Onko se muka niin kamalaa, jos lapsen koulun joulujuhlat ei kiinnosta?

Huomenna illalla olisi, mutta jätän väliin, kuten viime vuonnakin ja kuten päiväkodinkin joulujuhlat jätin. Ajatuskin siitä, että joutuisin sinne ihmispaljouden keskelle istumaan ja kattelemaan kamalia esiintymisiä ja kuuntelemaan "söpöjä" lauluja vierailta kakaroilta, ei kiitos. :mad: Nauttiiko joku lasten joulujuhlista?
 
"Kenguru"
Ei kaikki todellakaan nauti. Mitä sitä teeskentelemään. Tai sanotaanko vaikka niin päin, että moni varmasti teeskentelee kun ei kehtaa tai viitsi sanoa, ettei pidä koulujen joulujuhlista.
 
Oliskohan sun lapsistas kiva, että vaivautuisit paikalle HEIDÄN takiaan??
Eipä ole poika tuosta puhunut yhtään. Ehkä eri asia olisi, jos olisi innoissaan vouhkannut siitä.

Tänään vasta luin reissarista, että pojan luokalla (dysfasialuokka) on pieni esitys myös. Kun kysyin pojalta, mikä esitys niillä on, että mitä ne tekee, poika vastasi, ettei tiedä.
 
"vieras"
Meidän esikoisen koulussa joulu- ja kevätjuhlat kesti yleensä tooosi kauan. Ne oli puuduttavia! Ylemmillä luokilla jätin sitten muutamaan juhlaan menemättä. Mutta pääsääntösesti kävin ala-asteen juhlat läpi. Yhtenä vuotena oli lähetysseuran järjestämä kauneimmat joululaulut joulujuhlan tilalla ja se oli tosi kaunis tilaisuus.
 
Kyllä mä nautin ja tykkään niistä, niihin on panostettu ja ainakin meidän poika on ollut aina hyvillä mielin menossa.
Ja kun se on mun mielestä myös ihan tapakasvatusta osallistua erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin ja toivon että lapsikin ajattelee isona niin.
 
Kyllä mä nautin ja tykkään niistä, niihin on panostettu ja ainakin meidän poika on ollut aina hyvillä mielin menossa.
Ja kun se on mun mielestä myös ihan tapakasvatusta osallistua erilaisiin juhliin ja tilaisuuksiin ja toivon että lapsikin ajattelee isona niin.
Mun poika ei tunnu edes ymmärtävän, että juhla on tulossa. ;( Ei juhliin osallistuminen vastoin omaa tahtoa ole mun mielestä tapakasvatusta.
 
"vieras"
kuusijuhla <3 menen aina jos pääsen, ja nautin sekä oman että muiden lasten esiintymisestä :) myös omien oppilaiden ja muidenkin oman kouluni lasten esityksistä nautin :)
 
"vieras"
Mun äitini ei koskaan osallistunut mun koulun joulujuhliin ja kyllä se minun mielestäni oli inhottavaa, kun kaikkien muiden vanhemmat+sukulaiset oli katsomassa ja itsellä ei ollut ketään. :( Oman lapsen juhliin pidän tärkeänä osallistua, olen vaikka töistä pois että pääsen.
 
Mun poika ei tunnu edes ymmärtävän, että juhla on tulossa. ;( Ei juhliin osallistuminen vastoin omaa tahtoa ole mun mielestä tapakasvatusta.
No, se on tietysti vähän eri asia ja kyllä mä ymmärrän ettei kaikki tykkää, ei siinä mitään. Mielummin jää sitten kotiin kuin istuu tympääntyneenä siellä juhlassa.
Musta oli kyllä tosi kiva huomata jälleen että meidän koulun erityisluokista oli paljon oppilaita vanhempineen juhlimassa, osa ei ehkä ymmärtänyt tuon taivaallista mutta ehkä se onkin vanhemmista kiinni, jos on positiivisella asenteella itsekin niin kyllä se yleensä tarttuu myös lapseen.:)
 
"vieras"
Ei minuakaan huvita mutta TOTTAKAI menen lasten takia. Muistan itse miten surulliselta lapsena tuntui kun omat vanhemmat eivät vaivautuneet paikalle katsomaan. Ja suoraan sanottuna ihmettelin kun pojan kaverin vanhemmista kumpikaan ei tullut paikalle.
 
