Toggle sidebar

Onko renttuun rakastuneita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiinnostaa vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kiinnostaa vaan

Vieras
Miksi rakastuit? Miten kävi? Miten mies renttuili?

Itselle käynyt näin. Kaverit ja kalja veti vaikka just 5min. aikasemmin mulle vakuutti rakkauttaan, asuttiin viikko yhdessä, oli maailman ihaninta seksiä ym. Sitten häipyi kuin pieru saharaan ja jätti tämän tytön itkemään. Noloa mutta niin totta...
 
Kaipa mä just rakastuin siihen "hällä-väliä-elämään"... Mentiin vaan ja oltiin missä oltiin, viina useimmiten kuvioissa. Ja se miehen tapaa rakastaa oli sellainen jumaloiva... Tunsi olonsa kuningattareksi... Sit tuli lapsi ja ukko lensi pihalle. Erosta liki 10 vuotta ja mies jatkaa samaa elämää, tosin vieläkin jaksaa selittää, että joskus saa itsensä "ruotuun" ja palaa sitten takaisin, itsellä on jo "uusi perhe" uuden miehen kanssa, että mihinkähän luulee palaavansa...
 
Toki. Voidaanko esittää kysymys "MIKSI rakastuit?" ja olettaa 100% oikea vastaus. Rakkaus on kamala, epämääräinen tasapainoton tila, jolla ei valitettavasti ole järjen kanssa tekemistä. Mies oli ja on perinteinen runoilija. Aluksi kuvittelin, että voisin elää ns. vapaassa suhteessa, mutta mies kaipasi pirttihirmua muusakseen. Minulle eivät asetu roolit justiina saati naispuolinen aisankannattaja.

Minä olen Pikku Prinssi ja hän on Kettu.
 
Rakastuin, koska olin tunne-elämältäni sairas ja se oli minusta jännittävä tyyppi.
10 vuotta elin sen kanssa oikeastaan edes tajuamatta, että kaikki ei ole niinkuin pitää ja sen jälkeen vaan oltiin hulluja molemmat kunnes mies raitistui ja alkoi raskas toipumisprosessi molemmilla. Mies oli siis alkoholisti.
 
Mun ex-mies oli renttu... narkkari ja rikollinen...täysin sopimaton tähän meidän ihq yhteiskuntaan.
Luonteeltaan oli/on kuitenkin ihana, herkkä, ajatteleva, fiksu, hellä kaikkea ihanaa mitä mieheltä toivoa voi. Valitettavasti etenkin huumeet alkoivat yhä useammin peittää alleen sitä ihanaa miestä, joka mies olis toisissa oloissa ollut.
Olin itsekkin suhteen alkuaikoina renttu ja meidän villi ja vapaa elämämme oli tiettyyn pisteeseen asti unelmaa... Tietyn pisteen jälkeen kaikki oli...no joo...voitte kuvitella... kodittomia narkkareita oltiin.

Suhde kaatui siihen, että minä sain elämäni kuntoon. Hän ei. Halusin tavallisen elämän...hän ei siihen pystynyt. Oltiin yhdessä 7 vuotta. Nyt reilu 2 vuotta erossa.
Ihana tyyppi on edelleen ja elämäkin tällä hetkellä vähän enemmän kuosissa. Sitä vaan ei koskaan tiedä miten kauan hyvä aika kestää... se voi kestää viikon...tai niinkuin mulla, tähänmennessä lähes viisi vuotta ja tulee jatkumaan (hope so)
 
Tunustan ja lähes 9 vuotta jaskoin katsella ja tehdä yhden lapsenkin, mutta nyt on oma kämppä alla, enkä ikinä enää ota yhtäkään mokomaa nurkkiini! Meillä kans oli kalja ja kaverit tärkeempiä ja sitten tuli myös vieraat naiset kuvioon. Kerran pari "uskoin" nuo "rakastan, rakastan, diipa daapa" - jutut ja katsoin läpi sormien, mutta sitten kun astui väkivaltakin vielä kuvioihin, niin tämä mamma otti likan ja käsilaukun kainaloon ja lähti paljain jaloin evakkoon ja huusi, että takaisin en tule, kun tavarani hakemaan... Enkä tosiaan palannut kun muuttoauton kanssa. Tai kävin mä saatajien kanssa hakemassa pakollisia henk. koht kamoja seuraavana päivänä, mutta muuten ei palattu, vaikka taas alko se sama "rakastan, rakastan, anna anteeks, diipa daapa" -juttu. Alku oli kivaa ja mies oli ihana ja kaikee, mutta totuus valkeni jossain kohtaa ja sitten sitä vain yritti väkisin vähän aikaa, mutta kun huomasi, että homma ei toimi, niin aloin jo katselemaan asuntoja sillä silmällä ja olisin muutenkin lähtenyt "niinä päivinä", mutta en ehtinyt järjestelä asioita loppuun, kun nyrkin edestä oli pakko lähteä sillä sekunnilla evakkoon ja järjestellä asiat sieltä...
 
Uuno Kailaan sanoin:

"Ei ole sääli sitä sydäntä,

jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin

tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle:

sillä sen sydämen mitta on täysi.

Voi sitä sydäntä,

tuhannesti: voi sitä sydäntä.

joka ei koskaan maistanut sinua, Elämä,

Jumalan matojen ihana ruoka."
 
Jos taiteilija voidaan yleisesti laskea rentuksi niin kai sitä "renttuutta" sitten osittain itsekin edustan. :D Siksi kai rakastuin aikoinani toiseen taiteilijaan ja meillä oli miltei 10 vuoden yhteinen taival jonka aikana syntyivät poikanikin. Mies ei koskaan tosin ole juonut itseään edes humalaan. Ettei ole sellainen juopporenttu vaan muuten vaan boheemi persoona ja toisinajattelija.

Itse en ole niin radikaali boheemi kuin exäni ja olen valmis tekemään tavallista duuniakin ym. mitä taas ex-mieheni ei halunnut tehdä koska hänellä oli ja on yhä vahvana oma visio mitä haluaa toteuttaa. Ero oli ainoa vaihtoehto kunnioittaa miehen unelmia koska yhteiselo ei vain toiminut. Mies eli vain itselleen. Olin aina yksin joko fyysisesti tai henkisesti.

En tiedä, tuon suhteen jälkeen sain aika yliannoksen taiteilijamiehestä. Olen alkanut kaivata tosi paljon tavallista arkea ja arkemme onkin "normalisoitunut" aikalailla eromme jälkeen. Olen tosin miettinyt että mitkä piirteet miehessä minuun oikeasti vetoavat jos vielä joskus suhteeseen alkaisin. Kyllä tuo taiteellisuus ja luova näkemys on kuitenkin edelleen yksi piirrekriteereistä joita miehen on jossain muodossa omattava että kanssani viihtyy koska itse tulen aina olemaan luova "hippi". En liian kuivakkaiden tallaajien kanssa viihdy varmastikaan kovinkaan pitkälle. Miehessä pitää olla jotain joka tarjoaa yllätystäkin ja syvällisyyttä elämään. :)
 
Kaverilla on Renttu. Kaikki perus metkut, lisäksi tappouhkailut ja vieraan naisen tuominen yhteiseen kotiin yöllä. Lapsi on heillä ja se sitten on syy jatkaa kynnysmattona. Hoh hoijaa!
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa