Onko pakko olla onnellinen?

Onko pakko olla onnellinen? |


Koska elämän pitää olla täyttä elämää, ei ole enää tavallista tylsyyttä. Sitä tyhjää tilaa, mikä paikataan lukemalla Aku Ankka ja syömällä viineri. On vain suurta, ahdistavaa tyhjyyttä: epäonnellisuutta! Jotain, mihin aivan varmasti pitää tarttua, muuten elämä menee hukkaan.

Aku Ankka ja viinereiden syöminen ei ole täysillä elämistä! Noin lamen tavallisuuden sijaan on etsittävä itseä ja voimavaroja ja kurkotettava tähtiin. Miettiä, mitä kaikkea sitä voisikaan olla ja tulla ja tehdä. Että oikein wau.

Metsäretki on enemmän täysillä elämistä, kun siinä ollaan kosketuksissa luonnon kanssa ja tunnetaan sienten alkuvoima.

 

Aika hieno kirjoitus ja mielenkiintoinen ajatus, mitä mieltä olette? Onko meillä pakkomielle olla koko ajan niin hel**tin onnellisia että kaikki muu on ahdistusta ja epäonnistumista?

 

Ei ole mikään pakko olla onnellinen, mutta minusta se on hyvä päämäärä. Eikä onnellisuuteen tarvita täysillä elämistä, vaan elämän pienten hyvien hetkien huomaamista. Kuten se Aku Ankan lukeminen, mikä tuottaa minulle onnellisuutta monien muiden asioiden kanssa. Tyhjästä tilastakin voi olla onnellinen

 

Mulla se onnellisuus on läpi elämän jatkunut olotila. Se on järkkynyt vain hyvin lyhyinä ajanjaksoina. Yksittäiset suuret onnen hetket on sitten erikseen. Onnellisuus on mulla sellainen kokonaisvaltainen tunne. Voin olla onnellinen, vaikkei kaikki aina menisi nappiin. Olen aina nauttinut pienistä asioista, ollut optimistinen ja perusluonteeltani iloinen. Moni ihan pienikin asia voi tyyliin pelastaa päiväni.

 

Mulla se onnellisuus on läpi elämän jatkunut olotila. Se on järkkynyt vain hyvin lyhyinä ajanjaksoina. Yksittäiset suuret onnen hetket on sitten erikseen. Onnellisuus on mulla sellainen kokonaisvaltainen tunne. Voin olla onnellinen, vaikkei kaikki aina menisi nappiin. Olen aina nauttinut pienistä asioista, ollut optimistinen ja perusluonteeltani iloinen. Moni ihan pienikin asia voi tyyliin pelastaa päiväni.

Löytyyhän sitä muitakin samanlaisia

 

Ei onnellisuus ole elinehto, mutta se tekee kyllä elämästä mielekkäämpää.
Mutta jos asettaa onnen päämääräkseen ja rupeaa sitä liiaksi tavoittelemaan, voi ehkä
osin hukatakin ne onnen avaimet. Onni voi olla sitäkin, että hyväksyykin ne pienet
asiat onnen tuojina. Ei kaiken tarvitse, eikä pidäkään olla aina niin ihmeellistä ja hohdo
kasta. Onni voi olla myös asioiden vakautta, muuttumattomuutta ja niihin olosuhteiisiin
tyytymistä. Onnea vaikkapa siitä,mistä juuri nyt olen onnellinen. .. että talo on jo hiljai
nen ja muut nukkuvat. Ainostaan kellon hiljainen raksutus on seuranani. Pieni ylellinen
yksinolonhetki, silti sisältäen onnen siitä, että tämä hiljaisuus on hetkittäistä ja
yläkerrassa nukkuu ihmisiä, joissa on ääniä ja elämää. :heart:

onneeni tuo pienen särön se, etten näköjään osaa kappalejakoa tässä uudistuneessa valikossa.

 

Löytyyhän sitä muitakin samanlaisia

Jotkut ei meinaa uskoa, kun sanon, että olen aina ollut onnellinen. Miten ne mahtaa onnellisuuden määritellä? Ei mulle ainakaan onnellisuus ole sitä, että kaikki on koko ajan kivaa eikä koskaan ole mitään suruja tms.

 

Jotkut ei meinaa uskoa, kun sanon, että olen aina ollut onnellinen. Miten ne mahtaa onnellisuuden määritellä? Ei mulle ainakaan onnellisuus ole sitä, että kaikki on koko ajan kivaa eikä koskaan ole mitään suruja tms.

Minusta onnellisuus on sitä, että hyväksyy itsensä ja on elämäänsä tyytyväinen.

