Onko raskaana olevalla oikeus tehdä itsemurha?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ajankuluksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ajankuluksi

Vieras
Mitä mielipiteitä tämä teissä herättää?

Onko ensinnäkin jokaisella mielestänne oikeus päättää oman elämänsä? Entä abortinvastustajat, onko teistä äiti velvollinen pysymään hengissä pitääkseen sikiön hengissä? Entä kun ylitetään raja jolloin lainmukaan saa tehdä abortin, saako raskaana oleva päättää elämänsä, ja samalla sikiön, joskus rv 38? Syyllistyykö nainen sitten samalla murhaan? Vai onko kyseessä vain itsemurha jolla valitettavasti on seurauksena myös toisen kuolema?

Kenen oikeus, ja mihin, on tässä kaikista tärkein?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Jos kokee niin tarpeelliseksi niin onhan se oikeus. Mutta mun mielestä itsemurha on äärettömän typerä ratkaisu, oli sitten raskaana tai ei ole raskaana.

Eli sun mielestä sikiön hengellä ei tässä asiassa ole mitään merkitystä? Raskaana oleva saa vaikka laskettuna päivänä heittäytyä junan alle, ja näin ollen tappaa samalla, todennäköisesti elinkykyinen vauva? En siis välttämättä ole sun kanssa eri mieltä, pyydän vaan selvennystä :)
 
Kyllä naisella vaan se määräysvalta omaan ruumiiseen silti säilyy, vaikka raskaana olisikin. Jokaisella on tietenkin oikeus päättää elämänsä niin halutessaan. Ja kyllä hän syyllistyy samalla myös tappoon, itsemurhansa lisäksi. Tappo siksi, että se on kuin viaton sivullinen, joka saa prosessin aikana myös surmansa. Tarkoitushan kaiketi tällä äidillä ei ole tappaa lastaan tappamalla itsensä, vai?
 
Niin ne itsekkäät läheiset väittävät ettei ole oikeutta riistää OMAA henkeään. Aika itsekästä. Kannatan luonnollisesti myös eutanasiaa. Mikä OIKEUS muilla on määritellä onko yksilöllä OIKEUS päättää oman elämänsä? Mitä ihmeen jumalasta seuraavia nämä kuvittelevat olevansa? Minulla on oikeus tänään syödä kupuni täyteen, rakastella kumppanini kanssa, huolehtia itsestäni ja niin halutessani myös päättää päiväni.
 
  • Tykkää
Reactions: Zeetah
Alkuperäinen kirjoittaja itsekin maassa:
Alkuperäinen kirjoittaja yksi heistä:
Tänään on maanantai ja ihmisillä huono päivä???

:laugh: siltä vaikuttaa, kaikki nämä puheet itsemurhista...

Mulla ainakin todella huono päivä mut en vaivu synkkyyteen. Mulla on sentään uus hieno kello. Voin iloita vaikka siitä.
 
Niin, luulette, että kuoleman jälkeen olette helpottuneita, koska menette olemattomuuteen, mutta näin ei ole.

Itsemurhan tehnyt henkilö ei saa uutta fyysistä kehoa niin kauan kuin hänen olisi pitänyt elää tässä elämässä. Toisin sanoen niin kauan kuin hänellä olisi vielä elämää jäljellä tietyssä elämässä. Hän kärsii ilman fyysistä kehoa, koska hänellä on edelleen erilaisia haluja, esimerkiksi halu syödä ja juoda ja niin edelleen, mutta hänellä ei ole kehoa, jolla hän voisi täyttää nämä halut ja niin edelleen.

Itsemurhaajan ei tarvitse odottaa rangaistusta, sillä hän rankaisee itseään tuhoamalla kehonsa. Tämä on kuin ihminen, joka poltti oman talonsa ja on nyt tuomittu vaeltelemaan kellareissa. Elämä ilman fyysistä kehoa mutta ilman henkistä kypsyyttä on eräänlaista helvetillistä olemassaoloa, koska hänellä on edelleen monia aineellisia haluja, eikä hän voi täyttää niitä. Tämä tuottaa hänelle mittaamattomia kärsimyksiä, jotka eivät käytännössä eroa helvetin kärsimyksistä. Ainoastaan tähän helvettiin ihminen tuomitsee itsensä ja luulee, että itsemurha on ulospääsykeino. Tosiasiassa se on sisäänkäynti pahempaan todellisuuteen kuin se, josta ihminen yritti paeta itsemurhalla.

Kuolemasta sanotaan: "fyysisen kehon jättäminen".

Yksi Vedojen perusperiaatteista on ahimsa (väkivallattomuus). Itsemurha on väkivaltaa itseään kohtaan. Monet ihmiset ajattelevat tietämättömyyttään, että se on tie ulos kriisitilanteesta. Tosiasiassa se ei ole ulospääsy vaan pääsy vielä kauheampaan tilanteeseen, jossa aineelliset halut ovat yhä olemassa, mutta kehoa niiden täyttämiseksi ei enää ole. Se on yhtä tuskallista kuin kokea nälkää, mutta ei pystyä tyydyttämään sitä.

Ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, jäävät ... eivätkä voi saada uutta fyysistä kehoa ennen kuin heille varattu elinikä päättyy.

Vedat sallivat vapaaehtoisen kuoleman vain kahdessa tapauksessa: kun henkilö kuolee vapaaehtoisesti taistelussa puolustaakseen kunniaansa tai kun iäkkäät joogit paastoavat kuolemaan, kun he ovat täysin vapaita kaikista aineellisista haluista.

Tätä ruumiin vapaaehtoisen jättämisen tapaa kutsutaan Prayopavesaksi, ja sille mainitaan kaksi ehtoa: korkea ikä ja täydellinen vapaus aineellisista haluista.
 

Yhteistyössä