Onko pikkuveli surunvalittelujen aihe? Japanissa on.

[Nippon-Jin ja Takaisin]

Mieheni palasi juuri 2 kuukauden Japanin työkomennukselta ja kertoi illalla ilmoittaneensa yhtiön käytävillä palaavansa Suomeen, koska tyttäremme saa ihan lähiviikkoina pikkuveljen. Odotamme siis toista lasta.

Hän kertoi, että muutama työtoveri oli ottanut uutisen torjuvasti vastaan. Japanissa on ilmeisesti niin, että jos sisarukset syntyvät alle 2 vuoden ikäerolla ja nuorempi lapsi on poika, niin pidetään jo kohtalon asiana, että esikoinen - erityisesti tyttö - jää syrjään ja saa henkiset arvet aikuisuuteen asti.

Aika outoa mielestäni, mutta asia vaivaa nyt minua.

Onko japanilaisten kansanviisaudessa perää vai onko täällä onnellisia palstalaisia joilla on pikkuveli?

 

[TULKINNANVARAINEN]

kysytkö ihan tosissasi? mun tuntemat isosiskot eivät ole sen traumatisoituneempia kuin muutkaan vaikka niillä on pikkuveli. kyllä se on vanhemman päässä ja käytöksessä mikäli tollanen tilanne normaalisti syntyy

 

[Littledeath]

Joo kyllä olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja mulla on ollut todella vaikeita asioita elämässä. Nyt siis sain syyn sille, pikkuveljeni joka on mua 12v nuorempi

 

[Kepsis]

No ei se ap:n mies ole ap:ta ainakaan älyn lahjojen takia valinnut.

 

["jjjj"]

Onko japanilaisten kansanviisaudessa perää

No ehkä jossain Japanissa on, en nyt ihan ole varma, mutta luulisin että samoin kuin esim. Kiinassa poikalapsi on yleisesti toivotumpi. Kai siellä sitten jotkut unohtavat vanhemman tyttölapsen ja alkavat palvoa ja passata poikaansa.

 

["vieras"]

Johtunee varmaan siitä, että siellä pidetään poikalapsia arvokkaampana? Tyttö voi hyvinkin traumatisoitua, jos pienempää veljeä pidetään parempana. Eikä taida kuulkaa olla kovin kaukana historiassa nekään ajat, kun täällä meillä oli samoin. Eli enpä pidä ap:n pohdiskelua mitenkään typeränä...

 

[idunnor]

Joo kyllä olen kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta ja mulla on ollut todella vaikeita asioita elämässä. Nyt siis sain syyn sille, pikkuveljeni joka on mua 12v nuorempi

Selittää paljon, mulla 2 pikkuveljeä. Niistähän mun kaikki ongelmat johtuvat! Pitääkin infota, että suksivat kuuseen kun pilasivat elämäni.

 

["pupu"]

Ai siitäkö se mun masennus johtikin, kun pikkuveli on vain puoitoistavuotta nuorempi.
Minä kun luulin että siitä perinteisestä kasvatusmallista jossa muistetaan aina rangaista virheistä ja nolata muiden edessä, mutta ei koskaan kiittää eikä kehua (ettei vaan vahingossakaan ylpistyisi, kun mikään ei ole kamalampaa kuin itseään täynnä oleva kaunis nuori ihminen)

 

[Urseele]

En tiedä, mitä Freud on sanonut pikkuveljistä, mutta hänhän on väittänyt, että maailman suurin rakkaus on rakkaus esikoispoikaan - että mikään ei ylitä sitä. Onkohan se ollut ajankuvaa silloisesta Euroopasta?

 

[Rockwood]

Mieheni palasi juuri 2 kuukauden Japanin työkomennukselta ja kertoi illalla ilmoittaneensa yhtiön käytävillä palaavansa Suomeen, koska tyttäremme saa ihan lähiviikkoina pikkuveljen. Odotamme siis toista lasta.

