Onko rakkaus siitä kiinni tuleeko lapsia?

[Rytkäätys]

Tuosta yhdestä ketjusta pälkähti mieleen, että onko jolla kulla todella rakkaus siitä kiinni saako puolison kanssa lapsia? Yksi henkilö kun ainakin tuolla oli sitä mieltä että ei menisi naimisiin miehen kanssa ennen kuin on varma että tämä saa lapsia?
Kamala ajattelutapa kun lapsettomuudesta kärsii niin moni pari? Eikö rakkaus siinä voittaisi kuitenkin? Ei mun mies ole mulle mikään siitosori, vaan mä rakastan häntä vaikka ei lapsia voisikaan saada. Luojalle kiitos saa, mutta ei rakkauttani muuttaisi vaikka tilanne toinen olisi.

 

[Sari]

Samaa ihmettelen mäkin. Jos rakkaus on siitä kiinni pystyykö mies siittämään lapsen tai nainen kantamaan ja synnyttämään sen, niin ei se kyllä ole oikeaa rakkautta.

 

[fanta]

Uskon, että jollekin se voi olla siitä kiinni. Tai ymmärrän sen vähän toisin. Ymmärrän sen niin, että jos ei sitä lasta tule, suhde ei ole sille toiselle osapuolelle sitten ainakaan sellainen, johon haluaisi sitoutua. En voi sanoa olisiko itselleni tämä ollut kovin kynnyskysymys, koska niitä lapsia syntyi.

 

[clivia]

Mä tunnen henkilökohtaisesti kolme pariskuntaa jotka erosi siitä syystä ettei voineet saada lapsia ja jokaisessa tapauksessa se puolisko joka kykeni lapsia saamaan,perusti perheen sitten eron jälkeen todella nopeasti,alle vuodessa.
Että kyllä se rakkaus voi olla toisille kiinni siitä lapsiasiasta.MUlle se olis ollut myös,mä halusin omia lapsia.

 

[Kaverilleni]

kävi niin. Mies tiesi jo alkuunsa, ettei kaverini ilman hoitoja pysty biologista lasta saamaan, mutta jotenkin tympääntyi asiaan hoitojen ja pettymysten jälkeen. Seitsemän vuoden jälkeen mies sitten eräänä päivänä ilmoitti haluavansa avioeron, eikä mikään hänen päätään kuulemma käännä. Kaverilleni ero tuli täysin puun takaa, muuten heillä meni hyvin, eikä mies ikinä ollut antanut merkkiä muusta. Nykytilanne on se, ettei mies suostu edes puhumaan kaverilleni mitään.

 

[Rytkäätys]

Kaikki muuko pyyhkiytyy pois vain siksi ettei lasta itse voida biologisesti saada? Nykyään kun kuitenkin on muitakin keinoja saada lapsia?
Ei lapsi ole mikään piste I:in päälle suhteessa vaan rakkaudesta syntynyt hedelmä, mutta ei mikään mitta parisuhteelle!
Mielestäni kuuluu sellainen ajattelu samaan kastiin kuin se, että huonoon suhteeseen tehdään lapsi muka sitä parantamaan...

 

[Rytkäätys]

kävi niin. Mies tiesi jo alkuunsa, ettei kaverini ilman hoitoja pysty biologista lasta saamaan, mutta jotenkin tympääntyi asiaan hoitojen ja pettymysten jälkeen. Seitsemän vuoden jälkeen mies sitten eräänä päivänä ilmoitti haluavansa avioeron, eikä mikään hänen päätään kuulemma käännä. Kaverilleni ero tuli täysin puun takaa, muuten heillä meni hyvin, eikä mies ikinä ollut antanut merkkiä muusta. Nykytilanne on se, ettei mies suostu edes puhumaan kaverilleni mitään.

Aivan järkyttävää

 

[Rytkäätys]

Mä taas tunnen läheisesti kaksi paria, jotka eivät ole saaneet yrityksistä huolimatta lapsia. Ja ovat sitten muilla keinoilla täyttäneet sitä tyhjiötä, mutta ero ei ole heille ollut mikään vaihtoehto, rakkaus on ollut kantavampaa..

 

[fanta]

Kaikki muuko pyyhkiytyy pois vain siksi ettei lasta itse voida biologisesti saada? Nykyään kun kuitenkin on muitakin keinoja saada lapsia?
Ei lapsi ole mikään piste I:in päälle suhteessa vaan rakkaudesta syntynyt hedelmä, mutta ei mikään mitta parisuhteelle!
Mielestäni kuuluu sellainen ajattelu samaan kastiin kuin se, että huonoon suhteeseen tehdään lapsi muka sitä parantamaan...

Minulla riittää kyllä ymmärrystä, että joillekin se oman lapsen, omien lapsien saaminen on niin suuri tarve, että jos sen saa puolisoa vaihtamalla, niin siihen on valmis. En sano, onko se hyvä vai huono, mutta voin ymmärtää, että joillekin se on niin.

 

[koppis]

Ei meillä ainakaan. Mies sanoi meidän seurustelun alussa jo, että hän ei sitten välttämättä pysty saamaan lapsia. Ajattelin heti niin, että se ei sitten ole meidän päätettävissä, miestä en olisi tosiaankaan hylännyt. Lapsia on onneksi siunaantunut.

 

[pohtija]

Tai pikemminkin, että onko se silloin rakkautta?

 

[clivia]

Mä taas tunnen läheisesti kaksi paria, jotka eivät ole saaneet yrityksistä huolimatta lapsia. Ja ovat sitten muilla keinoilla täyttäneet sitä tyhjiötä, mutta ero ei ole heille ollut mikään vaihtoehto, rakkaus on ollut kantavampaa..

Mä tunnen myös yhden naisen joka on 58 vuotias.Hän valitsi lapsettomuuden koska miehensä ei kyennyt tulemaan isäksi.Kun mies sitten jätti hänet kun rouva oli 50 vuotias tämä kertoi minulle miten hirvittävän katkeraksi hän tuli.Etenkin kun mies jätti hänet naisen takia jolla oli valmiiksi lapset.
Kukin miettii asian mielessään,mä ymmärrän niitä jotka lopettaa suhteen ja niitä jotka tyytyvät lapsettomuuteen.

 

[Sori vaan]

Minä haluaisin kyllä mielummin omia biologisia lapsia, kuin miehen ja adoptiolapset.

 

[miettinen]

Minä rakastan miestäni ja luulen, että me oltaisiin jollain tasolla pystytty tuo aukko täyttämään. Monet täyttää elämänsä sitten matkustelemalla, eläimillä jne. myös adoptio jne. olisi mahdollinen.

 

[pienimies09]

Minun mieheni ei saanut eksänsä kanssa lapsia useidn vuosien (5-10v??) yrityksestä huolimatta. Nainen oli käynyt kokeissa- ei mitään "vikaa". He erosivat ja mieheni luuli, ettei hän voi saada lapsia. Nyt olen kuitenkin raskaana hänelle. Että kaikki vaan ei ehkä jotenkin natsaa yhteen sillä saralla?!?

 

[pienimies09]

Tuli vielä mieleen, et nyt varmaan moni luulee, että he mieheni erosi eksästään kun ei heille tullut lapsia kun minä tulin niin pian raskaaksi. Tosiasiassahan naisessa ei ole vikaa ja ero oli ihan muusta syystä. Tää nyt on vaan kuvittelua, mut ihmisethän tykkää juoruilla kaikkee...