onko pakko elää

  • Viestiketjun aloittaja kuollut
  • Ensimmäinen viesti
nomination
Sinulla on velvollisuutesi läheisiäsi kohtaan ja kaikkia muita jotka tuntevat sinut. Olet ehkä itsekin ahdistunut ja masentunut jonkun toisen itsemurhasta, eivätköhän kaikki suomalaiset tunne ainakin muutaman itsemurhan tehneen. Muista kuinka masentavaa oli yläasteikäisenä, kun muutaman koulukaveri tappoi itsensä ja oma elämä oli muutenkin riittävän masentavaa. Vieläkin tuntuu pahalta ajatella sitä, vaikka aikaa on kulunut jo parikymmentä vuotta.

Itsemurhan kanssa on hankalaa se, kun ei tiedä mitään tulevaisuudesta. Elämä voi näyttää todella aivan toisenlaiselta jo vuoden päästä ja sitten ei mistään hinnasta enää tekisi itsaria. Jos on jotain koko elämän vaivannutta ongelmaa, niin sellaiseen pitää hakea apua, eikä pelkurimaisesti vaan poistua kuvioista.
 
"jotain"
Ei meillä paljoa muuta ole. Tai oikeastaan tämä elämä on ainoa mitä on. Älä heitä loppua siitä pois. Oma elämäsi on arvokasta vaikka sitä ei itse arvostaisi.

Ei ole pakko elää, miten voisi olla. Ajattelu kuitenkin siitä että muille olisi parempi jos sinä kuolisit, ei pidä paikkaansa vaikka niin ajattelisitkin.
Olet kenties masentunut ja sinun tulisi hakea apua, että sinulle voisi joskus tulla parempi mieli.
Sitähän sinäkin haluaisit kuitenkin, ettei olisi niin paska olo? No se on ihan mahdollista, mutta se vaatii hieman työtä. Se vaatii sen että huomenna soitat ja haet apua. Mitä pikemmin sen teet, sitä nopeammin paraneminen alkaa.

Jokainen yö on pieni kuolema ja jokainen aamu pieni syntymä. Voit muuttaa asioita jo huomenna.
 
Itse aiheeseen en kommentoi, mutta sen vaan sanon että jos päätät täältä lähteä niin tee viimeinen palvelus ja ÄLÄ mene junan alle tai rekan eteen, se on raukkamaisinta mitä voi tehdä!
 
[QUOTE="Sirkkeli";27073153]Jokainen saa omalle elämiselleen tehdä mitä tahtoo. Mutta jos päätät lopettaa elämisen, niin tee se kunnolla. Elämä on huonon yrityksen jälkeen vielä karmeampaa.[/QUOTE]

No on yritetty monet kerrat kunnolla.. (nami nami pillereitä , ranteita auki )
Monet kerrat heränny teholta, kun on ollut kaiken maailman hengityskoneissa kiinni ja TAAS jäänyt henkiin..
Nyt on pitkä aika viimeisestä..
Mikäs se pahan tappas:D
 
Elämä on kuolemaan johtava sukupuolitauti joka tarttuu yhdynnässä. Kukaan ei valitettavasti kysy haluaako joku syntyä, jotku älykääpiöt eivät viitsi edes kysyä haluaako kuulua kirkkoon. Koko elämä on oikeastaan alusta asti vittumaista. Mutta voisin melkein vannoa että tuolla missään ei ole mitään. Meillä on siis vain tämä yksi ja ainoa, kusinen elämä. Jotkut käyttävät elämänsä hyvin, osa ei. Haluaako sitä kuulua voittajiin vai häviäjiin? Onko kuolema ainoa pelastus? Jos ottaa itseltään hengen, okei sillä kostaa läheisilleen, vihamiehet ja kiusaajat tuskin korvaansa lotkauttavat, ehkä jopa nauravat että "heh heh hyvä että sekin kusipää tajusi vetää itsensä naru jatkoksi". Jos haluat, ap, siis olla todella vittumainen ja kuulua voittajiin, niin elät, elät niin perkeleesti ja elät hyvin! Se on paras valinta ja ennen kaikkea se on myös paras kosto kaikille inhottaville ja ymmärtämättömille ihmisille. Tartu hetkeen, tartu onneen, kyllä ehdit kuolla myöhemminkin ja kun se hetki tulee, pidä huoli että olet elänyt niin että voit kuolla hymyillen.
 
Keittiönoita
Riippuu ihan elämänkatsomuksestasi. Mun elämänkatsomukseni mukaan ei ole pakko. Jos ei enää jaksa tai halua, sitten jäädään odottamaan, että taivas putoaa niskaan, sairastuu syöpään tai jää auton alle. Elämänkatsomukseni mukaan en saa sen paremmin nopeuttaa kuin pitkittääkään lähtöäni. Toistaiseksi - vaikka vaikeita aikoja elämässäni onkin ollut - ei taivas ole pudonnut niskaan, en ole sairastunut syöpään enkä jäänyt auton alle. Ei siis ole ollut vielä mun aikani lähteä.
 
(lisäys: ja tämä ei ole minun, vaan ihmeotuksen tekstiä, harvensin vähän, niin on mukavampi lukea)

Elämä on kuolemaan johtava sukupuolitauti joka tarttuu yhdynnässä.

Kukaan ei valitettavasti kysy haluaako joku syntyä, jotku älykääpiöt eivät viitsi edes kysyä haluaako kuulua kirkkoon.



Koko elämä on oikeastaan alusta asti vittumaista. Mutta voisin melkein vannoa että tuolla missään ei ole mitään. Meillä on siis vain tämä yksi ja ainoa, kusinen elämä.

Jotkut käyttävät elämänsä hyvin, osa ei. Haluaako sitä kuulua voittajiin vai häviäjiin? Onko kuolema ainoa pelastus? Jos ottaa itseltään hengen, okei sillä kostaa läheisilleen, vihamiehet ja kiusaajat tuskin korvaansa lotkauttavat, ehkä jopa nauravat että "heh heh hyvä että sekin kusipää tajusi vetää itsensä naru jatkoksi".

Jos haluat, ap, siis olla todella vittumainen ja kuulua voittajiin, niin elät, elät niin perkeleesti ja elät hyvin! Se on paras valinta ja ennen kaikkea se on myös paras kosto kaikille inhottaville ja ymmärtämättömille ihmisille.

Tartu hetkeen, tartu onneen, kyllä ehdit kuolla myöhemminkin ja kun se hetki tulee, pidä huoli että olet elänyt niin että voit kuolla hymyillen.

(siis anteeksi, ja älkäähän pahastuko, ihmeotukset tai muutkaan
:ashamed:
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä