Onko poikalapsi edelleen toivotumpi?

  • Viestiketjun aloittaja 3 rinsessaa
  • Ensimmäinen viesti
3 rinsessaa
Näin se vaan tuntuu olevan, että poika on vielä vuonna 2012 ja SUOMESSA edelleen se toivotumpi.
Itse olen onnellinen kolmen terveen tytön äiti, enkä vaihtaisi heitä pois mistään hinnasta. Voin käsi sydämellä sanoa, ettei mulle ole yhdessäkään raskaudessa ollut lapsen sukupuolella merkitystä. En edes jännittänyt sukupuolta erityisesti, koska se oli ihan sama.
Mies sanoi, että olisi toivonut edes yhden pojan, mutta on onnellinen tytöistään.
Sukulaisilta tuli vähän rankempaa kommenttia kolmannen tytön jälkeen. Moni pitää myös kummallisena asiana, ettemme aio enää hankkia lapsia ja miten nyt voi olla niin ettemme vielä yritä poikaa. HALUSIMME KOLME LASTA JA NE SAIMME.
Myös monet nuoret ja lapsettomat ovat kysyneet minulta harmittaako, kun en ole saanut poikaa ja plaaplaa.. Ei harmita.


Joskus pari vuotta sitten luin jostakin lehdestä, että nykyään moni nuori pari toivoo vain yhtä lasta ja en tarkalleen muista näitä lukuja, mutta moni sanoi ettei sen sukupuolella ollut väliä ja moni toivoi poikaa ainoaksi lapseksi. Pari vastaajaa oli tainnut toivoa tyttöä.

Nykyään Suomessa on kuitenkin tasa-arvo. Menestyminen on itsestä ja kasvatuksesta kiinni, ei sukupuolesta.

Mun mielestä tytöt ja pojat ovat aivan yhtä hyviä ja ihania lapsia. Inhottaa, kun jotkut äiditkin tästä väittelevät.
 
"Vieras"
Meidän suvussa on aina arvostettu poikia enemmän. Esikoisestani toivoin poikaa, mutta en pettynyt tyttöön. Mulle on ihan sama oikeasti, vaikka mulla olisi kolme tyttöä tai kolme poikaa. Olen toki onnellinen, että on molempia.
 
Eiköhän se oma lapsi ole vanhemmilleen suloinen ja rakas sukupuolesta riippumatta.
Kun odotin lastani, niin sukupuolella ei oikeasti ollut mulle väliä.
Oma äitini on kyllä enemmän hyysännyt veljeäni ja välillä musta oikeasti tuntuu siltä, että veljeni on hänelle rakkaampi.
 
Toivoin tyttöä todella, kun esikoista odotin. Tuli poika ja maailman ihanin. Tottakai toivoin sitten lisää näitä ihania poikia ja onkin niitä nyt kolme. No oikeasti ei sillä sukupuolella ole merkitystä.
 
"vieras"
Mä olisin ite henk.koht. toivonut tyttöä. Olisi kiva jos lapset olisi tyttö ja poika, mutta nyt meillä on kaksi poikaa. Ei sillä ettenkö ole onnellinen pojistani, olen tietysti ja rakastan heitä kumpaakin ihan älyttömästi, mutta olisi ollut kiva jos olisi saanut ostella kivoja mekkoja tytölle jne. :) Toisaalta eihän sitä koskaan tiedä vaikka vielä kolmannen pienen tekisimme. Kaikki on vielä mahdollista, ihan lopullista pistettä meidän lapsiluvulle ei vielä ole laitettu. ;)

Appiukko tuntui olevan erittäin mielissään kun esikoispoikamme syntyi. Oli heidän saunapäiväkirjaankin kirjoittanut syntymäpäivän kohdalle, että saivat iloisia uutisia kun pojanpoika syntyi ja näin se suku jatkuu. Ja kyllähän tuo pikku mies onkin kiertänyt papan sormensa ympärille, jopa niin hyvin, että valitettavan usein täytyy muistuttaa, että on meillä myös tuo toinen poika kun meinaa vallan unohtua ja jäädä isoveljensä jalkoihin...
 
"jatta"
Mä toivin esikoiseksi todella paljon poikaa. Tyttö tuli ja häntä rakasta kovasti. En vaihtaisi pois. En tiedä kumpiko tämä masuasukki on, mutta ihan sama onko poika vai tyttö. Anoppini toivoisi meille poikaa.
 
"Tiina"
No mulla on yksi lapsi ja toista ei tod.näk tule. Myönnetään, että olen kovin tyytyväinen, että lapseni on poika. Ei sillä loppupeleissä silti olisi väliä ollut.
 
uninenyökkö
Sain esikoiseni keväällä. Yhden ainoan kerran yks naapurissa asuva nuori nainen tokaisi "olipa hyvä, että saitte ensimmäiseksi pojan, niin nyt ei tule sitten sitä stressiä toisten kohdalla, että pitäisi saada poika".. aivan kun mun nyt pitäisi saada poika. Ihan yhtä tervetulleita ovat kumpikin.
 
