En kuulu kirkkoon, eikä lapsetkaan. Täällä ei ole ET:tä ainakaan toistaiseksi tarjolla (pitäisi vissiin olla joku tietty ryhmäkoko että järkättäisi..?), joten annoin mennä ihan normi uskontotunneille, opettaja ei ole mitään vouhottajatyyppiä vaan ihan yleisesti keskustellaan eri uskonnoista ja tavoista, joista mun mielestä sinänsä onkin tarpeellista tietää. Toisena vaihtoehtona poika (ekaluokkalainen) olisi saanut jäädä pois tunneilta ja viettää aikaansa esim. koulun käytävällä.. Joten toistaiseksi ainakin näin. Ei myöskään harrasteta seurankunnan kerhoja eikä juuri muitakaan palveluita.
Emme kuulu kirkkoon. Seurakunnan kerhoissa lapsemme ovat käyneet ja saavat mennä vastaisuudessakin, jos vaan tykkäävät ja nehän tykkää 
.
.Minä en kuulu kirkkoon, mies kyllä. Lapsia ei ole kastettu. Anopille pojan (eli nykyisen mieheni kanssa yhteisen lapsen) nimiäisjuhlat olivat kova pala, jostain syystä olis pitänyt olla ristiäiset, vaikkei ole kuin tavan takia kirkossa itsekään...ristiäiset olisi pitänyt olla kun niin on tapana.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Seurakunnan kerhoissa ei ole käyty (itse kyllä kävin penskana vaikkei vanhempanikaan kuuluneet kirkkoon, mutta muuta ei ollut syrjäkylällä tarjolla), kun muksut on menneet tarhaan niin varhaisessa vaiheessa. Todennäköisesti menevät normaalisti uskonnon tunneille, koska nyt ainakaan tuossa lähikoulussa ei ole et:tä, pitäisi kulkea toiseen kouluun ja matkaa kuitenkin jonkun verran.. Oulussa asutaan eli suht iso paikkaunta, muttei tälläkään näköjään ihan joka ala-asteella ole tarpeeksi oppilaita et:n tunteja varten!
Itse osallistuin ala-asteella normaalisti uskonnonopetukseen, ja hyvä niin, sillä mua olis varmaan kiusattu vaan entistä enemmän erilaisuudestani. Eikä silloin ollut et:n tunteja erikseen, varsinkaan pienessä kyläkoulussa. Lukiossa kävin sitten vaan muutaman kurssin uskontoa että sain vaaditun kurssimäärän täyteen.
upupa harmaana
Mies tai minä ei kuuluta kirkkoon, mies on itse asiassa kolmannen polven pakana. Tätä tulevaa pientäkään ei kasteta. Varmaan ET-tunnille menee sitten joskus, jos silloin edes enää on olemassa valtionuskontoa (kannatan tässä vakavasti Ruotsin mallia!). Minä tunnen paljon viisaita uskovaisia, mutta ne jotka minun koulussani kävivät aamunavauksia sun muita pitämässä, olivat juuri niitä joiden elämän helppous perustuu siihen että ''nokun Raamattu sanoo niin''. Tiedän, Raamattua voi tulkita monella tapaa, mutta mielestäni ihminen joka siteeraa sitä kuin eilisen sanomalehteä, on pelottava. Enkä halua sellaisten ihmisten kertovan lapsilleni juttuja, joita MINÄ en pidä totena. (En siis väitä olevani oikeassa.) Lapsi saa sitten siinä 15-vuotiaana päättää, mitä haluaa tehdä. Meillä onneksi laaja ystäväpiiri, johon kuuluu monen eri uskontokunnan edustajia, joten lapsella on mahdollisuus tutustua erilaisiin uskontoihin ja näkemyksiin.