Onko parantumatonta sairautta (esim ms-tauti) sairastavalla oikeus hankkia lapsia?

[ajatusleikki]

Kuinkakohan moni tuomitsisi, jos nainen tekisi abortin siitä syystä ettei haluaisi siirtää vakavaa perinnöllistä tautia lapselleen? (Jos nyt puhutaan vaikkapa jostain vakavammasta taudista kuin ms-tauti.)

Varmaan yhtä moni kuin tuomitsisi saman naisen, jos tämä tekisi lapsia. Niin tai näin, aina väärinpäin...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27487425]Lasketaanko tyhmyys sellaiseksi?[/QUOTE]

Ehkä olis pitänyt olla vain hiljaa ja olla edelleen osittain sitä mieltä, että jos sairastaa parantumatonta sairautta, lasten hankintaa pitäisi ehkä miettiä tarkemmin. Ei olisi edes yrittänyt ymmärtää, kun sitten haukutaan. Jollei ole ennen joutunut asiaa miettimään, niin kun asiaan törmää, niin ymmärtämistä auttaa paljon, kun saa uusia mielipiteitä. Se, että heti haukutaan tyhmäksi, ei mitenkään edesauta ymmärtämään asiaa.

 

[harmaa vakkari]

suvussani kulkee mielenterveyshäiriöitä molemmilla puolilla, eli minulla on melko suuri todennäköisyys sairastua itsekin esim. skitsofreniaan. tai alkoholismiin. tai bipoon. tai masennukseen.

silti koen että vanhemmilani oli oikeus saada minut ja olen iloinen vielä kun en ole seonnut.

 

["Pistepirkko"]

[QUOTE="vieras";27487556]Ehkä olis pitänyt olla vain hiljaa ja olla edelleen osittain sitä mieltä, että jos sairastaa parantumatonta sairautta, lasten hankintaa pitäisi ehkä miettiä tarkemmin. Ei olisi edes yrittänyt ymmärtää, kun sitten haukutaan. Jollei ole ennen joutunut asiaa miettimään, niin kun asiaan törmää, niin ymmärtämistä auttaa paljon, kun saa uusia mielipiteitä. Se, että heti haukutaan tyhmäksi, ei mitenkään edesauta ymmärtämään asiaa.[/QUOTE]

Luuletko, etteivät he ole sitä miettineet. Jokainen (fiksu) parantumattoman taudin sairastaja miettii kyllä kahdesti ennenkuin äidiksi ryhtyy.

nimim. verenpainetautinen

 

["alma"]

Olen kyllä aivan varma siitä, että tällaiset ihmiset miettivät pitkään ja hartaasti näitä asioita ihan itse ja puolisonsa kanssa, ennen kun lisääntymispäätöksiä tekevät. Se, mikä tuo päätös sitten on, on, ei kuulu muille.
Itselläni on epilepsia, joka on puhjennut vasta aikuisena. Olisin siis aivan hyvin voinut saada lapsia jo ennen tuota diagnoosia. Kohtauksia olen saanut 3, viimeisimmästä aikaa pian 10 vuotta. Olen keskustellut taudista ja sen perinnöllisyydestä lääkärini kanssa, ja sen jälkeen olemme mieheni kanssa päättäneet, että tuo tauti ei meidän lisääntymissuunnitelmiin vaikuta. Minusta on todella loukkaava ajatella, että joku ulkopuolinen kokisi oikeudekseen päättä meidän lasten hankinnasta.

 

[onnellinen ms-tautinen]

olen sairastanut ms-tautia vuodesta 2006 asti.Ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 2005 ja lapsen ollessa n.vuoden ikäinen tuli näköhermontulehdus ja myöhemmin lapsen ollessa n.2-3-vuotias toinen jalkani halvaantui.Molemmista pahenemisista olen toipunut täysin ja olen kasvattanut lapseni alusta lähtien yksin ja hyvin olemme pärjänneet.Lääkärit ovat epäilleet että sairastin tietämättäni ms-tautia jo esikoista odottaessani,koska minulla oli 16-vuotiaana jaloissa kuukausia kestävä halvaus jonka vuoksi lääkärit eivät kuitenkaan lähettäneet minua lisätutkimuksiin näin ollen en edes tietänyt sairastavani ms-tautia ollessani raskaana.Lääkäreiden mukaan sairauteni aktivoitui todella rankasta synnytyksestä jossa molemmat veinasivat kuolla lapsen ison koon vuoksi.Lapsi painoi syntyessään 4710 kg ja 51.5 cm pitkä.Lääkärit sanoivat lapsen olevan iso mutta eivät suostuneet suunniteltuun sektioon vaikka itse olisin sen halunnut.Nyt olen tavannut vihdoin sen oikean,olemme kihloissa ja haaveilemme perheenlisäyksestä.Neurologin mukaan se on mahdollista mutta ongelmana on minun eämääni sekaantuvan isäni mielipiteet jotka loukkaavat minua.Hänen mielestään saamme unohtaa mieheni kanssa lapsi asian vaikka olen hänelle sanonut että parisuhteemme liittyvät päätökset teemme me mieheni kanssa yhdessä.

 

[joooooei]

Mielestäni jokaisen lapsen tekoa suunnittelevan pitäisi miettiä, onko todennäköisesti kykenevä kasvattamaan lapsen täysi-ikäiseksi. Jos ei ole, on lapsen tekeminen useimmiten "väärin". Toki kuka tahansa voi kuolla vaikka tänään, mutta se on eri asia, kun että jo ennen lapsen syntymää TIETÄÄ kuolevansa, ennen kun lapsi pärjää omillaan.

 

[onnellinen ms-tautinen]

ms-tauti ei ole kuolemaan johtava sairaus,ainoastaan todella pahaksi mennessään se voi lyhentää ihmisen elinikää.Kun ms-tautinen huolehtii itsestään hyvin,urheilee,syö terveellisesti.ei tupakoi eikä käytä alkoholia sairaus pysyy useimmiten hyvin aisoissa kun vielä on ms-taudin kulkuun vaikuttavat lääkkeet käytössä.Ms-tautisella on täysi oikeus hankkia lapsi jos hänen sairautensa ei ole paha,neurologi on luvan antanut ja tukiverkot ovat kunnossa.Sairaalla ihmisellä on täysin samat oikeudet kuin terveellä ihmisellä toteuttaa haaveitaan ja elää elämänsä täysillä sairaudesta huolimatta.Tiedän parhaiten että ms-taudin kanssa voi elää täysin normaalia elämää koska itse sairastan kyseistä sairautta.Ainoastaan silloin jos ms-tautinen rupeaa päivittäin miettimään sairauttaan ja murehtimaan omaa kohtaloansa hän pahentaa sairauttaan ja omaa elämänlaatuansa omalla asennoitumisellaan.Onneksi minulla ei tätä ongelmaa ole,olen alusta asti hyväksynyt sairauteni ja oppinut elämään asian kanssa.Nykyään ms-tauti on osa minua.Kuka tahansa terve voi myös sairastua koska tahansa vakavasti ja on silloin samojen päätöksien edessä.Tätä moni terve ihminen ei tule vaan koskaan ajatelleeksi sen tietää vain ihminen joka on vakavasti sairastunut millaista on elää sairaana ihmisenä.Terveet ihmiset usein pitävät terveytttään itsestään selvyytenä.Kuka tahansa meistä ihmisistä voi kuolla koska tahansa syystä tai toisesta,kukaan ei tiedä omaa kohtaloansa etukäteen.