Onko se lapselle vääryys, jos jää ainokaiseksi...?!

[vierailija vaan]

Sinänsä hölmö kysymys... mutta tuntuu että moni näin ajattelee.

Meillä siis 1v10kk ikäinen lapsi ja koko ajan kysellään milloinka tulee toinen jne. Ensinnäkään ensimmäinenkään ei tullut sormia napsauttamalla... ja meillä vauva-aika oli áika rankkaa ja tuntuu että emme ehkä "selviäisi" täysijärkisinä jos vielä vauva tulisi taloon. Mieli voi muuttua ja näin, mutta tällä hetkellä tuntuu että kun nyt on hyvä näin, ei haluaisi taas kuohuttaa tilannetta uudella vauvalla ja sen tuomalla väsymyksellä jne...

Itselläni on sisko samoin miehellä kaksi sisarusta ja tiedän kuinka tärkeää on että on joku hyvin läheinen ihminen.

Siskollani on vuoden vanhempi tyttö kuin itselläni ja me ollaan kyllä tosi paljon tekemisissä, että sinällään kuitenkin vaille seuraa ei jää. mitä mieltä? vastaavia kokemuksianne?

 

[Pinki]

Ei ole väärin. Siinä se lapsi kasvaa ilman sisaruksiakin =)

 

[hmm]

Se on aivan hirveän väärin.
Eihän ainut lapsi voi oppia ihmiseksi, kun ei ole sisaruksia joita kadehtia. :headwall:

 

[LoruLiisa]

no eipä oo käyny ikinä ees mielessä tommonen asia *miettii pitääkö lähtee miehen hakuun ettei poika jää ainooksi lapseksi*

 

[Aamuäree]

No ei ole. Eihän sitä aina voi edes itse päättää tuota lasten lukumäärää.

 

[ap]

Joo siis tarkotan että en itse niin ajattele, mutta pistää kyllä miettimään että pitäiskö näin ajatella, kun ympäristöltä tulee kovasti paineita siihen "toisen lapsen t-e-k-e-m-i-s-e-e-n".

Lähinnä sitä mietin sitten itse, että kokeeko lapsi yksinäisyyttä jos on ainokainen. Itse en ole kovin hyvä pitämään lapsiperheisiin yhteyttä, mutta toisaalta näitä serkkuja on 3 kpl eri perheissä ja heidän kanssaan ollaan suht paljon tekemisissä... en ole mikään yltiö-sosiaalinen meinaan itse. Mutta tuleehan niitä kavereita sitten koulussa ja sittenhän sitä varmaan jo kyläillään puolin ja toisin ihan lasten taholta, eikös?

 

[endie]

Joo siis tarkotan että en itse niin ajattele, mutta pistää kyllä miettimään että pitäiskö näin ajatella, kun ympäristöltä tulee kovasti paineita siihen "toisen lapsen t-e-k-e-m-i-s-e-e-n".

Lähinnä sitä mietin sitten itse, että kokeeko lapsi yksinäisyyttä jos on ainokainen. Itse en ole kovin hyvä pitämään lapsiperheisiin yhteyttä, mutta toisaalta näitä serkkuja on 3 kpl eri perheissä ja heidän kanssaan ollaan suht paljon tekemisissä... en ole mikään yltiö-sosiaalinen meinaan itse. Mutta tuleehan niitä kavereita sitten koulussa ja sittenhän sitä varmaan jo kyläillään puolin ja toisin ihan lasten taholta, eikös?

ja sitten jos joskus teettekin toisen lapsen, niin auta armias jos hän on samaa sukupuolta kuin eka lapsi. sitten alkaa ne utelut "koskas teette sen tytön/ pojan ? "

 

[ei oo vääryys]

Kyllä lapset saa niitä kavereita päiväkodeista, koulusta, ystäväperheistä jne. Ja eihän se tarkoita automaattisesti sitä että kun ollaan sisaruksia niin ollaan koko elämä tosi läheisiä.

Mun mielestä lapsia pitää tehdä jos itse niitä haluaa, ei siksi että muut niitä haluaa tai ympäristö painostaa.

Meillä tyttö jää ainokaiseksi enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana.

 

[hmmm]

Kyllä lapset saa niitä kavereita päiväkodeista, koulusta, ystäväperheistä jne. Ja eihän se tarkoita automaattisesti sitä että kun ollaan sisaruksia niin ollaan koko elämä tosi läheisiä.

Mun mielestä lapsia pitää tehdä jos itse niitä haluaa, ei siksi että muut niitä haluaa tai ympäristö painostaa.