 

Ei onnellisuus ole elinehto, mutta se tekee kyllä elämästä mielekkäämpää.
Mutta jos asettaa onnen päämääräkseen ja rupeaa sitä liiaksi tavoittelemaan, voi ehkä
osin hukatakin ne onnen avaimet. Onni voi olla sitäkin, että hyväksyykin ne pienet
asiat onnen tuojina. Ei kaiken tarvitse, eikä pidäkään olla aina niin ihmeellistä ja hohdo
kasta. Onni voi olla myös asioiden vakautta, muuttumattomuutta ja niihin olosuhteiisiin
tyytymistä. Onnea vaikkapa siitä,mistä juuri nyt olen onnellinen. .. että talo on jo hiljai
nen ja muut nukkuvat. Ainostaan kellon hiljainen raksutus on seuranani. Pieni ylellinen
yksinolonhetki, silti sisältäen onnen siitä, että tämä hiljaisuus on hetkittäistä ja
yläkerrassa nukkuu ihmisiä, joissa on ääniä ja elämää. :heart:

onneeni tuo pienen särön se, etten näköjään osaa kappalejakoa tässä uudistuneessa valikossa.

Mistä kopioit tämän?

Paljastuit siksi että rivitti tekstit näin oudosti.

 

Mulla myös onnellisuus on mun normaali olotila.
Nautin ihan arkisista asioista; syömisestä, nukkumisesta, juttelemisesta, lukemisesta jne jne.. Kaveritkin usein mun luona kyläillessään sanovat, että sen onnellisuuden huomaa musta ja sen, kuinka nautin ihan pienistäkin asioista.

Kyllä mä tässä lyhyessä elämässäni olen aika paljon saanut vastatuuleen tarpoa, mutta onnellisena silti. Vastoinkäymiset eivät horjuta mun perusonnellisuuttani eikä vie mun kykyä nauttia niistä pienistä asioista.

Saan olla kyllä tästäkin ominaisuudesta itsessäni onnellinen.

 

Mistä kopioit tämän?

Paljastuit siksi että rivitti tekstit näin oudosti.

Eipäs paljastunutkaan.
Nimimerkillä mulle myös kävi alussa tän uudistuneen kirjoitussysteemin kanssa noin.

 

Onnellisuudesta on tehty kyllä niin iso bisnes että välillä sitä ajautuu potemaan tavallaan huonoa omatuntoa kun "tyytyy" kupposeen teetä ja hiljaiseen koti-iltaan.. kun koko ajan ei olekaan kaikkea tajuntaa räjäyttävää ja kokemuksellista ja eheyttävää meininkiä
Koko ajan pitäis puhdistautua ihmedieeteillä, liftata aasiassa, sisustaa, kreisibailata.. Elää TÄYSILLÄ.. (Tai imettää, kantoliinailla, kestovaippailla ja samalla vähintään unikouluttaa TÄYSILLÄ.) koska kaikki muu on vajavaisuutta eikä semmoinen elämä voi olla täysin onnellista-> se on täysin onnetonta.. Hullua
ymmärrättekö mitä haen takaa?

 

Minusta onnellisuus on epäilyttävää. Itse olen tyytyväinen elämääni, tyytyväinen itseeni. Kanssaihmiset ja systeemi kyllä usein vituttaa. Mitä ihmeen onnellisuuspillereitä te jotkut syötte? PS. Minusta, ja esim. aikuisista lapsistani, liian onnelliset ihmiset vaikuttavat tosi epäaidoilta, niin myös esim sinä tytsi

 

Ei ole mikään pakko olla onnellinen, mutta minusta se on hyvä päämäärä. Eikä onnellisuuteen tarvita täysillä elämistä, vaan elämän pienten hyvien hetkien huomaamista. Kuten se Aku Ankan lukeminen, mikä tuottaa minulle onnellisuutta monien muiden asioiden kanssa. Tyhjästä tilastakin voi olla onnellinen

Mä olin tänään onneni kukkuloil kun tulin kotiin ja meidän olohuone näytti puolet isommalta kuin mitä oli mun lähties täältä eilen (mies oli raivannu ja järkänny).

Pienistä asioista koostuu onnellisuus.

 

Mä aattelin, että mies oli vienyt kamansa ja lähtenyt

 

Onnellisuudesta on tehty kyllä niin iso bisnes että välillä sitä ajautuu potemaan tavallaan huonoa omatuntoa kun "tyytyy" kupposeen teetä ja hiljaiseen koti-iltaan.. kun koko ajan ei olekaan kaikkea tajuntaa räjäyttävää ja kokemuksellista ja eheyttävää meininkiä
Koko ajan pitäis puhdistautua ihmedieeteillä, liftata aasiassa, sisustaa, kreisibailata.. Elää TÄYSILLÄ.. (Tai imettää, kantoliinailla, kestovaippailla ja samalla vähintään unikouluttaa TÄYSILLÄ.) koska kaikki muu on vajavaisuutta eikä semmoinen elämä voi olla täysin onnellista-> se on täysin onnetonta.. Hullua
ymmärrättekö mitä haen takaa?

Tuo on suorittamista...
Nauti elämästä

Tietoinen läsnäolo voi auttaa, tosin minä en noudata sitä. Ajatukseni ovat ihan liian hauskoja

 

Mun ulosanti alkaa selvästi kärsiä tähän aikaan.. eikä se parhaimmillakaan ole hyvää

mutta tunnistaako kukaan muu sitä olotilaa että vaikka on tyytyväinen ja periaatteessa kokee olevansa onnellinen, jotenkin tekee väärin kun tyytyy niihin arkisiin hyvän olon hetkiin? Kun elämä ei olekaan ilotulituksia täynnä?

