no höh
Oma katsomukseni asiaan on, että voi niitä lapsia tullakkin jos tilanne sellaiseksi menee vielä ollessani lapsenhankintaiässä. Olen ollut koko elämäni hyvin tarkka pariutumisestani, enkä todellakaan ole pitänyt kiirettä edes yhteenmuutossa, joten naimisiin tai lapsenhankintoihin suhteeni ei todellakaan ole vielä edenneet. Voin hankkia lapsen jos elämäntilanteeni on joskus siihen erityisen optimaalinen. Mutta jos sellaista tilannetta ei tule, niin ei se minua sitten haittaa. Sitten jään omavalintaisesti lapsettomaksi. Eihän sitä edes tiedä onko se kohdallani mahdollistakaan, tämäkin ajatus on mukana koska lähipiirissäni on ollut lapsettomuutta.
Ihmiset kuitenkin tuntuvat olevan sitä mieltä että minun pitäisi tietää tasan tarkkaan haluanko lapsia tai en, ja sen perusteella elää joko onnellista elämää tai katua ja surra koko loppuelämäni. Tai oikeastaan he ovat sitä mieltä että tiedän asian todellisuudessa, mutta valehtelen vain itselleni. Onko tähän muka pakko olla valmis mielipide?
Ihmiset kuitenkin tuntuvat olevan sitä mieltä että minun pitäisi tietää tasan tarkkaan haluanko lapsia tai en, ja sen perusteella elää joko onnellista elämää tai katua ja surra koko loppuelämäni. Tai oikeastaan he ovat sitä mieltä että tiedän asian todellisuudessa, mutta valehtelen vain itselleni. Onko tähän muka pakko olla valmis mielipide?