkin lupautunut muualle (aikuisille on aikaa) - niin olemme mieheni kanssa olleet ikävän tilanteen edessä, kun poika on itkenyt pettymystään.

En todellakaan ymmärrä tällaista käytöstä ja takin kääntöä. Aikuisesta ihmisestä kyse sentään ja käyttäytyy kuin kakara. Paha mennä enää tuon ikäistä ojentamaan, vaikka kuinka mieli tekisi. Nyt on itsellä vain semmoinen ole, ettei tarvii jatkossakaan tulla piipahtamaan kiiruusti kun kerta sitä aikaa lapsille ei järjesty. Pysyisi vain pois kokonaan, säästyisimme lasten surumieliltä sekä ylimääräisiltä selittelyiltä ja tilanteiden paikkauksilta.

Ja muuten, mummolle on myös hänen omat poikansa aivan eriarvoiset. Vanhempi kun täytti 40-v., niin häntä muistettiin ison kolehdin kera, jotta saisi haluamansa nahkatakin (olikin hemmetin kallis lahja noin "välivuosia" täyttävälle!). Meidän isäntä sai häneltä lahjaksi vain arkisen t-paidan... Että hyvin menee ja vielä paremmin, kun mummo ei piirissämme pyöri.

Katkerako? Kyllä, ja mielestäni ihan syystäkin.

 

[hmmm]

Arvostelu ei kuulosta kivalta.
Lasten mummo sanoi lastemme kuullen, että "täällä ei ole tuollaista ääntä ennen kuulunut". Eli ilmeisesti muut lapsenlapset eivät riehu ja naura ja leikkiessään ärise ja murise. Meidän vaan...
kaikenalaisen huonomman kohtelun jälkeen luottamus menee.

 

[vieras]

Nää jutut on niiin kurjia, ja nimenomaan lasten kannalta.
Meillä tilanne se, et meillä on molempien puolelta ensimmäinen lapsenlapsi. Mun vanhemmat edelleen jumaloi tätä meidän esikoista, meidän nuoremmalle ei millään ole meinannut riittää huomiota. Olen asiasta usein joutunut sanomaan ja nyt he sentään yrittävät olla tasapuolisia.
Miehen vanhemmat taas välillä suorastaan hylkivät meidän esikoista, ennen kuin muita lapsenlapsia oli, oli meidän lapsi se keskipiste ja niin rakas aina, kun miehen sisko sai lapsia, nämä saivatkin ihan eri kohtelun kuin meidän lapsi, heidän kuvia on kaikissa huoneissa esillä, meidän lapsen ei jne. Meidän toinen kun syntyi, niin häntäkin huomiodaan enemmän kuin meidän esikoista, ei ihan yhtä paljon kuin miehen siskon lapsia mut eron meidän esikoisen kohteluun todella huomaa. Ja kun kyseessä on vähän isompi lapsi jo, hän itsekin alkaa asioita tajuta.
Tympii ihan molempien vanhemmat, molemmilla on käytökseensä tiettyjä syitä (itse olen ainoa lapsi ja mun vanhemmat ei oikein osaa jakaa huomiota kahdelle, miehen suvussa pojat taitaa olla toivotumpia ja on siinä muutakin) joten meidän lapset ei kyläile mummoloissa yksikseen kuin aivan ääriharvoin, mennään koko perheellä huomattavasti harvemmin kuin aiemmin ja jos meno alkaa mennä ihan omituiseksi lähdetään pois.

Sanominen auttaa joksikin aikaa jollain tavalla, mutta eihän ne perimmäiset asenteet muutu ja musta on kurjaa et lapset joutuu epätasa-arvoiseen asemaan. Paremmin itseasiassa kestän sen et lasten serkut on "rakkaampia" isovanhemmille kuin sen et meidän lapset on keskenään eriarvoisessa asemassa.
Ainoa neuvo on oikeastaan et yritä sanoa asiasta nätisti ja jos ei auta, niin harvenna tapaamisia ihan suosiolla, meillä ei ainakaan mikään muu ole auttanut.Eikä tuokaan muuten, mut ei ole lapset niin pahalla mielellä niin usein(eikä itse tarvii harmitella lasten puolesta niin usein myöskään ).

 

[jj]

No ei ihan noin pahasti,mutta kyllä meilläkin samankaltaisessa tilanteessa ollaan.