Meillä tyttö jää ainokaiseksi enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana.

melkein helpompihan ainoan lapsen on tulla sosiaaliseksi. saa kaiken rakkauden ja ajan ja tavaran vanhemmiltaan, ei tarvitse tuntea kateutta mistään kenellekään. ei kilpailla sisarten kanssa vanehmmistaan.

ja vanhemmilla on aikaa ja voimavaroja satsata lapsen kaverisuhteisiin. kun on se vauva sen esikoisen lisäksi, ei niin jaksa ja pysty vauvan kanssa juosta puistoissa tai harrastuksissa jatkuvasti.

 

[ap]

Kyllä lapset saa niitä kavereita päiväkodeista, koulusta, ystäväperheistä jne. Ja eihän se tarkoita automaattisesti sitä että kun ollaan sisaruksia niin ollaan koko elämä tosi läheisiä.

Mun mielestä lapsia pitää tehdä jos itse niitä haluaa, ei siksi että muut niitä haluaa tai ympäristö painostaa.

Meillä tyttö jää ainokaiseksi enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana.

melkein helpompihan ainoan lapsen on tulla sosiaaliseksi. saa kaiken rakkauden ja ajan ja tavaran vanhemmiltaan, ei tarvitse tuntea kateutta mistään kenellekään. ei kilpailla sisarten kanssa vanehmmistaan.

ja vanhemmilla on aikaa ja voimavaroja satsata lapsen kaverisuhteisiin. kun on se vauva sen esikoisen lisäksi, ei niin jaksa ja pysty vauvan kanssa juosta puistoissa tai harrastuksissa jatkuvasti.

Mielenkiinnosta kysyn, onko sinulla useampia lapsia, tai teillä muilla? Tuleeko teille ympäristöltä paineita?

 

[tiinuska]

Meillä on talossa yksi (isännän etä) ja täytyy sanoa että on kyllä niin itsekäs tapaus ja minäminä-tyyppi. Kaikki on minuuuun ja mihinkään ei saa koskea. Kesällä tulee toinen ja toivon toisen lapsen myötä oppivan jakamaan asiat paremmin. Mulla on liian monta esimerkkiä sukulaispiirissä siitä, että perheen lapsi on niiiiin itsekäs tapaus.

 

[hmmm]

Kyllä lapset saa niitä kavereita päiväkodeista, koulusta, ystäväperheistä jne. Ja eihän se tarkoita automaattisesti sitä että kun ollaan sisaruksia niin ollaan koko elämä tosi läheisiä.

Mun mielestä lapsia pitää tehdä jos itse niitä haluaa, ei siksi että muut niitä haluaa tai ympäristö painostaa.

Meillä tyttö jää ainokaiseksi enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana.

melkein helpompihan ainoan lapsen on tulla sosiaaliseksi. saa kaiken rakkauden ja ajan ja tavaran vanhemmiltaan, ei tarvitse tuntea kateutta mistään kenellekään. ei kilpailla sisarten kanssa vanehmmistaan.

ja vanhemmilla on aikaa ja voimavaroja satsata lapsen kaverisuhteisiin. kun on se vauva sen esikoisen lisäksi, ei niin jaksa ja pysty vauvan kanssa juosta puistoissa tai harrastuksissa jatkuvasti.

Mielenkiinnosta kysyn, onko sinulla useampia lapsia, tai teillä muilla? Tuleeko teille ympäristöltä paineita?

mulla on kaksi, mutta en osaa olla hyvä äiti molemmille. edelleen työtä ja tuskaa. esikoinen jäi niin syrjään kun syntyi kuopus.

 

[PikkuAada]

Oon miettinyt samoja asioita, meillä on ainakin vielä ajatus, että lapsilukumäärä jää yhteen. Oli hassua, ettei kukaan koskaan kysellyt ennen tytön syntymää, että milloinkas teille tulee lapsia. Lähinnä ihmiset oli hämmentyneitä - ja ihmeissään - kun kerrottiin, että odotetaan. Mutta hyvä jos laitokselta päästiin, niin jo alkoi kysely, että milloinkas toinen... Nyt olemme ns. vapaata riistaa kyselyn suhteen ja koen sen hyvin ahdistavana. En halua jatkuvasti selitellä, ettei ole suunnitelmissa toista.

 

[vieras]

Tunnen yhden ainoona kasvaneen aikuisen ja voin sanoa että hän on erittäin itsekäs. Tyyliin olen parempi kuin muut ja mun etuoikeus on toimia näin. Mutta osaa olla hyvinkin herttainen ja mukava päällisinpuolin jos ei tunne paremmin.... En suostuisi itse tekemään vaan yhtä lasta koska niistä kasvaa ku..päitä!

