Onko se normaalia, että 5,5-vuotias kyselee sanojen merkitystä? Esim. mitä tarkoittaa reilu, mitä tarkoittaa normaali?

[rimma]

5,5-vuotias tyttö kyselee joka päivä "mitä tarkoittaa...?" tai "mikä on...?" kysymyksiä. Jokseenkin outoa mielestäni, mutta onko se normaalia, että tuon ikäinen ei tiedä sanojen merkitystä. Tänään on ehtinyt jo kysyä mitä tarkoittaa normaali, reilu, rehti, riski, nyökkääminen, ilmainen, menettää... mitähän vielä. Eikö tuon ikäisen pitäisi jo tietää mitä sana tarkoittaa. Aiemmin oli neuvolan ja päivähoidon mukaan paljon ikäistään puheenkehityksessä edellä, mutta nyt tuntuu, että miettii tarkkaan lauseen muodostamista, ei keksi aina oikeita sanoja ja kyselee näitä sanojen merkityksiä.

 

["hmh"]

Kuulostaa fiksulta ja pohdiskelevalta tytöltä. Siinähän sitä saa itsekin pohdiskeltua että mitä nää mitkäkin sanat oikeestaan tarkoittaakin. Mikä on normaali? Mikä on ilmainen? Mitä on menettäminen ja mikä on reilu?

 

[Minni:)]

Kuulostaa ihan normaalilta. Meillä vähän alle 5v. kyselee samanlaisia juttuja. Eihän tollasia abstrakteja asioita mitenkään automaattisesti opi, tosin kuin esim. joku koira-sana, jonka voi näyttää ja sanoa et tämä on koira.

 

[ap.]

Itse vaan ajattelen, että kyllä 5-vuotiaan pitäisi jo osata puhua (neuvolan mukaan) normaalisti, miettimättä mikä sana seuraavaksi tulee tai kiertämättä jotain sanaa toisella/useammalla. Että kai nyt tuon ikäinen tietää mitä on nyökätä. Jos sanon, että nyökkää, niin eikö tiedä mitä sitten pitää tehdä. Kysyin, että mitä se nyökkääminen tytön mielestä on niin sanoi, että olisiko tappamista tai lyömistä. :O Eikä meillä tuollaisesta puhuta kotona.

 

[ugiuyg]

Oliskohan tytöllä vaan joku leikki päällä? Mä muistan, että itse saatoin ruveta matkimaan jotain tarhassa, puhumaan kuten joku muu tai esittämään vauvaa. Eiköhän se mene ohi, kun vaan vastailet sen kysymyksiin tekemättä asiasta mitään numeroa.

 

[ap.]

Oliskohan tytöllä vaan joku leikki päällä? Mä muistan, että itse saatoin ruveta matkimaan jotain tarhassa, puhumaan kuten joku muu tai esittämään vauvaa. Eiköhän se mene ohi, kun vaan vastailet sen kysymyksiin tekemättä asiasta mitään numeroa.

Tätä on jatkunut nyt joitakin viikkoja, pari-kolme viikkoa ainakin. Olen vastannut kyllä mutta välillä tuntuu turhauttavalta selittää asiaa, jonka luulisi tietävän tai sellaista sanaa jota tyttö itsekin on sujuvasti käyttänyt mutta nyt ei tiedä mitä se tarkoittaa.

 

[asdfr]

Kuulostaa normaalilta. Mun nelivuotias poika kyselee hirveästi sanojen merkitykisä ja koetan kyllä selittää juurta jaksain. Koska, harvemmin kysyy samaa asiaa montaa kertaa eli menee jakeluun kerrasta. Oma tietämys vaan on tiukilla...eikä sitä itsekään tule aina pohdittua niin syvällisesti sanojaan, joten ehkä on hyvä funtsia välillä

 

[Hertta Pesonen]

Meillä 6-vuotiaskin kyselee: mitä tarkoittaa paitsi? MItä tarkoittaa vaille? MIllaista lyömistä on laimin lyöminen?

 

["joooo"]

on. Meillä on saman ikäinen lukeva ja laskeva tosi fiksu poika joka pohtii päivittäin sanojen merkityksiä.

 

[ööhöm]

Ei tuo minusta kuulosta siltä etteikö osaisi puhua hyvin. Itsekin ihmettelen näin aikuisena että mitä se "ottaa neuvosta vaarin" tarkoittaa vaikka ymmärrän oikein hyvin jokaisen sanan ja osaan käyttää sanontaa oikeassa kohtaa omassa puheessani.

Kyse on mielestäni siitä, että lapsi pohtii sanoja "syvemmältä", sillä suomenkielihän on täynnä sanoja ja sananparsia joita me kaikki osaamme käyttää puheessa, mutta joiden merkitys yksinään voi ollakin epäselvä. Esim. lapsi tietää että jokin on reilua ja joku on ollut reilu jne., ja osaa todennäköisesti käyttää sanaa reilu oikein omasssa puheessaan. Mutta mikä se reilu on? Se on eri asia kuin vaikkapa talo, kissa, puu - sanat, jotka lapsi pystyy yhdistämään johonkin konkreettiseen.