En sano että se pitäisi olla, kyllä se todellinen onni taitaa löytyä sieltä arjesta

 

[QUOTE="kide";24638061]Mä aattelin, että mies oli vienyt kamansa ja lähtenyt[/QUOTE]

 

[QUOTE="kide";24638054]Minusta onnellisuus on epäilyttävää. Itse olen tyytyväinen elämääni, tyytyväinen itseeni. Kanssaihmiset ja systeemi kyllä usein vituttaa. Mitä ihmeen onnellisuuspillereitä te jotkut syötte? PS. Minusta, ja esim. aikuisista lapsistani, liian onnelliset ihmiset vaikuttavat tosi epäaidoilta, niin myös esim sinä tytsi[/QUOTE]

Entä lapset? Ovatko he epäaitoja onnellisuudessaan?

 

Onnellisuudesta on tehty kyllä niin iso bisnes että välillä sitä ajautuu potemaan tavallaan huonoa omatuntoa kun "tyytyy" kupposeen teetä ja hiljaiseen koti-iltaan.. kun koko ajan ei olekaan kaikkea tajuntaa räjäyttävää ja kokemuksellista ja eheyttävää meininkiä
Koko ajan pitäis puhdistautua ihmedieeteillä, liftata aasiassa, sisustaa, kreisibailata.. Elää TÄYSILLÄ.. (Tai imettää, kantoliinailla, kestovaippailla ja samalla vähintään unikouluttaa TÄYSILLÄ.) koska kaikki muu on vajavaisuutta eikä semmoinen elämä voi olla täysin onnellista-> se on täysin onnetonta.. Hullua
ymmärrättekö mitä haen takaa?

Minusta tuossa bisneksessä hulluinta on se, että joku muu muka voisi päättää, mistä asioista mun pitäisi olla onnellinen ja mitä tehdä onneni saavuttaakseni. Ehei, kyllä minä päätän ihan itse. Mulle täysillä elämistä on myös se, kun heittäydyn yöpaita päällä, villasukat jalassa, teemuki ja pari voileipää mukanani katsomaan nettiteeveestä Maajussille morsianta. Ja sen muuten aion tehdä ihan just kohta

 

Mistä kopioit tämän?

Paljastuit siksi että rivitti tekstit näin oudosti.

en mistään. Tämä ei ole ihan ainoa kirjoitukseni, jossa rivit menevät näin oudosti.
Ikävä kyllä. Mä en osaa tätä systeemiä.:ashamed:

 

Ei tietenkään, koska ne ei pohdi tämmöisiä

 

Mun ulosanti alkaa selvästi kärsiä tähän aikaan.. eikä se parhaimmillakaan ole hyvää

mutta tunnistaako kukaan muu sitä olotilaa että vaikka on tyytyväinen ja periaatteessa kokee olevansa onnellinen, jotenkin tekee väärin kun tyytyy niihin arkisiin hyvän olon hetkiin? Kun elämä ei olekaan ilotulituksia täynnä?

En sano että se pitäisi olla, kyllä se todellinen onni taitaa löytyä sieltä arjesta

En tunnista itseäni tuosta, vaikka tiedän mitä tarkoitat. Tuollainen asenne vie pois onnellisuudesta, vaikkakaan tyytyväisyys ei sulje pois kehittymistä.

 

[QUOTE="kide";24638054]Minusta onnellisuus on epäilyttävää. Itse olen tyytyväinen elämääni, tyytyväinen itseeni. Kanssaihmiset ja systeemi kyllä usein vituttaa. Mitä ihmeen onnellisuuspillereitä te jotkut syötte? PS. Minusta, ja esim. aikuisista lapsistani, liian onnelliset ihmiset vaikuttavat tosi epäaidoilta, niin myös esim sinä tytsi[/QUOTE]

Mä olen kyllä ihan aidosti onnellinen. En ole koskaan ymmärtänyt onnellisuuden tavoittelua, mulla se vaan ON. Toisaalta olen elänyt aika helpon elämän, ilman sen suurempia vastoinkäymisiä tms.

 

Tuo on suorittamista...
Nauti elämästä

Tietoinen läsnäolo voi auttaa, tosin minä en noudata sitä. Ajatukseni ovat ihan liian hauskoja

Juu se taitaa olla onnellisuuden suorittamista..
Itse tuntuu että suoritan väkisin nuoruutta. Vielä ehtisi ja voisi: vaikka ei kiinnosta niin pitäisi sitä ja tätä. Mutta mitäs jos sitten joskus harmittaa kun en tarpeeksi monta kertaa yrjönnyt baarin vessaan ja herännyt vieraasta kämpästä
->Ja sitten tulee huono omatunto kun ei kiinnosta/jaksa lähteä.