Hän kertoi, että muutama työtoveri oli ottanut uutisen torjuvasti vastaan. Japanissa on ilmeisesti niin, että jos sisarukset syntyvät alle 2 vuoden ikäerolla ja nuorempi lapsi on poika, niin pidetään jo kohtalon asiana, että esikoinen - erityisesti tyttö - jää syrjään ja saa henkiset arvet aikuisuuteen asti.

Aika outoa mielestäni, mutta asia vaivaa nyt minua.

Onko japanilaisten kansanviisaudessa perää vai onko täällä onnellisia palstalaisia joilla on pikkuveli?

Empä ole koskaan moisesta kuullut, vaikka japanilainen kulttuuri onkin lähellä sydäntäni.:heart: Päinvastoin luulisi onnitteluja satelevan, pojathan perinteisesti perheissä hoitavat vanhukset siksi poikalapset ovat tärkeitä japanilaisille. Japanissa ei ole eläkkeitä jollei itse säästä, eikä mitään kelaa, tms, sosiaalietuuksia, perheen poika huolehtii vanhuksista niin taloudellisesti kuin hoidollisestikin.

 

[Urseele]

Yritin etsiä tähän tietoa tuosta Freudin näkökulmasta. En löytänyt mitään erityisen selittävää - pikemminkin näyttää siltä että Freud on korostanut pojan läheisyyttä omien kokemustensa pohjalta. Ehkä Japanissa tosiaan tuo vanhuksista huolehtiminen ja vanhuudenturva vaikuttaa asenteisiin - äidit kiintyvät siihen, jolta saa eniten vastakaikua.

 

["vieras"]

Onpa mielenkiintoista, pikkuveljeni on minua alle kaksi vuotta nuorempi ja kyllä pitää tuo japanilaisten uskomus jollain tavalla paikkansa. Olen aina joutunut pärjäämään yksin ja vieläkään en osaa tai halua pyytää apua. Veljeltäni hyväksytään sellaisia asioita joita minulta ei koskaan hyväksyttäisi. Esimerkiksi saa olla kotona ja äiti elättää vieläkin. Tosin siinä ei minusta ole mitään kateuden aihetta koska en haluaisi asua lähes kolmikymppisenä kotona perheen elätettävänä.

Mutta ei tuollainen tapahdu ihan tuosta vaan, johtuu vanhemmista. Tietoisesti tuollaisesta mallista voi päästä pois ja itse toimia niin ettei siirrä sitä eteenpäin omille lapsilleen. Joillekin ihmisille vieläkin, jopa Suomessakin, poika on tärkeämpi kuin tyttö. Alkeellinen ajattelutapa.

 

[Nippon-Jin ja takaisin]

[QUOTE="vieras";27157966]Onpa mielenkiintoista, pikkuveljeni on minua alle kaksi vuotta nuorempi ja kyllä pitää tuo japanilaisten uskomus jollain tavalla paikkansa. Olen aina joutunut pärjäämään yksin ja vieläkään en osaa tai halua pyytää apua. Veljeltäni hyväksytään sellaisia asioita joita minulta ei koskaan hyväksyttäisi. Esimerkiksi saa olla kotona ja äiti elättää vieläkin. Tosin siinä ei minusta ole mitään kateuden aihetta koska en haluaisi asua lähes kolmikymppisenä kotona perheen elätettävänä.

Mutta ei tuollainen tapahdu ihan tuosta vaan, johtuu vanhemmista. Tietoisesti tuollaisesta mallista voi päästä pois ja itse toimia niin ettei siirrä sitä eteenpäin omille lapsilleen. Joillekin ihmisille vieläkin, jopa Suomessakin, poika on tärkeämpi kuin tyttö. Alkeellinen ajattelutapa.[/QUOTE]

En tiedä tuletko tänne vielä lukemaan, mutta mitä siis nuo veljeltä sallitut jutut ovat joita sinulta ei sallita? Muu kuin "saa olla kotona". Onko isäsi myös sallivampi veljellesi?

Mieheni kertoi eilen että pojat Japanissa tosiaan hoitaa ikääntyvät vanhempansa joten he ovat tärkeitä - mutta eikö Suomessa tilanne ole toisin?