 

[suihkuun]

Itse vaan ajattelen, että kyllä 5-vuotiaan pitäisi jo osata puhua (neuvolan mukaan) normaalisti, miettimättä mikä sana seuraavaksi tulee tai kiertämättä jotain sanaa toisella/useammalla. Että kai nyt tuon ikäinen tietää mitä on nyökätä. Jos sanon, että nyökkää, niin eikö tiedä mitä sitten pitää tehdä. Kysyin, että mitä se nyökkääminen tytön mielestä on niin sanoi, että olisiko tappamista tai lyömistä. :O Eikä meillä tuollaisesta puhuta kotona.

Taitaa vaan tytöllä olla korvat vaikkua täynnä, pistä se suihkuun pesulle niin alkaa kuulemaan oikein.

Sitä paitsi harva alkaa sanojen syvällisempää tai alkuperäistä merkitystä ees mietiskelemään, koska niiden juuret voi olla jo niinkin kaukana ettei niistä ota enää selkoa. Sen sijaan pitäisi pysyä niiden sanojen merkityksessä, se kun on se tärkein pointti. Kielitieteilijät sitten saavat ottaa selvää niistä tarkemmin. Sen takia on turha yksittäisiä sanoja pohtia

 

["..."]

Paha mennä sanomaan. Meillä 2,5- vuotiaalla on nyt tuollainen vaihe, eli kyselee abstraktien sanojen merkitystä koko ajan.

 

["..."]

Itse vaan ajattelen, että kyllä 5-vuotiaan pitäisi jo osata puhua (neuvolan mukaan) normaalisti, miettimättä mikä sana seuraavaksi tulee tai kiertämättä jotain sanaa toisella/useammalla. Että kai nyt tuon ikäinen tietää mitä on nyökätä. Jos sanon, että nyökkää, niin eikö tiedä mitä sitten pitää tehdä. Kysyin, että mitä se nyökkääminen tytön mielestä on niin sanoi, että olisiko tappamista tai lyömistä. :O Eikä meillä tuollaisesta puhuta kotona.

No kyllä tuo ehkä vähän oudolta kuulostaa. Mutta jos noita tuntemattomia sanoja ei nyt montaa ole, niin tuskin tarvitsee huolestua.

 

[Meillä]

5v. tyttö kanssa kyselee usein sanojen merkitystä,häntä myös kehuttu hyväksi puhujaksi pk:ssa ja neuvolassa. En ole pitänyt tuota outona,vaan ihan fiksuna kun ottaa asioista selvää,yleensä kyllä kysyy hankalampia sanoja,joskus vaikea selittääkkään.
Jos ap:n tyttö sekoitti nyökkäämisen hyökkäämiseen?

 

["Veera"]

Täytyy taas tunnustaa oma tyhmyytensä kun en ole tälläistäkään älynnyt ihmetellä!

Ihan oon kuvitellut, että (melkein) jokaisella lapsella tulee tuommoinen vaihe, että sanojen merkitystä pohditaan.
Omaani ainakin pidän normaalina, vaikka tässä jonkin aikaa olen vastaillut kysymyksiin mitä mikin tarkoittaa.

 

[.vieras]

Kyllä minusta ihan normaalilta kuulostaa. Meillä 5,5v miettii myös paljon sitä, mikä on totta/olemassa ja mikä satua. Esim dinot versus hirviöt, onko olemassa vai satua. Dinojen olemassaolo ja milloin se tapahtui tuntuu nyt olevan se eniten kiinnostava juttu. Olen yrittänyt selittää, että niitä oli TOSITOSITOSI kauan sitten, niin lapsi totesi, että "ai silloin, kun isi oli vielä lapsi?"....

 

[Täydellisen epätäydellinen]

Välillä tuntuu ettei tuo lapsi 5v muuta teekään kuin kyselee. Ja sen samaa ikää olevat kaveritkin vain kyselevät kaikkea minulta kun nähdään.

Pikku Kakkonen voisi aloittaa ohjelman johon voisi lähettää lasten kysymyksiä joihin ei osaa itse vastata, voisi laittaa viikonloppuisin lapsen sitä katsomaan niin saisi rauhassa juoda kahvikupillisen tai kolme ilman kysymystulvaa joihin ei unessa olevat aivot keksi mitään muuta sanottavaa kuin "ööh" tai "hä" tai "...".

 

[ap.]

Vastauksista päätellen muutkin lapset tekee samaa, joten en ole enää mitenkään huolestunut. On niitä sanoja riittänyt päivittäin useita, mutta ehkä tosiaan siitä kyse, että miettii tarkemmin ja syvällisemmn kuulemaansa ja puhumaansa. Itse kun sitä pitää sanoja ns. itsestäänselvyytenä mutta lapsi ilmeisesti ei.

Ja kyllä tosiaan pitää pestä lapsen korvat, kuulee useinkin sanoja väärin. Sitten kysyy että "mikä se poira on?" kun kyse on ollut koirasta. Tai niinku äsken "Mitä tarkoittaa hiirata?" kun oikea sana oli niiata. Mutta tuo nyökkääminen varmaan meni muuten hyökkäämisen kanssa sekaisin, tai sitten ei.

Ja meilläkin oon huomannut tuota "kauan kauan sitten" = kun olin pieni vauva tai kun isi oli pieni, vaikka kyse olisi dinosauruksista tai Jeesuksesta.