Onko palstalla ketään....
- Viestiketjun aloittaja äiti-65
- Ensimmäinen viesti
B
Borkku
Vieras
Niin ja pari viallista läppää löytyy myös. Ja ASD, joka on kylläkin ummessa nykyään jo. En minä ees muistanut noita :snotty:
Alkuperäinen kirjoittaja FedWithGasoline:
Itse odotan uutta vauvaa (30+5)
Tutkittiinko sinua mitenkään seuraavassa raskaudessa, kun eka oli syntynyt. Onko puhuttu perinnöllisyydestä? Meille sanottu 2 %, mutta silti vähän mietityttää.. On ultrattu, 20 ja 26 viikolla ja kaikki näytti olevan ok. Vaikkakin viimeisessä ultrassa hieno laite, mutta myönsi, että ei osaa käyttää sydäntä tutkivaa osiota niin hyvin kuin kone antaisi myöten.
Onko nuo viat mahdollista edes näkyä ultrissa ennen syntymää?
Alkuperäinen kirjoittaja reropera:
kyllahan nuo viat yleensa ultrassa nakyy. en tieda mika siella on tapana, mutta englannissa esim. sun tapauksessa cardiologi tekee ultran n. 25 vkolla.
B
Borkku
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja reropera:
Tavallisessa ultrassa ei välttämättä näy noi, mut jos pääset kardeologille joka pystyy ultraamaan myös sikiön sydämen niin siinä sit jo näkyy aika paljon.
Mä olin tossa ultrassa ku odotin neitiä viikkoja tais olla joku 27 paikkeilla ja tää tehtiin koska on se perinnöllisyysriski kuitenki olemas.
Juu, kävin kuopusta odottaessani tiheissä ultrissa, mutta niitä ei tehnyt kardiologi... (ei meillä ole semmoista luksusta täällä käytettävissä kuin joskus ja jouluna, ja mietin että mitäs sitten...jos tulee toinen sydänkäpynen niin sitten tulee - en minä keskeyttänyt ois kuitenkaan, niin... niskaturvotusta pienellä oli, joten kyllä sitä alitajuisesti johonkin oli jo varautunut)
Kotiinlähtötarkastuksessa tämä epäily tuli, ja siitä kahden viikon päästä varmistus. CoA:than alkaa yleensä (paitsi ductusriippuvaiset) oireilla vasta 2viikon iässä.
Kotiinlähtötarkastuksessa tämä epäily tuli, ja siitä kahden viikon päästä varmistus. CoA:than alkaa yleensä (paitsi ductusriippuvaiset) oireilla vasta 2viikon iässä.
Niin ja meille sanottiin että perinnöllisyysriski yksin koarktaatiossa alle prosentin... Mutta sitten jos näitä siunaantuu kaksi kappaletta samaan perheeseen, niin se riski, että mahd.kolmannella lapsella olisi sama vika, nousee hieman...ollen silti kuitenkin vain 3% luokkaa.
Alkuperäinen kirjoittaja FedWithGasoline:
Niin en minäkään todellakaan keskeyttäisi. Mutta se, että tietää, mitä tuleman pitää, helpottaisi sitä arjen järjestelyä huomattavasti. Eikä voimia menis siihen shokkiin, silloin kun niitä tarvittas toimintaan.. Olis mukavempi käsitellä asia etukäteen ja sitten toimia, kun sen aika on.
En minä tuolla asialla ole kauheesti itseäni ressanut. Kun huomasin, sinut niin ajattelin vain kysyä, miten sinulla. Suuremmat murheet on nyt siinä, että raskausmyrkytys ei uusiutus..
Alkuperäinen kirjoittaja reropera:
Totta. Mä olen peruspessimisti, ja jotenkin sitä oli (viim.siitä asti kun selvisi että on niskaturvotusta) koko raskauden ajan siinä mielentilassa, että ajatteli että jotain on taatusti pielessä... En tiedä oliko se sitä äidinvaistoa, vai tosiaan pessimistisyyttä, mutta oikeaan osui.
Toivottavasti se äitin vaisto osuu täälläkin oikeaan. Minä kokoajan luotan, että kyllä nyt syntyy terve lapsi.. Minä taas olen tosi optimitinen.
Poitsullakin kun sivuääni kuului, sanoin kaikille, että lähtään ultraan vain varmistaan ettei ole mitään ole. (kun niitä sivuääniähän kuuluu tuon tuostakin vauvoilla) Äidin vaisto ei ollut alkuunkaan kohdallaan.. Sitten pommi laskeutui ultrahuoneessa, jolloin mieheni oli kotona. Kun olimme ajatelleet, että turhaan hän sinne mukaan lähtee. (Lasten sydänultrat siis 200 km päässä kotoa...) Vauva jäi teholle tarkkailuun ja minun piti lähtä kotisairaalaan raskausmyrkytykseni takia.. Ja nyt olen siitä oppinut, että ei kannata liian optimistinenkaan olla. No, se on takana. Mutta siitä kaikesta oppineena, tieto olis kova sana.. Puhunpa poikani kartiologille ens viikolla asiasta..
Poitsullakin kun sivuääni kuului, sanoin kaikille, että lähtään ultraan vain varmistaan ettei ole mitään ole. (kun niitä sivuääniähän kuuluu tuon tuostakin vauvoilla) Äidin vaisto ei ollut alkuunkaan kohdallaan.. Sitten pommi laskeutui ultrahuoneessa, jolloin mieheni oli kotona. Kun olimme ajatelleet, että turhaan hän sinne mukaan lähtee. (Lasten sydänultrat siis 200 km päässä kotoa...) Vauva jäi teholle tarkkailuun ja minun piti lähtä kotisairaalaan raskausmyrkytykseni takia.. Ja nyt olen siitä oppinut, että ei kannata liian optimistinenkaan olla. No, se on takana. Mutta siitä kaikesta oppineena, tieto olis kova sana.. Puhunpa poikani kartiologille ens viikolla asiasta..