 

[Aamuäree]

Minä taas tunnen montakin ainokaista jotka eivät ole näitä minäminä tapauksia.

Ei se ole ainut syy siihen.


Ja minkäs teet- kun kaksi näistä 'tapauksista' ovat ainokaisia sen vuoksi että äiti ei enää voi tulla raskaaksi?

 

[Cassyput]

No, mun äiti on ainoa lapsi ja se yhä edelleen välillä surettaa häntä. Ikää kuitenkin jo yli 60. Itsekäs se ei ole kyllä vähääkään.

 

[ap]

Kyllä lapset saa niitä kavereita päiväkodeista, koulusta, ystäväperheistä jne. Ja eihän se tarkoita automaattisesti sitä että kun ollaan sisaruksia niin ollaan koko elämä tosi läheisiä.

Mun mielestä lapsia pitää tehdä jos itse niitä haluaa, ei siksi että muut niitä haluaa tai ympäristö painostaa.

Meillä tyttö jää ainokaiseksi enkä pidä sitä ollenkaan pahana asiana.

melkein helpompihan ainoan lapsen on tulla sosiaaliseksi. saa kaiken rakkauden ja ajan ja tavaran vanhemmiltaan, ei tarvitse tuntea kateutta mistään kenellekään. ei kilpailla sisarten kanssa vanehmmistaan.

ja vanhemmilla on aikaa ja voimavaroja satsata lapsen kaverisuhteisiin. kun on se vauva sen esikoisen lisäksi, ei niin jaksa ja pysty vauvan kanssa juosta puistoissa tai harrastuksissa jatkuvasti.

Mielenkiinnosta kysyn, onko sinulla useampia lapsia, tai teillä muilla? Tuleeko teille ympäristöltä paineita?

mulla on kaksi, mutta en osaa olla hyvä äiti molemmille. edelleen työtä ja tuskaa. esikoinen jäi niin syrjään kun syntyi kuopus.

Onkin ihan kiva kuulla kokemuksia myös näinpäin kun on jo kaksi lasta ja kokemukset kuitenkin kuten sulla. Minkä ikäiset lapset sulla on?
Sä olet varmaan samanlainen pohtija kuin mäkin, varmasti olet ihan hyvä äiti, mutta tiedän mitä tarkoitat. =)

 

[Huom]

Meillä on vaan yksi lapsi ja minusta se on sääli. Mies ei halua enempää, joten ei mahda mitään. Ei itsellänikään ole mikään pakko saada toista, mutta lapsen takia haluaisin, että olisi se toinenkin. Tosin en tiedä, miten sen vauva-ajan jaksaisi, kun esikoisenkin kanssa oli aika rankkaa.

 

[ap]

Oon miettinyt samoja asioita, meillä on ainakin vielä ajatus, että lapsilukumäärä jää yhteen. Oli hassua, ettei kukaan koskaan kysellyt ennen tytön syntymää, että milloinkas teille tulee lapsia. Lähinnä ihmiset oli hämmentyneitä - ja ihmeissään - kun kerrottiin, että odotetaan. Mutta hyvä jos laitokselta päästiin, niin jo alkoi kysely, että milloinkas toinen... Nyt olemme ns. vapaata riistaa kyselyn suhteen ja koen sen hyvin ahdistavana. En halua jatkuvasti selitellä, ettei ole suunnitelmissa toista.

Minkä ikäinen lapsi sulla? samalla tavalla meni meilläkin, että vauva oli 1kk kun kysyttiin että millos tulee toinen... argh

 

[VIIVILIINA-]

Ei ole väärin, eikä sun tarvi sitä millään lailla perustella kellekkään, ei ees itselles. Jos ette halua niin ette halua.
Mun mielestä on väärin sitä "tulevaa" lasta kohtaa et se tehdään ihan tekemisen pakosta, siksi koska esikoinen tarvitsee sisaruksen tai sit ihan vaan painostuksen takia jne.

 

[Bonaire]

ei mullakaan oo kun yks tyttö ja tuskin tulee enempää..eikä tosiaan ole minä-keskeinen vaan toiset huomioonottava tosin voimakas tahtoinen.. =)

 

[ap]

Meillä on vaan yksi lapsi ja minusta se on sääli. Mies ei halua enempää, joten ei mahda mitään. Ei itsellänikään ole mikään pakko saada toista, mutta lapsen takia haluaisin, että olisi se toinenkin. Tosin en tiedä, miten sen vauva-ajan jaksaisi, kun esikoisenkin kanssa oli aika rankkaa.