"öööö"
Pojat pysyy äidin lähellä enemmän. Äidit hyysää poikia ja äiti on pojalle usein se maailman tärkein nainen. Tytöt lentää kauemmas pesästä.
Mun mielestä ei. Sitten kun oma tytär saa lapsen niin pääsee lapsenlapsen elämään paremmin kiinni kuin se anoppi. Jos taas poika saa lapsen, pitää toivoa että se miniä tykkää susta ja tuo vauvaa luoksesi, koska sehän siitä viime ja ensikädessä päättää.
 
Näin täällä..
Kyllä mä ainakin myönnän, että poikaa olisin halunnut. Mua harmittaa välillä, ettei mulla ole poikaa. Joskus huvikseen pengon kaupoissa poikien vaatteita. Rakastan tyttöjäni ja olen ylpeä heistä. Mä en silti kolmatta enään halua tehdä, koska mä haluaisin vaan pojan, en enää tyttöä. Eikä tämä tarkoita sitä, että en haluaisi kahta jo olemassa olevaa tyttöäni. Heitä en pois vaihtaisi.
 
niin tai näin
Pojat pysyy äidin lähellä enemmän. Äidit hyysää poikia ja äiti on pojalle usein se maailman tärkein nainen. Tytöt lentää kauemmas pesästä.
Kyllä ne pojat on niitä jotka lentävät kauas pois muita tipuja katsomaan. Äiti ei todellakaan jossain vaiheessa ole se maailman tärkein nainen, tai sitten kyseessä on mammanpoika, jota kukaan nainen ei huolikaan.

Tärkein äiti voi kyllä olla sekä pojalle että tytölle.
 
no jaa
Samapa tuo mulle on, kumpi tulee. Odotan nyt siis esikoistani ja ei ole minkään sortin toivomuksia sukupuolesta. Eipä mieskään ole ainakaan ääneen sanonut mitään. Sukulaisilta jne en ole kuullut mitään sukupuolesta. Joskus joku kyselee tiedetäänkö kumpi tulee.
 
"Piika-äiti"
4 ensimmäistä olivat poikia ja 5 oli tyttö.

Anoppi nauroi minulle viidennen synnyttyä hänelle ominaiseen, lempeään tapaansa, että nyt se piäs mielensä piähän kun tyttärennii sai. Ja olihan se omalla tavallaan oikeassa.

Minulla on hämärä kuva siitä, että kipeydestään huolimatta tyttären ja äidin suhde on äidille hyvin tärkeä, ja että mitä enemmän tyttärelle ja äidille tulee ikää sitä hedelmällisemmäksi se voi muotoutua. Tosin jo näiden kahden vuoden paljon olen tuon tytön kautta kokenut asioita toisin kuin poikien äitinä.

Sitä on hankala selittää tai kielellistää tai edes ymmärtää itse, jotta voisi sen kuvata.
 
harjoittelija vm 05
Uskokaa tai älkää, mutta tämä tapahtui vuonna 2005:
Olin päiväkodissa työharjottelussa. Sielä oli kaksi neljävuotiaiden ryhmää. Toisessa ryhmässä oli suurin osa tyttöjä ja toisessa suurin osa poikia. Näin siksi, koska toinen ryhmä oli auki pitempään ja siinä oli enemmän niitä lapsia, jotka tarvitsivat joustavampia hoitoaikoja. Lto ja lastenhoitaja pohtivat tosissaan, voiko siinä "tyttöryhmässä" teettä niin vaikeita tehtäviä, kuin poikaryhmässä. Selviääköhän ne tytöt niistä.
Myös esim. jumppatuntien pidossa oli selvä ero. Poikien oletettiin olevan paljon ketterämpiä, nopeampi ja voimakkaampia.
Oikeasti mä en itse huomannut mitään eroa sukupuolissa.. Sanoinkin sen ääneen joskus, että eihän sillä sukupuolella ole älykkyyden kanssa mitään tekemistä.
 
"höh"
[QUOTE="öööö";25602223]Mun mielestä ei. Sitten kun oma tytär saa lapsen niin pääsee lapsenlapsen elämään paremmin kiinni kuin se anoppi. Jos taas poika saa lapsen, pitää toivoa että se miniä tykkää susta ja tuo vauvaa luoksesi, koska sehän siitä viime ja ensikädessä päättää.[/QUOTE]

Voihan se isäkin tuoda lapsia äitinsä luo halutessaan. Ei kai kukaan mies niin tossun alla elä, etteikö saisi lapsiaan mukaan ottaa sukuloimaan, vaikkei vaimo niin anoppilasta innostuisikaan.
 

Yhteistyössä