[QUOTE="vieras";22715326]Sinun vai poikasi tapakasvatusta?

Osallistumalla lapsen juhliin aikuinen osoittaa kiinnostusta ja arvostusta lapsensa elämään ja koulunkäyntiin.[/QUOTE]

Voipa sitä muillakin tavoin osoittaa, kuin kerran vuodessa pidettäviin joulujuhliin osallistumalla.

Illuusia, ei tuo kehitysvammainen sentäs ole, ei ole diagnoosia, jotain kapea-alaista häiriötä, joillakin alueilla kuitenkin jopa edellä muita. Mutta joo, ei tunnu pitävän tärkeänä, muuten olisi varmaan puhunut juhlista ja esityksestä.

Ja siis mie en mene, eikä mene poikakaan, en mie sitä hyvänen aika yksin sinne pistä.
 
Plus sitten raskaana nyt, pissahädät sun muut vaivana, tekis helvetillisestä tilanteesta vieläkin hirveämmän. Jos voisin edes SIETÄÄ tuollaisia juhlia, niin voisin harkita ehkä. Ja siitä huolimatta, että koko ajatus sinne menosta iljettää, harkitsin silti hetken. Mutta joo, ei sinne kannata mennä, kun koko ajatus ärsyttää.
 
"vieras"
Voipa sitä muillakin tavoin osoittaa, kuin kerran vuodessa pidettäviin joulujuhliin osallistumalla.

Illuusia, ei tuo kehitysvammainen sentäs ole, ei ole diagnoosia, jotain kapea-alaista häiriötä, joillakin alueilla kuitenkin jopa edellä muita. Mutta joo, ei tunnu pitävän tärkeänä, muuten olisi varmaan puhunut juhlista ja esityksestä.

Ja siis mie en mene, eikä mene poikakaan, en mie sitä hyvänen aika yksin sinne pistä.
Poikasi on varmaakin jo oppinut tavoillesi eikä edes odota että lähtisit.
Kiinnostaako sinua koulun vanhempainillat?

"... Ajatuskin siitä, että joutuisin sinne ihmispaljouden keskelle istumaan ja kattelemaan kamalia esiintymisiä ja kuuntelemaan "söpöjä" lauluja vierailta kakaroilta, ei kiitos."
 
[QUOTE="vieras";22715389]Poikasi on varmaakin jo oppinut tavoillesi eikä edes odota että lähtisit.
Kiinnostaako sinua koulun vanhempainillat?

"... Ajatuskin siitä, että joutuisin sinne ihmispaljouden keskelle istumaan ja kattelemaan kamalia esiintymisiä ja kuuntelemaan "söpöjä" lauluja vierailta kakaroilta, ei kiitos."[/QUOTE]

Juu ei kiitos vanhempainilloillekaan, oletan niiden olevan hyödyttömiä ja pitkäveteisiä tilaisuuksia...
 
"harmaa"
Mä muistan et mun äiti ei koskaan osallistunut juhliin yms ja se tuntui tosi pahalta ja nyt mä teen samaa tolle mun tytölle :( mut onneks edes tytön isä osallistui joulujuhlaan
 
Ei muakaan kiinnosta yhtään. Mitään ei kuulu, mitään ei näe koska edessä istuvat lapset seisoo penkillään ja omat lapset kitisee kun on tylsää. Mutta joka kerta olen mennyt koska tiedän, että se on lapselle tärkeä.

Yhtälailla kehun lasten piirustuksia ja maalauksia vaikka ne ois mun mielestä yhtä suttua vaan. Samoin kehun heidän tekemiä askarteluväkerryksiä vaikken tarkalleen edes tiedä mikä se on. Lapselle ne on tärkeitä kumminkin :) Onhan lasten murheetkin meidän aikuisten mielestä monesti mitättömiä mutta lapselle ne on varmasti aivan yhtä suuria kuin meille aikuisille on "aikuisten murheet". En siis ajattele pelkästää mitä MINÄ haluan ja mistä MINÄ tykkään.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä