Onko "sallittua" olla koko ajan vailla jotakin?

[Cascada]

Siis esim. meillä mies ei tykkää siitä, etten minä osaa elää ilman tavoitteita. Aina kun saavutan yhden tavoitteen, ei se enää tuota minulle nautintoa siinä määrin, että se riittäisi syyksi elää. Pitää keksiä toinen tavoite.

Olen myös siinä mielessä määrätietoinen, että järjestelmällisesti olen toteuttanut kaikki unelmani ja haaveeni. Eli yritän keksiä niitä koko ajan lisää, että säilyttäisin mielenkiinnon elämään.

Esim. nyt haaveenani olisi kolmas lapsi. Mies ei suoranaisesti ole sitä vastaan, mutta hyvin pärjättäisiin näillä kahdellakin, jotka jo meillä on.

Onko tämä väärin? Pitäisikö minun opetella nauttimaan siitä mitä olen jo saavuttanut ja lakata tavoittelemasta aina jotakin?

Jotenkin vain se saa elämän tuntumaan tyhjältä, jos on vähän päälle parikymmpisenä toteuttanut kaikki elämänsä unelmat. Tulee sellainen olo, että tässäkö tämä nyt sit oli? Mitä minulla enää tehdään täällä?

 

[Voin sanoa]

että esimerkiksi mielekäs työ täyttää tuota pohjatonta haluamisen aukkoa.

 

[Cascada]

että esimerkiksi mielekäs työ täyttää tuota pohjatonta haluamisen aukkoa.

Mulla on mielekäs työ. Olen perustanut oman yrityksen tänä vuonna eli teen just tasan sitä mitä haluankin. Mutta silti olo tuntuu tyhjältä. Olen tavallaan jo saavuttanut sen haasteen työn puolesta, nyt kaipaan jotakin muuta.

 

[Cascada]

^

 

[Darwinin leski]

Jaa-a, mä olen aina vailla jotakin, mutten edes oikein tiedä, että mitä... tai vähän kaikkeakin tavallaan, toisaalta en mitään. Saan jonkun, kyllästyn, haluan seuraavan... Aaargh :/

 

[annupannu]

No eihän se nyt väärin ole. Jos nauttii jo saavutetuista jutuista, niin toki sitä lisää voi haluta. Pitää tietysti muistaa oma jaksaminen. Että pystyykö enää nauttimaan jos jo liikaa kaikkea. Kerran täällä eletään

 

[kookosta]

Sun itää keksiä joku tosi pitkän tähtäimen tavote. Sellanen mitä ei yksinkertasesti voi saavuttaa tosta vaan.

Kyllä mulla ainakin pitää olla jotain tavoteltavaa, ei mitään isoa välttämättä, mutta jotakin mihin pyrkiä.

 

[____]

Onko tämä väärin? Pitäisikö minun opetella nauttimaan siitä mitä olen jo saavuttanut ja lakata tavoittelemasta aina jotakin?

Jotenkin vain se saa elämän tuntumaan tyhjältä, jos on vähän päälle parikymmpisenä toteuttanut kaikki elämänsä unelmat. Tulee sellainen olo, että tässäkö tämä nyt sit oli? Mitä minulla enää tehdään täällä?

Siis lapsesikaan eivät sinua enää tarvitse? Surullista.

 

[Lilii lisänimetön]

Mun mielestä ilman tavoitteita eläminen on ennemmin "väärin" kuin jatkuva unelmointi. Eli otsikon kysmykseen vastaus: on sallittua ja mielestäni myös toivottua elämänlaadun kannalta. On hyvä olla unelmia ja tavoitteita. Ihan arkisiakin, ei mitään kuuta taivaalta. Vaan sellaisia, mitä sitten oikeasti myös lähtee tavoittelemaan, olkoon vaikka kuinka hassu haave.

 

[Cascada]

Onko tämä väärin? Pitäisikö minun opetella nauttimaan siitä mitä olen jo saavuttanut ja lakata tavoittelemasta aina jotakin?

Jotenkin vain se saa elämän tuntumaan tyhjältä, jos on vähän päälle parikymmpisenä toteuttanut kaikki elämänsä unelmat. Tulee sellainen olo, että tässäkö tämä nyt sit oli? Mitä minulla enää tehdään täällä?

Siis lapsesikaan eivät sinua enää tarvitse? Surullista.

Niin, välillä tuntuu etteivät tarvitse. Pärjäisivät ihan hyvin isinkin kanssa. Ehkä se on jonkin asteista masennusta, jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja turhaksi?