Aika samoja ajatuksia kuin itselläni. Meillä myös niin että mies ei halua lisää lapsia. Rakastaa tietenkin älyttömästi tyttöä, mutta sanoo että ei ehkä jaksaisi sitä rankkaa vauva-aikaa jne.

 

[ap]

Ei ole väärin, eikä sun tarvi sitä millään lailla perustella kellekkään, ei ees itselles. Jos ette halua niin ette halua.
Mun mielestä on väärin sitä "tulevaa" lasta kohtaa et se tehdään ihan tekemisen pakosta, siksi koska esikoinen tarvitsee sisaruksen tai sit ihan vaan painostuksen takia jne.

Kiitos tästä. Tämä oli hyvin kirjoitettu. =)

 

[vieras]

Samat mietinnät kuin ap:llä. Meillä on yksi lapsi ja ollaan päätetty että tämä jää myös ainokaiseksi. Tämän ainokaisen tekemiseen meni useampi vuosi rankoissa lapsettomuushoidoissa ja lapsen syntymän jälkeen puoli vuotta meni täydessä sumussa synnytyksen jälkeisen masennuksen vuoksi. Raskaat hoidot vaativat veronsa lapsen synnyttyä ja vauva-aika oli todella raskasta koko perheelle. Nyt tuntuu, että meillä kummallakaan ei ole halua eikä voimia venyä enää toisen lapsen "tekemiseen" tai vauva-aikaan. Jatkuvasti saan kuulla sukulaisilta ja tuttavilta kuinka mieli muuttuu vielä joskus ja toisen lapsen vielä teemme, mutta itse en todellakaan tuohon usko.

Tuntuu, että lasten tekeminen (?) ja lapsilukumäärä ovat niitä harvoja todella intiimejä asioita jotka ovat jollain tapaa julkisia. Eli siihen on jokaisella Pertillä ja Pirkolla sanansa sanottavana. Itsekin olen saanut kuulla, kuinka hyvä olisi jos lapsella on sisarus jonka kanssa leikkiä. En itse osaa ajatella että toisen lapsen tekisin esikoiselle leikkikaveriksi, eiköhän tulisi pääasiallisena syynä olla HALU saada se toinen lapsi. Jos meillä on hyvä näin, silloin tämä on meidän perheelle sopiva perhekoko!

Itse olen ollut vanhempieni ainokainen ja koen että olen saanut todella hyvän lapsuuden. Vanhemmilla oli voimia antaa paljon rakkautta ja aikaa minulle, ja kavereita sai pihapiiristä, serkuista, tuttavaperheiden lapsista, päivähoidosta ja myöhemmin koulusta. Itse en koe jääneeni mistään paitsi, mutta en myöskään ole ollut "pilalle hemmoteltu" - tai en ainakaan tunnusta! Ehkä myös tästä syystä minulle on helppoa hyväksyä se, että meidän perheen voimavarat eivät riitä toisen lapsen hankkimiseen ja että meidän on hyvä olla juuri näin.

 

[vierahainen]

Musta toi ajatus yhden lapsen itsekyydestä on aika kamala yleistys, ei ne monilapsisen perheen lapset sen parempia ole.
Mun kaverilla on kaksi lasta, poikia, neljän vuoden ikäerolla. Tämä vanhempi lapsi on sellainen itsekäs ja rasittava, mielestäni sellainen, joiksi ainoita lapsia haukutaan. ja samoin on toinen tuttavaperhe, jossa pojat on kahden vuoden ikäerolla.
Kaveripiirissä on myös kolme yhden lapsen perhettä ja kaksi näistä on kasvattanut lapsensa niin, ettei heistä tule niin itsekäitä kakkiaisia, eikä myöskään ole tullut, tämä kolmas ainoa lapsi on kyllä juuri se itsekkään ainoan lapsen perikuva.

Minulla itselläni on veli, 3 vuotta vanhempi, hänen kanssaan ei nyt aikuisena niin kovia tunnesiteitä ole, nähdään joskus. Meillä on myös serkku, ainoa lapsi, 4 vuotta minua vanhempi. Lapsena vietettiin paljon kesiä ja jouluja ym. yhdessä ja serkkuni piti meitä lähes sisarinaan ja nyt aikuisena olemme todella läheisiä ja me muhutaan lapsistamme serkkuina vaikka ovat pikkuserkkuja jne. Eli se sisarus-suhde ei meillä ainakaan ole ollut se tärkein.

Eli Ap:lle, teet niin tai näin, aina on joku morkkaamassa ja yleistämässä. Tee niin kuin omasta mielestä tuntuu, ei se ainoa lapsi kärsi sisarettomuudesta.